80 Kibbutsisirkuskarusellivuoristoratatornado

 

Eräänä sapatti-iltana kyllästyin erakko elämään ja menin Playboysiin. Olin ollut viime viikot niin yksin, etten suostunut enää eristäytymään Gillesia vältelläkseni. Kun olin katsellut häntä viime aikoina salaa, hän oli näyttänyt tekopirteältä. Tiesin, että kannoimme samaa surua välirikkomme takia. Gilles ei ollut Playboysissa, mutta mykkä israelilainen tanssittajani läpi Playboys-iltojen vei minut taas tanssimaan. Halusin pyytää häntä vihdoin avaamaan suunsa, sillä vaikka hän eläisi kibbutsilla ikuisesti, minä en olisi täällä ikuisuuksiin, mutta hän vaan katsoi minua suurilla surullisilla silmillään.

Gilles saapui lopulta. Hän ei huomannut minua siinä kuudentoista neliön tilassa, sillä hän ei vilkaissutkaan minuun päin. Hän oli tosi riehakas ja tanssitti kaikkia muita tyttöjä paitsi minua. En kestänyt katsoa hänen epätoivoaan, vaan käänsin selkäni ja keskityin Ursulan ja Kenkurun seuraan. Joku törmäili selkääni over and over, again and again, mutta en antanut hänelle huomiotani. Suomesta löytyi riittävästi puhumattomia ihmisiä, yhtään lisää ei minun sinne tarvitsisi raahata.

Ursula meni juomaan ja silloin käännyin Gillesiin päin. Hän oli lopettanut tanssimisen, hän seisoi vastapäisellä seinällä ja tuijotti minua. Tuijotimme toisiamme silmiin. Aika pysähtyi. Välissämme oli kolme metriä. Olimme eläneet tämän hetken kerran aiemminkin. Mutta tällä kertaa kumpikaan meistä ei ottanut ensimmäistä askeleita. Kunpa kumpikaan meistä ei olisi koskaan ottanut ensimmäistä askelta. Tunsin kirpeän kyyneleen silmäkulmassani, kun muistelin, kuinka hän otti askeleen yli ystävyyden. Näin taas hänen roikkuvan kyynärpäästään tikkaista, hänen kasvojensa loistavan kuin Israelin keskipäivän aurinko ja sanovan minulle Mick Jaggerin laulun yli: Yes, I am in love. Mitä meille oli tapahtunut? Aivan kuin hänkin olisi kauhistunut tekoja, joilla surmasimme rakkauttamme, hän käännähti yhtäkkiä ja oli poissa. Minun jalkani olivat liian ylpeät kävelemään kolme metriä hänen luokseen ja liian ylpeät juoksemaan hänen peräänsä. Enää ei minullakaan ollut syytä jäädä Playboysiin. Olin mennyt sinne päästäkseni Gillesin lähelle. Jalkani kävelivät poikien volu talon ohi, näin valon hänen huoneessaan, mutta ylpeät jalkani jatkoivat matkaa Finlandia husetin yksinäiseen huoneeseeni.

Heräsin valtavaan rysäykseen. Ei ollut mukava herätä yksin Israelin ärjyvään ukkoseen, jota Finlandia huset ei vaimentanut. Mutta ei se ollutkaan ukkonen. Lukittu ovi oli lentänyt sisään. Oviaukossa seisoi mies. En ehtinyt säikähtää, tunsin heti Gillesin rakkaan tumman hahmon valoa vasten. Hän oli humalassa, hän oli vetänyt viinaa kaksin käsin. Hän ei ollut vaivautunut koputtelemaan, vaan oli ottanut vauhtia vastapäisiltä antiikin raunioilta ja murtanut lukon olkapäällään. Hän harppoi huoneeseen sanaakaan sanomatta ja työnsi raivokkaasti sängyt taas parisängyksi. Kaikki oli ohi kahdessa minuutissa. Kamasutra-Gilles oli mennyt. Mutta Gilles oli palannut elämääni kuin kibbutsisirkuskarusellivuoristoratatornado ja parisänkymme oli hengissä jälleen.
- I love you, hän sanoi. - Kaipasin sinua helvetisti.
- I am so in love with you, vastasin. 

Gilles muutti takaisin. Pyysimme Reuvenilta heti lomaa ja ajoimme bussilla suoraan Eilatiin. Kaupungit jäivät katsomatta, me vain suutelimme läpi Negevin autiomaan. Eilatin bussiasemalla vaalea nainen kierteli tarjoamassa vuokrahuonetta talossaan. Majoituimme hänen luokseen ja vietimme sen viikon tiiviisti sängyssä. Päivisin uimme Punaisessa meressä, haukkasimme falafelit ja yhtenä päivänä olimme kunnon turistien tapaan Negevin autiomaassa bussiretkellä katselemassa autiomaata, beduiineja ja kameleita. Beduiinikaravaanit vaelsivat hitaasti notkuen hiekka-aavikolla. Pysähdyspaikalla Gilles halusi nousta kamelin selkään. Arabipoika ratsasti edellä aasilla ja Gilles istui korkealla kamelin selässä. Kaikki oli taas hyvin Edenin puutarhassa ja sielussani vallitsi samaan aikaan rauha ja järjetön onni.