73 Romahduksia

 

Palatessani lomalta töihin Ori odotti minua tuttuun tapaan Renaultissa Couscousin raunioitten edessä.
- Boker tov, toivottelimme toisillemme hyvät huomenet.
Ori ei kuitenkaan kaasuttanut kanakopille kahvinkeittoon, vaan Renault pysyi aloillaan ja Ori katseli ilmeettömänä kohti tehtaita.
- Minun pitää kertoa jotain, hän sanoi.
- Ma kara, mitä?
Jotain ikävää oli tulossa. Olinko taas aiheuttanut katastrofin kana talossa, oliko Tzion suruhuntu päässään taas ajanut John Deerellä ympäri Sirkus Orenimia enkä enää selviäisi?

Orin kertoma oli musertavaa. Chadar ochelissa aamiaisaikaan sanoin taunosiskoille, että kävelisimme töiden jälkeen Tivoniin. Ori oli kertonut, että huomenna olisi tervetuloparty. Muuan nuori kibbutsniktyttö oli palaamassa Amerikan-matkaltaan. Kibbutsi kustansi jäsenilleen ulkomaan matkojakin. Joku kibbutsnik oli käynyt jopa Suomessa ja kertoi nähneensä Kerimäen puukirkon, josta minä en ollut kuullutkaan. Minusta Suomessa kaikki oli tylsän tavallista, arkista eikä mitään tähän mielettömään maahan verrattuna. En edes kaukaa pystynyt näkemään hyviä asioita Suomessa, jotka  israelilaiset näkivät, koska olin niin hullaantunut Israeliin ja sen elämyksiin.  

Mutta Ori puhui ihan muusta kuin kibbutsnikien mukavista ulkomaan matkoista. Hän varoitti minua. Tämä tervetuloparty ei ollut iloparty taunosiskoille. Emme partyostosten takia Tivoniin kävelisi. Tämä party oli meille boikottiparty.

- Minun on kerrottava jotain tosi kamalaa, olen pahoillani. Itkin koko päivän lulissa. Se Tami, jonka tervetuloparty on huomenna, seurustelee erään kibbutsnikin kanssa.
Tartuin Ilonan käteen. Kaisa ja Ursulakin tarttuivat, kun tajusivat, mitä eleeni tahtoi sanoa.
- Voi helvetti. Ensin DI ja nyt Chaim, Ilona sanoi.
- En voi uskoa, että myös Chaimin aivot ovat jalkojen välissä, Ursula vaikeroi.
Olimme ajatelleet, että Ilona jäisi kibbutsimorsiameksi Sirkus Orenimille. Mutta Chaim oli pettänyt Ilonan luottamuksen perusteellisesti.

 

Eikä vain Ilonaa ollut petetty. Meidät kaikki oli petetty. Koko Sirkus Orenim tiesi Tamista, muttei kertonut meille. Olin ehtinyt jo ajatella tätä tyrmistyttävää asiaa. Muut taunosiskot alkoivat vasta tajuta, mitä kaikkea se merkitsi. Olivatko muut volut tienneet? Minä olin ehtinyt vajota jo vieläkin syvemmälle epäluulojen malariasuohon. En löytänyt maata enää jalkojeni alla. Gal oli tiennyt. Voisiko Gilles, joka oli päivät pitkät pardesissa Galin kanssa, olla tietämättä? Tuskin. En uskaltanut sanoa ääneen epäilystäni Gillesista. Minua pelotti enemmän kuin koskaan. Syvä musta varjo kadun varjoiselta puolelta hiipi yli keskitien kohti minua kadun aurinkoisella puolella. Ainoa, joka kertoi, vaikkakin vasta viime hetkellä, oli Ori.

Illan hämärtyessä hiippailimme takaisin Sirkus Orenimille kohoavaa polkua pitkin. Ohitimme nopeasti yksinasuvien rivitalon ja Chaimin ja Ilonan lemmenpesän. Kuistilla ei onneksi istunut ketään, sillä emme halunneet tavata Chaimia tai hänen kavereitaan, vaikka meillä ei ollut syytä häpeään. Ilonalla ei ollut täydellisestä onnestaan jäljellä enää edes puhtaita alushousuja aamuksi, ne kaikki olivat Chaimin vaatekaapissa.
- Koti Galileassa, puuskahti Ilona raskaasti ja halveksuvasti.
Koti-sanalle ei ollut käyttöä tällä hetkellä tässä maanosassa. Katselimme sumentuvin silmin syttyviä valolyhtyjä ja chadar ochelin kylmää ja kelmeää valaistusta. Sielun silmin näimme, miten selkämme takana oli pudisteltu päitä. He olivat huutaneet ma kara. Sadat silmät seurasivat meitä näinä päivinä. Ensimmäisen kerran sydämeni otti etäisyyttä Sirkus Orenimiin.

Onneksi Ilona suostui purjehtimaan halki chadar ochelin noutopöydän ääreen, täyttämään tarjottimen ja syömään chadar ochelissa. Hän pidätteli itkua, kun me muut pidimme yllä show’ta ja tirskuimme tavalliseen tapaan. Aterian jälkeen lauloimme uhmakkaasti suomalaisia voima lauluja Sinä et tule näkemään kyyneleitäni ja Kaikki on vain väliaikaista. Sydämessäni en kuitenkaan ollut yhtään urhea. Pelkäsin, että ikuinen oli väliaikaista minulle myös. 

Sovimme, että ennen Ilonan tavaroiden hakemista Chaimin huoneesta antaisin Gillesille mahdollisuuden kertoa itse, jos hän tiesi Tamista. Pyykkäsimme Gillesin kanssa pesulan kupeella, kun johdattelin keskustelun tähän tulenarkaan aiheeseen.
- Huomenna on jonkun Amerikasta palaavan kibbutsniktytön tervetuloparty.

Gillesin keho jännittyi selvästi, mutta hän kysyi rennosti, oliko meillä riittävästi Maccabee partyyn. Toiveikkuuteni nousi, ettei hän ehkä tiennyt. Mutta lisäsin löylyä kiukaalle.
- Minusta tuntuu, että tauno siskot eivät selviä huomisista partyista bakbuk jajim Fantasialla, vaan tarvitsemme Karmelin Elite-vodkaa.
Gilles vältteli katsettani ja käänsi minulle selkänsä vääntäessään pyykkiä kuivaksi huuhteluvedestä. Toiveeni romahtivat ja yhtäkkiä näin uudelleen vahvan kuvajaiseni katupojan selästä. Hän kulki poispäin minusta. Hän oli sanonut, että hänen ja ihmisten välissä oli aina muuri. Kielimuuri oli jo purettu välissämme, mutta oliko jokin toinen muuri, josta minä en edes tiennyt? 

- Ryyppään huomenna ystävieni kanssa, sanoin ja korostin ystävät-sanaa. - Voit tehdä, mitä huvittaa, provosoin häntä. 

Hän olisi voinut sanoa, että hän oli ystävämme, mutta hän ei reagoinut edelleenkään mitenkään.
Yhtäkkiä en tuntenut häntä lainkaan. En kuitenkaan halunnut ottaa yksin vastuuta tilanteestamme, kysyä suoraan eikä hän tarttunut asiaan. Olin lyöty ja murtunut ja katupojan selkä pimensi aurinkoni. Käärme oli luikerrellut Edenin puutarhaan. Lo lo lo, en halunnut maistella muuta kuin Elämän puun hyviä pomeloita.

Keräsimme Kaisan ja Ursulan kanssa Ilonan tavarat pois Chaimin huoneesta.
Kysyimme Chaimilta: - Lama, you bastard, miksi?
Emme saaneet vastausta, Sirkus Orenimin miehet olivat menettäneet puhekykynsä. Ilona asettui Kaisan huoneeseen, sillä annoin Gillesille vielä mahdollisuuden. Pukeuduin epäromanttiseen pyjamaan ja sukelsin makuupussiin. Olin nukkuvinani, kun Gilles tuli kotiin. Hän käveli äänettömästi ja varoi herättämästä nukkuvaa karhua. Haistoin, että hän oli juonut. Yöllä heräsin jälleen kerran siihen, että hän nukkui levottomasti. Hän näki usein painajaisia. Hän oli palannut taas kadulle. Kun koskettelin hänen käsivarttaan, hän aina lopulta rauhoittui.