41 Suomalaisen sukulaissieluja

Volu tuli ja meni. Uusia oli tullut viime aikoina Tanskasta, Englannista ja Hollannista. Toiset viipyivät kaksi kuukautta, toiset vuoden. Toisiin tutustuin paremmin, toisiin vähemmän. Lähimmät ystäväni olivat skandinaavit ja Jasper, kunnes saimme uuden saksalaisen ja australialaisen ystävän. 

Finlandia husetiin muutti kaksi uutta saksalaista tyttövolua. Toiseen en tutustunut satunnaista juttelua enempää, mutta hän oli taivaan lahja saksalaisten insinöörien rukouksiin. Eräänä iltapäivänä Hasad ja Franco tulivat ovelleni kysymään, missä uusi saksatar asui. He olivat luopuneet pyytämästä minua ja Satua Haifaan. Lopultakin olimme kaikki tyytyväisiä. Hasad ei enää painajaisissani kiivennyt sänkyyni hyönteisten, piikkisten pomelopuiden ja Nasaretin erityisoppaiden kanssa.

Toisesta saksalaistytöstä, Ursulasta, tuli kuin viides suomalainen ja taunosisko. Hän oli matalaan mielialaan taipuvainen Jasperin lailla. Ursula tuli saksalaisena kohtaamaan juutalaisen kansan holokaustin jäljiltä. Hän tuli etsimään kibbutsilta syvää yhteisöllisyyttä ja henkisyyttä, joita hän kaipasi elämäänsä. Mutta hän oli auttamattomasti myöhässä, hänen etsimänsä maailma oli jo kadonnut. 1960-ja 1970-luvuilla volut tulivat kibbutseille aatteellisista syistä rakentamaan Israelia. Vuonna 1967 6 päivän sodan jälkeen 6 viikon aikana saapui 7000 nuorta ympäri maailmaa auttamaan Israelia. Kibbutsit eivät aluksi tienneet, miten hyödyntää uutta työvoimaa, mutta siitä vähitellen alkoi volunteerijärjestelmä. Se ei siis syntynyt kibbutsin tarpeesta vaan volujen omasta aloitteesta. Se ei siis syntynyt kibbutsin tarpeesta vaan volujen omasta aloitteesta.Ennen lentämistä volut matkustivat kibbutseille junalla tai busseilla. Ruotsista kulki juna Ateenaan, sieltä lento Kyprokselle ja lopulta lento Tel Aviviin. Hippibussi eli taikabussi taas kulki Istanbulista Iraniin.

Mutta maailma muuttui ja 1980-luvulla useimpien volujen motiivit olivat vähemmän yleviä. Moni oli päätynyt kibbutsille, kun he pakenivat ongelmiaan kotimaassa. Vähävaraiset eurooppalaiset nuoret pakenivat työttömyyttä ja elämisen kalleutta. He tulivat Israeliin hanttihommiin saadakseen lämpimän talvehtimispaikan. Jotkut toiset taas pysähtyivät kibbutsille muutamaksi kuukaudeksi reppureissullaan. Toiset tulivat hakemaan kokemuksia ja juhlimaan. Elämän sisällöksi riitti Maccabee, Fantasia, party, Playboys, seksi, huumeet ja rokki. Pool merkitsi meille täydellistä etelän lomaa emmekä tienneet, että se oli Saksan korvausta Hitlerin tuhoamisleirien kauhusta. 

Ursulalle jatkuva juhliminen eivät riittänyt, se oli hänen mielestään tylsää ja hän pettyi. Hän pohti, eikö yhteisöllisyys yltänyt kibbutsnikeista voluihin asti. Oliko kibbutsilla ylipäätään olemassa sellaista yhteisöllisyyttä, jota hän oli odottanut? Mutta onneksi Finlandia husetissa suomalaisten kanssa Ursula löysi kaipaamansa yhteisön.

Hassua oli, että Ursulasta ja Jasperista, jotka olivat masentuneita, tuli niin hyviä ystäviä  iloisten suomineitojen kanssa. Maailmalla vaelteli siis suomalaisen sukulaissieluja. Olivatko masentuneet ulkomaalaiset jotenkin samanlaisia kuin iloisimmat suomalaiset? Ursula ja Jasper viihtyivät seurassamme, vaikka emme edelleenkään olleet hyviä small talkissa ja välillä halusimme puhua vain suomea. Mutta suomineidot olivat ystävällisiä, empaattisia ja uskollisia ystäviä.


Ursula oli kuitenkin yhdessä asiassa erilainen kuin suomalaiset tauno siskonsa. Jo tuona aikana Ursula oli tietoinen maailman ongelmista ja hän oli jo ympäristöaktivisti, joka oli pidätetty mielenosoituksessa. Presidentti Kekkosen Suomessa nuorten ei tarvinnut tiedostaa maailman ongelmia eikä yhteiskunnallisia asioita. Suomessa elettiin ylihyvinvoinnissa ja auktoriteettiuskossa, kirjoitettu sana oli varmasti totta. Nuorison kapina oli vasta heräämässä suomipunkissa. Ursula tuli ihan toiselta planeetalta. Ursula myös opetti meille realismia. Miehillä oli aivot jalkojen välissä. Olisipa hän saapunut kertomaan tämän jo aiemmin niin olisimme säästyneet monelta harmilta. 


Eräänä päivänä house father kertoi minulle, kun jonotimme ruokaa chadar ochelissa, että tänään oli tulossa uusi australialainen volu poika. Etsin uusia kasvoja kasvomerestä koko päivän. Australialainen tuli illalla Playboysiin Jasperin, uuden huonekaverinsa kanssa. Toivoin, että hän ei järjestäisi huoneessa partya kertomatta Jasperille. Australialainen oli tumma kuten moni muukin kibbutsilla, mutta hänen tumma ihonsa ja hiuksensa oli taas erilainen, koska hän oli elänyt Australian auringon alla. Aivan kuten Grönlannissa lumelle ja jäälle oli kymmeniä eri nimityksiä, myös tummuus ympäri maailmaa näytti olevan erilaista. Emme tarvinneet enää bakbuk jajim Fantasian apua, vaan menimme heti juttelemaan hänelle. Ehdimme saada selville, että australialainen oli 25-vuotias, mutta pitemmälle emme päässeet, kun Åsa nappasi hänet tanssimaan. Ennen kuin australialainen itse tiesi, me tiesimme, mikä hänen kohtalonsa oli. Åsa järjesti taas tutun näytelmän, kun hän valloitti Australian mantereen. Hän oli kuin hämähäkki verkkoineen. Åsan silmät osuivat muutaman kerran meihin, mutta hän ei näyttänyt nyt tuntevan edes kämppiksiään. Parin kappaleen jälkeen Åsa ja australialainen häipyivät Playboysista. Ehkä myös Åsa oli oppinut heprean tunnilla, että täällä Jezreelin tammimetsässä oli tylsää, ellei tehnyt aloitetta ja itse järjestänyt tekemistä.

Seuraavana aamuna en voinut olla mainitsematta Åsalle, että hän valloitti taas uuden mantereen.
- Paska mikä kenguru, näithän, miten hän pomppii, oli Åsan tuttu tyly tuomio.



Kenkuru ontui, koska hän oli ollut pahassa onnettomuudessa, mutta Åsaa Kenkuru ei enää kiinnostanut. Åsa ei edes tervehtinyt häntä. Kenkuru palasi tauno siskojen seuraan. Hän oli tyystin erilainen kuin Ursula ja Jasper, mutta sopi porukkaamme. Hän oli hauska kaveri, joka nauratti, flirttaili, tuli liian lähelle ja minä iskin häntä monta kertaa kyynärpäälläni, mutta se ei häirinnyt kaveruuttamme. Hän teki sen niin avoimesti, ettei se tuntunut epämiellyttävältä. Hän ei tunkeutunut painajaisiini Hasadin lailla.

Kerran partyissa keitin kahvia Kenkurun kanssa Finlandia husetin keittiössä. Kenkuru tuli taas liian lähelle minua ja väittelimme miehistä ja naisista, Marsista ja Venuksesta. Pidin kieleni tiukasti keskellä suuta, että varmasti sanoisin oikein: menestyvän miehen takana on aina nainen. Mutta silti sanoin, että miehen alla on aina nainen.

- Yes yes, I agree, Kenkuru oli ehdottomasti kanssani samaa mieltä.
Se oli bensaa liekkeihin. Kenkuru tarttui minuun takaapäin. Olin kuitenkin nykyään aina valmis ja raskaasti aseistautunut kuumaverisiä miehiä kohtaan, joten kuin refleksi kylmäveriset kyynärpääni iskivät välittömästi Kenkurun mahaan. Venus-planeetan ilmakehässä täytyi olla jotain, mikä villitsi jokaisen miehen Jasperia lukuun ottamatta yrittämään iskeä jokainen nainen. Vai oliko se vain ikiaikainen tapa? Kyynärpääni eivät kuitenkaan särkeneet ystävyyttämme. 

Eräänä iltana päivällisen päätteeksi menin Kenkurun kanssa katsomaan house fatherin työlistaa chadar ochelin alakertaan. Luin työlistaa ääneen ja mainitsin, että Ursula menisi huomenna tehtaalle töihin.
- Kuka Ursula, Kenkuru kysyi ilman mitään ilmettä kasvoillaan.

Katsoin häntä hölmistyneenä. Ursula oli yksi meistä!
- Ursula. Ursula you know.
Kenkurun katse oli aivan tyhjä.
- Ystävämme Ursula! Saksalainen Ursula, joka söi juuri kanssamme. Eihän täällä ole kuin yksi Ursula!
Lopulta Kenkurun silmät välähtivät: - Ken, niinpä, Silly-Ursula!
Kenkuru vitsaili aina vakavalla naamalla, huijasi minua ja sai minut nauramaan enemmän kuin kukaan muu. Oli ihanaa huomata, miten helposti ystävyys syttyi, vaikka tulimme maapallon vastakkaisilta puolilta ja silti meillä oli samanlainen huumori. Opin ymmärtämään uudet englannin murteet yhä nopeammin, korvani ymmärsivät nyt jo  australianenglantia ja taas yksi kielimuuri oli kaatunut.


Tauno siskoilla, Jasperilla ja Kenkurulla oli sydänten solmima liitto.