82 Hyvän ja Pahan Tiedon puun pomeloita

 

Eräänä päivänä Gilles vain ilmoitti lähtevänsä sapattina Jeruun Galin kanssa. Hän ei pyytänyt minua mukaan. Hän satutti minua kuten oli luvannut. Olisin voinut palata Ilonan mukaan Suomeen. Gal oli vienyt paikkani, oli se toinen nainen kolmiodraamassa?

Kysyin, mikä oli vialla. 
- Lo lo, ei mitään. Hakol beseder, kaikki kunnossa, Gilles vakuutti.
Miksi hän edelleen vakuutti kaiken olevan kunnossa? Miksi hän yhtä aikaa piti minusta kiinni ja työnsi pois? Kun katsoin Gillesin ja Galin jälkeen, kylmyys kävi taas lävitseni. Olin menettänyt luottamukseni häneen kerran ja se hävisi hetkessä uudelleen.

Myöhään seuraavana iltana lähdin kävelemään ympäri kibbutsia. Kello oli kymmenen, olin odottanut Gillesin palaavan jo aiemmin. Olin rakastanut kävellä yksin pitkin näitä taikapolkuja ilman päämäärää, mutta nyt tunsin syvää yksinäisyyttä katsellessani kibbutsnikeja kodeissaan. Valaistut kodit näyttivät lämpimiltä ja minua palelsi. Taistelin pitkään erään lämmintä valoa hohkavan ikkunan äärellä. Mietin, heittäisinkö kaiken menemään ja astuisin eräästä ovesta uuteen elämään. Tiesin, että sinne saisin jäädä. Mutta sain itseni jatkamaan matkaa ohi Orin asunnon. Kävelin Galin asunnon ohi ja hämmästyksekseni näin Galin ja Maj-Brittin juuri sammuttavan valon. Gilles ja Gal olivat jo palanneet, mutta Gilles ei ollut tullut kotiin. Missä Gilles oli? Törmäsin vastatulleeseen voluun, Lukasiin, joka kertoi, että Gilles ja Gal olivat palanneet jo seitsemältä. Olin ymmälläni. Suuntasin askeleeni chadar ochelille. En ollut muistanut ottaa päivällisaikaan Finlandia husetiin mukaan paahdettavaa leipää ja voita, jos Gillesillä olisi nälkä.

Chadar ochel häämötti tammenoksien takana valolyhtyjen valaisemana. Kuulin pianon. Lähempänä tunnistin Jonathan Seagull laulun. Miksi Gilles soitti yksin, miksi hän ei ollut hakenut minua mukaan? Olin juuri astumaisillani saliin, kun kuulin Brendan äänen. Piilouduin tiskihuoneeseen. Sydämeni hakkasi ja raivokas mustasukkaisuus myrkytti mieleni. Brendako oli se käärme, joka tarjosi minun Adamilleni pomeloa Hyvän ja Pahan tiedon puusta? Minua loukkasi kaikki. Se, ettei Gilles ollut tullut luokseni, että hän oli äänestä päätellen taas humalassa, mutta eniten se, että hän jakoi Jonathan Seagull jonkun toisen kanssa. Olin arvannut ihan oikein, olin taas joutunut kolmiodraamaan eikä Brenda osoittanut tippaakaan tyttöjen välistä solidaarisuutta.

Muutaman minuutin päästä he lähtivät chadar ochelista. Seurasin heitä tammen varjoissa. Gilles otti Postimiehen pyörän postin kulmalta. Hän pyöräili, vaikka oli päissään, pelkäsin hänen kaatuvan. Brenda istui hänen takanaan. Brenda nauroi, Gilles nauroi, heillä oli hauskaa. Gilles ei nauranut enää kanssani. He ajoivat ohitseni, sydämeni hakkasi tammea ja Gillesin täytyi kuulla se. Mutta hän ei välittänyt. Olisin halunnut ymmärtää, mitä he puhuivat, mutta Brendan walesin murre oli kuin vanha singer enkä saanut siitä edelleenkään mitään selvää. Pyörä mutkitteli pensasaidanteesta toiseen ja Brenda otti jaloilla maasta tukea. Seurasin heitä tammen varjosta tammen varjoon ja he menivät isolle volu talolle, jossa Brendan huone oli. Pyörä kaatui maahan, kun Gilles hylkäsi sen yhtä huolettomasti kuin minut, ei vilkaissutkaan taakseen Edenin puutarhaan, joka paloi nyt korkein liekein. Hänkin halusi maistella kaikkea eteensä tulevaa, Hyvän ja Pahan tiedon puun pomeloita. Harkitsin hetken, menenkö perässä ja nostan metelin, että Gilles on minun, mutta pakenin Finlandia husetiin kuin lokki, jota oli lyöty siiville.

Ilmeetön Chaim nousi polkua Finlandia husetilta. Hän oli istunut ja tuijottanut tyhjyyteen talomme laatoituksella, jossa hän ja Ilona usein istuivat iltaisin seurustelemassa kanssamme. Hän kummitteli öisin kibbutsin poluilla Sharonin tapaan ja oli raskasta seuraa kavereilleen. Minun ei tarvinnut enää kysyä, olivatko volutytöt kibbutsnikien ilotalo. Yhtä hyvin voisi kysyä, olivatko kibbutsnikit volujen ilotalo, tulla ja mennä, miten ja milloin huvitti.

Chaim oli niin humalassa ja syvällä itsessään, että huomioi minua juuri ja juuri sen verran, että mongersi: - Kun menet Suomeen, pyydä Ilonaa tulemaan takaisin.
Ilona ei ollut ilmoittanut itsestään vielä mitään. 

Rintaani ahdisti Ilonan ja Kaisan kaipuu. Juureni olivat kietoutuneet heihin rakettivauhtia syvemmin kuin olin ymmärtänyt. Heidän lähdettyään olin jäänyt viettämään yksin tuskallista Sirkus Orenimista irrottautumisen jäähyväispartyani. Annoin Ursulan elää ihanasti Kenkurun kanssa niitä päiviä ja öitä, joista solmittiin muistojen helmiketjua.

Lukkiuduin huoneeseeni. Kävisivätkö Gal ja Keiran huomenna kylmästi keräämässä Gillesin tavarat huoneesta? Sammutin valon, sytytin kynttilän ja kyyhötin kuin rotta hiljaa pimeässä kylmässä pesässä, ettei kukaan tietäisi minun olevan olemassa. Olin ollut vielä hetkeä aiemmin karusellin huipulla, mutta nyt vaunu oli irtoamaisillaan vapaaseen pudotukseen rinnettä alas Jezreelin pohjaan. Istuin yksin kovalla kylmällä harmaalla likaisella laattalattialla. Gillesin syntiinlankeemus karkoitti meidät lopullisesti paratiisista. Suuri tuli oli karannut käsistämme ja polttanut kaiken maan tasalle. Pesämme oli menettänyt lämpönsä ja pehmeytensä, verhot olivat jälleen kakankeltaiset. Finlandia husetista ei ollut tullut Versailles, vaikka Gilles oli Pariisista. Emme olleet siivonneet moneen viikkoon. Ötököitä juoksi jaloissani ja litistin niitä Fantasia-bakbukin pohjaan. Minulla ei ollut jäljellä ketään muuta kuin bakbuk jajim Fantasia. Jajim valui kurkussani alas ja join suomalaiseen tapaan yksin kotona pyjamassa, ei tarkoitusta lähteä juhlimaan ulos. Kun vain neljännes bakbukista oli jäljellä, Gilles ei tuntunut enää maapalloni pohjoisnavalta.

Pidin puheen: - Le’chaim, kippis, paras ystäväni Fantasia. Tarkemmin ajatellen ainoa ystäväni Fantasia. Toda raba, ani ohevet otha Fantasia, kiitos, rakastan sinua. Kiitos jälleen kerran puudutteesta. Tarvitsen sinua pehmusteeksi itseni ja Sirkus Orenimin väliin, kun olen ihan itse vapaaehtoisesti iskenyt tyhmän pääni jokaiseen Orenimin tammeen.

Minun Israelini tuoksui mintunlehdille, maistui falafelille ja hummukselle, hämärän hetken viilentävälle tuulelle ja minä sen nautinnon olin tuhlannut. En tullut tänne muuttamaan maailmanjärjestystä jakaakseni elämäni katupojan kanssa. Minä mielipuoli suljin makujen, tuoksujen, värien ja äänien avartaman tietoisuuteni, huolettoman ystävyyden ja kokemisen ajan, vapauden korkean hetken pois. Mielipuolista maksaa tuhansia markkoja, lentää tuhansia kilometrejä luonnonihmeiden ja maailmanhistorian tapahtumapaikkojen äärelle, vuosisadan löytöretkelle, astua elämän valokeilaan varjoista ja paeta sitten vapaaehtoisesti vapaudesta, ahtautua väkisin vankilaan, viskata avain liskoille, torakoille, puuhämähäkeille ja skorpioneille aluskasvillisuuteen ja juosta pään sisällä 10 sentin ympyrällä maratonia. Maailmankuulu Haifan bahai-temppeli muutaman kymmenen kilometrin päässä oli ollut lähes vuoden näkemättä, vaikka kutakuinkin ensimmäisenä iltana olimme tauno siskojen kanssa katselleet Jezreelin laakson kaupunkeihin valmiina valloittamaan ne, here I go! Mitä  maailmanhistoriassa merkitsi katupoika maailmankuulun bahai-temppelin rinnalla? Oli aika mennä eteenpäin ilman katupoikaa. Palaisin Suomeen ja hakisin kauppatieteelliseen. Jokin järki piti päämäärättömään elämääni tulla.

Pienet asiat olivat kasvaneet suureksi onneksi, pitaleivät, kana talot ja puhtaar alushousut aamuksi. Nyt pienet asiat olivat menettäneet merkityksen, oli vain yksi iso asia. Nyt tarvitsin onneen kaksi kuuta taivaalla. Minun piti ahmia kaikkea Pohjanmaan kautta, kahmia kaksin käsin kaikki itselle ja minulle ja Marialle, Karmelin ja Jezreelin kautta, ylittää kaikki rajat Libanoniin ja Syyriaan. En ollut enää minimalisti, olin henkinen buliimikko. Mitään rajoja ei ollut, joita en ylittäisi. En minä voisi häntä omistaa. Playboysissa myös Sting oli yrittänyt  takoa päähäni if you love somebody set them free.

Kun pullo oli tyhjä, viihdyin hyvin pesässäni, vaikka koko ajan näin Gillesin, Brendan ja pyörän chadar ochelin valoja vasten. Aioin juuri kiukuissani sytyttää valot, vittu mitä minä omassa huoneessani piilottelin ja heittää loputkin hänen tavaransa pitkin pihaa, ensimmäisenä Kamasutran, kun pihakivet alkoivat rapista. Tunsin Gillesin jo hänen rakkaista askeleistaan.
- Maria, oletko siellä?
Olin rotanhiljaa sängyllä, purin hampaani pomeloon, etten vastaisi hänelle. Hän tuli nopeasti pois Brendan luota, Brenda ei sentään saanut kamasutraa. Tuskin uskalsin hengittää, sillä hän kuulisi sen ja näkisi minun haavoittuneen. Jonkun toisen kenkien alla pikkukivet kuuluivat narskuvan myös.
- Shalom, eyfo Maria, missä Maria, Gilles kyseli häneltä.
Gilles voisi mennä jo pois oveltani! 
- Näin Marian viimeksi Lukasin kanssa, kuulin Ursulan vastaavan.
- Beseder, minulla ei ole avainta, menen Galille yöksi, Gilles vastsi. 
- Laila tov, hyvää yötä.
Minun teki mieli juosta Gillesin perään, mutta jalkani olivat liian ylpeät.