75 Protestiparty

 

Myöhään illalla Gilles ja Gal tulivat boikottipartyymme.
- Shabbath Shalom, voimmeko tulla?
Käänsimme katseemme Ilonaan. Hän sai päättää.
- Haha, rauhaa vaan teillekin. Sekaan vaan Jezreelin laakson pohjamutiin, ette edes te saa tunnelmaa matalammaksi, you bastard, Ilona singautti Gillesille ja Galille.
- Bastard meni oikeaan osoitteeseen, sanoi Gilles.
Hän ei katsonut minua silmiin, mutta myönsikö hän näin, että oli tiennyt Tamista? Tavoitin katupojan katseen lopulta, mutta en onnistunut sitä lukemaan. 

- Mennään Playboysiin, Ilona päätti yllättäen. - Missä minun Elite-vodka on?
- Ehkä me menemme nyt vaan nukkumaan, Gilles sanoi ja katseli horjahteluamme ja tyhjiä Elite-vodkapulloja, kun aloimme vetää vaatteita päälle.

Lo lo, emme menneet nukkumaan, kun Ilona halusi Playboysiin kohtaamaan Sirkus Orenimin. Suomineidot lepäisivät vasta haudassa. Suomineidot oli luotu kohtaamaan rankat luonnonolot, venäläiset ja jääkarhut. Nyrkkitappelupartya ei Sirkus Orenimilla ollut vielä ehkä nähty. Olimme nopeasti valmiita. Panimme haisemaan. Emme vaihtaneet työvaatteita omiin vaatteisiin, vaan vedimme vaan työtakit päälle, kaulukset pystyyn, stetsonit päähän, aurinkolasit itkettyneille silmille eikä mitään meikkiä mokoman Chaimin vuoksi. Haistelkoot Chaim, Tami ja koko Sirkus Orenim kana talon  hajua. Eikä tätä ollut enää boikottiparty, sillä nyt tämä oli protestiparty. Mutta asuistamme puuttui vielä jotain hurjaa, mikä kuvaisi tunteitamme. 

Ursulan silmät osuivat kaasunaamareihin. - Potkaistaanko meidät pois kibbutsilta, jos laitamme nuo?
Emme välittäneet. Volu säännöt kielsivät huumeet, mutta eivät kaasunaamareihin pukeutumista Playboysiin. Toki säännöt sanoivat jotain sopimattomasta käytöksestä, se saattoi kyllä soveltua tähän. Mutta olimmeko me ainoat, jotka olivat käyttäytyneet sopimattomasti? Ursulan idea sai hurjat suosionosoitukset emmekä aikoneet pohtia pikkuasioita tässä kriisissä. Vedimme kaasunaamarit kasvoillemme.
- Yalla yalla, nyt mennään.

 Meidän oli viisainta kohdata paha maailma vahvassa Elite-puudutteessa nyt eikä myöhemmin. Gilles ja Gal voisivat juoda Maccabee, mutta me hullut suomalaiset, australialainen, saksalainen ja tällä kertaa myös englantilainen gentleman tarvitsivat naista vahvempaa alkoholia Pohjanmaan kautta.

- Vittu sinäkään et kertonut minulle, Gal, Ilona marmatti.

Gilles ei edelleenkään myöntänyt mitään. Olisin halunnut käydä hänen kimppuunsa, mutta nyt minun oli oltava Ilonan tukena. Gillesin kanssa asiat selvittäisin myöhemmin. Elite-vodka ja poikien vahvat käsivarret olkapäillä lievittivät viiltävintä kipua, vaikka ne olivat Juudaksen käsivarret. Petollinen Gal otti Ilonan kainaloon. Minä työnsin Gillesin käsivarren hartioiltani ja kuljin Kenkurun ja Jasperin kanssa Playboysiin. Kun liu’uimme kaidetta pitkin työvaatteissa ja kaasunaamareissa, saimme suosionosoitukset ja loimme uuden Playboys-muodin. Ehkä mukana oli myös hieman empatiaa.

 

Chaim ja Tami olivat paikalla. Chaimin oli turha luulla, että piilottelisimme Finlandia husetissa. Chaim ei ollut Melech Orenim, Orenimin kuningas, vaikka halusi haaremin. Kibbutsilla ei ollut hierarkiaa, kaikki olivat samanarvoisia, me volutkin olimme samanarvoisia, vaikka olimme täällä vain käymässä. En halunnut alkaa opettaa kibbutsin periaatteita. Tami taputti käsiään muiden mukana nauraen. 

Ilona tarttui käteeni ja kävelimme Tamin ja Chaimin eteen. Olin kauhuissani. Niin olivat muutkin. Maccabee-bakbukit pysähtyivät kuin filmi olisi yhtäkkiä leikattu poikki ja kaikki seurasivat salaa tilannetta. Playboysin ilma ei ollut koskaan ollut näin sakea. Ilma etsi epätoivoisesti pakotietä betonin läpi.

Ilona ojensi kätensä Tamille. – Shabbath shalom. Tervetuloa kotiin.
Tami kyseli ystävällisesti, mistä maasta tulimme, kuinka kauan olimme olleet Orenimilla ja viihdyimmekö siellä. Olimme makeita kuin maito ja hunaja, kun kerroimme, miten nautinnollista aikaa olimme Sirkus Orenimilla viettäneet, miten lämmin kokemus tämä yhteisöllisyys oli ja miten ylväitä sen arvot hyvyys ja tasa-arvoisuus. Ilona oli akateemisellakin tasolla syväluotauksen tähän aiheeseen tehnyt. Chaim oli kutistunut Tamin taakse ja havisi kuin tammen lehti.

Tanssimme Mashinan Baladan tahtiin, vaikka kaasunaamareissa se oli hieman tukalaa. Porukka ympärillämme rentoutui ja jatkoi Maccabeen juomista. Viisitoistakesäiset pikkukibbutsnikit pomppivat vieressämme nyrkit pystyssä ja huusivat Palestiinaa. Otimme heistä mallia, purimme raivon nyrkkeihin ja usutimme koko Palestiinaa käymään kimppuumme.  

Mashina Balada

Gal pysytteli koko ajan lähellä Ilonaa ja kuin vakaa tammi suojasi häntä oksillaan. Ehkä meillä kuitenkin oli joitain ystäviä. Tanssimme kaikki yhdessä. Ulisimme Stingin mukana Can’t stand losing you! Can’t stand losing you! Aivoni olivat täynnä Elite-vodkaa. Olimme täynnä kiihkoa ja intohimoa. Halailimme ja pussailimme. Päätin elää vain sitä hetkeä, ilman mennyttä ja tulevaa. Työnsin pois hetken, jona olisin Gillesin kanssa. Sitten yhtenä hetkenä tanssin ja seuraavana makasin Playboysin lattialla selälläni, mutta humalaisella on hyvä tuuri enkä satuttanut itseäni. Onneksi lähellä oli aina vahvat käsivarret, tällä kertaa Kenkurun, jotka tulivat jostain ja jotka heilauttivat minut pystyyn ja tanssi jatkui keskeytymättä.

Illan päätteeksi Gilles, minä, Ilon ja Gal kömmimme Finlandia husetiin ja nukuimme parisängyssämme. Seuraavana päivänä, kun kiskoin housut jalkaan ja Elite-vodka sai minut edelleen tärisemään, huomasin, että housuni olivat revenneet molemmista pakaroista. Kukaan ei ollut kertonut. Gilles ja Gal olivat kävelleet Ilonan ja minun takana Playboysista ja naureskelleet maisemalle. Revenneet housuni ommeltiin kuntoon vanhusten ompelukerhossa. Hädin tuskin pystyimme vielä sapattilounaan aikaankaan syömään mitään. Join viisi lasia soodavettä hanasta, tiesin haisevani, mutta aloin nousta kuolleista. 

42 Kuppikuntia

(Otsikko tarkoittaa jakaantuneita volu ryhmiä))

Jasper juorusi meille, että porukkaamme ei kutsuttu enää länsi ladyjen partyihin. Ladyjen porukalla oli salapartyja, joihin kuitenkin kutsuttiin kaikki muut volut. Emme siis olleetkaan yhtä suurta perhettä. He unohtivat kibbutsin aatteen, yhteisöllisyyden, sen ytimessä eikä tyttöjen välinen solidaarisuus toiminut pienessä volu porukassa. Muut volut seurustelivat kaikkien kanssa ja heidän täytyi olla noloja tässä ristiriitatilanteessa. Näin porukkamme eristettiin kuin muukalaiset. Ilmeisesti kielimuurin, erilaisen kulttuurin ja huonojen small talk -taitojen takia olimme rikkoneet jotain tuntematonta sosiaalista normia. Toki unohdimmehan me kutsua heidät hierontapartyyn.

Toden totta, partykutsut olivat harventuneet, mutta emme olleet edes huomanneet sitä. Meillä ei ollut ajankuluongelmia, niin itseriittoisia olimme. Tauno siskot olivat unohtaneet luoda suhteet länsi ladyihin ja tämä oli rangaistus. Kibbutsniknaisten ohella olimme  unohtaneet myös heidät. Ei ollut kyse siitä, ettemme halunneet heihin tutustua, vaan siitä, että emme vaan olleet perisuomalaisesti panostaneet small talkiin emmekä olostuneet ison volu talon yhteiseen olohuoneeseen. Ehkä meidän ajateltiin olevan tylyjä. Englannin murteet vaikeuttivat edelleen rentoa juttelua isoissa porukoissa. Myös kuumaveriset miehet olivat imeneet energiatasomme matalaksi. Olivatko ladyt jopa kateellisia itseriittoisuudestamme, sillä mehän nauraa rätkätimme illat pitkät chadar ochelissa eikä näillä hillityillä tytöillä vaikuttanut olevan ollenkaan niin hauskaa?

Suomalaisuutta oli se, että meille riitti muutaman tosiystävä. Meitä ei yhtään haitannut se, ettemme seurustelleet kaikkien kanssa. Siedimme chadar ochelin ruokapöydässä hiljaisuuttakin, jonka ladyt saattoi tulkita epäystävälliseksi. Ladyilla ei varmaankaan ollut aavistustakaan kielimuurin massiivisuudesta. He tulivat ymmärretyksi äidinkielellään joka maailman kolkassa. He tuskin ymmärsivät, kuinka vaikeaa Walesin ja Yorkshiren murteiden ymmärtäminen oli meille.

Oli harmillista, että ladyt ottivat asian näin raskaasti, koska me emme huomanneetkaan ongelmaa. Joitain iskulauseita sentään keksimme itsellemme tästä tapauksesta: Four Stupid Finnish girls, Only for Finnish Girls.

Jasper vei viestiä ryhmien välillä mielellään, koska ladyt syrjivät myös häntä. Hän kertoi Brendalle, ladyjen päällikölle, että suomineidot olivat vetäneet oliivin nenäänsä. Menin juttelemaan Brendan kanssa. Hän puhui 20 minuuttia ilman taukoa walesinenglantia. Tunnistin sieltä täältä yhden sanan, mutten ehtinyt sanoa, etten ymmärtänyt mitään enkä tiennyt edes  keskustelun lopussa, mihin päädyimme. Oliko hän vihainen vai ymmärsikö kielimuurin? Ainut toiveeni oli paeta kuumien korvieni kanssa. Minua jäi kyllä vaivaamaan, miksi hänellä oli niin paljon sanottavaa.


Kyllä meitä kiukutti, että heillä oli partya salaa, koska tilanne ei meitä yhtään haitannut. Yhtenä iltana Jasper tuli juoruamaan, että nyt isossa volu talossa oli menossa taas salaparty. Ilmeisesti myös hänet oli jätetty ulkopuolelle. Annoimme partylle nimen Not For Stupid Finnish Girls. Suutuimme. Kaisa ja Jasper pukeutuivat hassuihin vaatteisiin, keräsivät käsiinsä hassuja esineitä ja kävelivät salapartyyn. Me muut metelöimme heidän takanaan.  Saimme riemastuneen vastaanoton, mutta vaikka ladyt kuinka pyysivät, olimme niin  sydämistyneitä, ettemme jääneet heitä ilahduttamaan. Muiden volujen kasvoilla oli nolo ilme. 

Tämä tapahtui maailman kuulun yhteisöllisyyden ytimessä. Unohtivatko ladyt sen? Kertoiko tämä yleisestikin ihmisten kyvystä todelliseen yhteisöllisyyteen ja vieraan  kulttuurin sietämisestä? Onnistuivatko kibbutsnikit paremmin kuin me tulemaan yhteisöksi diasporan jälkeen maailman kaikilta kolkilta?

39 Painajaisia

Hasadin lisäksi sielunrauhaani häiritsivät monet muutkin asiat. 

Päivisin kibbutsi oli rauhan tyyssija, mutta joskus öisin se oli pelottava. Myrskyt tuntuivat tulevan aina sydänyöllä. Heräsin salamoihin ja valtaviin jyrinöihin ja tärinöihin, joita heikko mökki ei vaimentanut, vaan joita peltikatto päinvastoin vahvisti, kun sade iski siihen. Säikähtyneenä tempaisin oven auki nähdäkseni, tuliko vihollinen Libanonista Finlandia husetin skandinaavirintamaa kohti vai nousiko vuosisadan ukkonen Punaiselta mereltä. Yleensä se oli ukkonen, mutta kerran keskiyön myrskyssä oven avatessani Finlandia husetin ohi juoksi villi hevoslauma. En koskaan nähnyt kibbutsilla hevosia, joten niiden täytyi tulla viereisestä arabikylästä. Yksi valkoinen ja useita tummia hevosia. Näky oli niin epätodellinen, että aamulla epäilin sen olleen vain lumoavaa unta.

Hyvän sään vallitessakin nukuin levottomasti. Keskellä yötä nukuin istuen sängyllä, kävelin ympäri huonetta, katsoin ulos ikkunasta ja ovesta, hätistin hyönteisiä sängystä ja puhuin englantia. Aivot olivat ylikierroksilla vieraan kulttuurin rikkaudesta. Parin kuukauden jälkeen näin unet jo englanniksi ja tiesin sen tarkoittavan, että englannin kieli oli selkäytimessäni. Jos toinen volu nukkui huoneessa, hän komensi minua kiukkuisesti sulkemaan oven, verhot, valon ja suuni. Unienglantini oli kuulemma ymmärrettävää. Päivisin kiva volu kävi öisin ilkeäksi. Hän ei suostunut näkemään oven alta lakkaamattomana karavaanina sänkyyni tunkevia torakoita, liskoja ja skorpioneja, ei piikkisiä pomelopuita, ei sänkyni reunalla istuskelevia saksalaisia insinöörejä, ei itsensäpaljastajaa Afulasta eikä nasaretilaisia yksityisoppaita. Ja minua kiukutti, kun hän ei niitä nähnyt.

Päivisin ilmassa lensi lakkaamatta kymmeniä ja kymmeniä lentokoneita Libanonin suuntaan pohjoiseen. Luulin sitä normaaliksi, sillä mistäpä olisi tiennyt, mikä tällä maailman laidalla oli normaalia. Olihan house mother toki antanut meille kaasunaamarit Libanonin kuumentuneen rajatilanteen vuoksi. Kriisin liennyttyä vain muutama laiska kone lipui kuin maisemalennolla päittemme yli pohjoiseen ja minulle selvisi, mikä oli normaalia. Epämääräisesti hieman pelotti olla Israelissa terrori-iskujen tai sodan syttymisen uhan vuoksi, vaikka itse kibbutsi oli kuin nukkumalähiö Pohjois-Lapissa emmekä kibbutsin ulkopuolellakaan matkustaessamme koskaan nähneet mitään pahaa.

Maailma ilman uutisia ja tiedotusvälineitä oli turvallinen paikka elää. Vaikka unissapuhumiseen aivot englannin jo automaattisesti valitsivat, en rasittanut itseäni katsomalla englanniksi tv-uutisia, joissa itsemurhaterroristit räjähtivät. Jännittävän voluelämän ulkopuolinen maailma ei kiinnostanutkaan pätkän vertaa. Suomen eläjät sen sijaan eivät välttyneet Israelin pelottavilta uutisilta. Jeruun matkalla olleessa bussissa oli räjähtänyt pommi. Joku tuttu Suomessa oli itkenyt hysteerisesti työpaikalla siitä kuullessaan. Illalla chadar ochelin yhteispuhelin soi ja jonkun volun huolestunut äiti soitti. En nähnyt vaarallisempaa kuin että party yössä vastakkaiset sukupuolet etsivät toisiaan Sirkus Orenimilla ja cricket uros kutsui naaraita kaihoisasti. 

Pitempään kibbutsilla olleilla voluilla oli pelastautumissuunnitelma kriisitilanteen varalle. Ulkomaalaisina meillä ei kuulemma olisi hätää. Pakenisimme yhdessä Haifasta laivalla Eurooppaan Kyprokselle. En vaivannut sotahuolilla sievää päätäni sen koommin enkä ollut sekaantumassa terroristipoikaystäviin. Vetäisin vaan kaasunaamarin päähäni ja liittyisin Haifan satamaan matkaavaan pakolaiskaravaaniin. Karavaanit olivat ammoisista ajoista alkaen vaeltaneet halki Jezreelin laakson. Minulla oli vahva tunne, että vaarallinen maailma oli kovin kaukana uinuvasta kibbutsista. Myös Yaron oli sanonut, ettei Orenimilla koskaan tapahtunut mitään. 

Orenimilla meillä oli kyllä ihan oma Iso Paha Susi, joka sai aikaan tyttöjen välistä solidaarisuutta. Norjasta tuli yksin hauraanoloinen tyttövolu ja hän tiskasi Taunon kanssa. Tyttö alkoi hehkua. Arvasimme heti, että hän oli ihastunut Taunoon kuten me kaikki ensisilmäyksellä ennen kuin selvisi, että moni kakku on kaunis ulkopuolelta. Näimme norjattaren palvovan spanielinkatseen likaisia astioita hihnalle purkaessamme. Vihjailimme hänelle ensin varovasti, millainen Tauno oli, ettei hän romahtaisi korkealta pilvilinnoistaan. Kerroimme, että Tauno ei ilmeisesti etsinyt vaimoa. Mutta norjatar ei välittänyt vihjauksista. Me tauno siskot koimme velvollisuudeksemme paukauttaa hänelle tyttöjen välisen solidaarisuuden nimissä ihan suoraan. Mutta ei auttanut. Ehkä hän piti meitä vain mustasukkaisina, koska Tauno ei kiinnittänyt meihin enää mitään huomiota. 


Yhtenä iltapäivänä norjatar oli mennyt yksin Haifaan. Niin me ainakin luulimme. Oli myöhäinen ilta, päivällisaika mennyt ohi jo aikaa sitten, oli täysin pimeää eikä hän edelleenkään ollut palannut. Tunsimme suurta avuttomuutta. Mitä tekisimme, jollei hän palaisi? Meille tuli mieleen, että jos volu katoaisi täällä vieraalla mantereella, se olisi  pelottavinta, mitä voisi tapahtua. Olimme nauraneet vanhempien varoituksille, mutta nyt olimme todella vakavia. Silloin meidän olisi pakko löytää house fatherin asunto ja saada apua, Nescafe tai makkara ei auttanut tässäkään pulmassa. Huomasimme toivovamme, että jos joku oli hänet kidnapannut, se olisi Tauno. Tauno oli todella pieni paha pahan maailman ja suuren tuntemattoman rinnalla. 

Onneksi ennen keskiyötä norjatar palasi rauhallisena takaisin isoon volu taloon emmekä koskaan nähneet hänen itkevän Taunon takia.

38 Kibbutsnikien silmin

Chaim tuli sisään. - Mistä te puhutte noin kiihkeästi? Katsoimme house fatherin kanssa yhtenä päivänä, että tekin puhutte käsillänne ja huudatte ma kara kuten mekin.

- Tulit juuri oikealla hetkellä. Me olemme rasittuneita kuumaverisistä miehistä. Kerro meille, mikä volutyttöjen rooli täällä on? Odotatteko te miehet, mitä ElAl milloinkin tuo? Alatko sinäkin vanhana houkutella volutyttöjä iltaisin luoksesi juomaan bakbuk jajimia, Kaisa kysyi.

- Toivon, että minulla on silloin vaimo. Jospa Ilona jää tänne, niin minun ei tarvitse jahdata keski-ikäisenä volu, Chaim sanoi hämmentyvää Ilonaa katsoen. – Mutta ehkä jotkut ajattelevatkin noin. Olette varmaan huomanneet, että kibbutsilla on enemmän keski-ikäisiä ja vanhempia ihmisiä kuin meitä nuoria. Toiset täällä kasvaneet nuoret rakastavat kibbutsielämää, toiset haluavat lähteä pois. Jotkut nuoret muuttavat kaupunkeihin heti, kun voivat. He haluavat elää omaa elämää. He ovat eläneet nuoruutensa täällä tiiviisti perheen ja suvun kanssa. He haluavat paeta myös sukunsa synkkää holokaust-menneisyyttä. Olette varmasti huomanneet, että täällä on enemmän miehiä kuin naisia. Etenkin naiset kyllästyvät kibbutsien yksinkertaiseen elämään ja haluavat huvituksia, palveluita ja helpompaa elämää kaupungeista. He eivät halua loppuikäänsä hinkata hävittäjien osia tai kiivetä piikkisiin hedelmäpuihin. 

- He haluavat, että heidän elämänsä on heidän oma, että heillä on oma koti, perhe, pankkitili, tavarat ja ajatukset. Osa tulee kyllä takaisin, kun he saavat lapsia ja alkavat ajatella toisin ja kaipaavat turvallista ympäristöä. Mutta mitä kibbutseille jää, kun nuoret ja naiset ovat lähteneet? Vanhempia ihmisiä, yksinäisiä miehiä ja pienet ympyrät. Me olemme jännittäviä ja houkuttelevia teidän mielestänne, mutta niin olette tekin meidän mielestämme. Mutta sitä te ette varmastikaan näe, koska viivytte niin lyhyen aikaa. Joillain kibbutsnikeilla on rehellinen toive saada volutytöstä vaimo itselleen ja jotkut volut jäävät. Vanhukset täällä ovat huolestuneita nuorten kaikkoamisesta kaupunkeihin ja ulkomaille teidän kanssanne ja pelkäävät historiansa ja holokaustin unohtamista.

- Kyllä me olemme tämän arvanneet, koska monet vanhemmat miehet haluvat tutustua meihin, kerroin.
Tilanne oli siis sama kuin Suomen maaseudulla. Nuoret naiset lähtivät kaupunkeihin ja maaseudulle jäi yksinäisiä miehiä ja vanhuksia.

- Tiedättekö kaverini Sharonin tarinan? Täällä oli japanilainen volutyttö, joka palasi Japaniin pari päivää teidän tulonne jälkeen. Hän oli täällä 10 kuukautta, joista seitsemän hän asui Sharonin kanssa. Hän ei tule takaisin. Sharonin epätoivo on ihan sietämätöntä, emme meinaa millään jaksaa häntä, Chaim kertoi.

- Oivavoi, voivoi!
Sharonin kipu kosketti meitä. Moni meistä oli huomannut Sharonin kummittelevan iltaisin yksinäisenä haamuna pitkin kibbutsin polkuja. Tässäkin hämmentävässä meressä oli aitoa rakkautta pisaroina.

- Miksi kibbutsniknaiset eivät ota meihin kontaktia? Kukaan meistä ei ole tutustunut hyvin naisiin eivätkä he tule jutteleman meidän kanssamme. Vain Kaisa on tutustunut pesulassa hyvin Astridiin, mutta hän onkin norjalainen volu, joka on jäänyt tänne.

- Kibbutsniknaiset eivät ehkä pidä siitä, että te ette välttämättä suhtaudu kibbutsielämään kovin vakavasti. He voivat nähdä teidät bilehileinä. Kibbutsi on heidän kotinsa ja he elävät täällä arkeaan. He tekevät kovaakin työtä pelloilla, opiskelevat, elävät jatkuvassa terrori-iskujen pelossa ja ovat olleet vuosia armeijassa, jopa sodassa. He kasvavat armeijassa  aikuisiksi hyvin nuorena, jo teidän iässänne. Te saatatte olla heidän silmissään aika lapsellisia, te juhlitte kuin viimeistä päivää ettekä muista aina käyttäytyä ja pukeutua säädyllisesti. Jotkut volutytöt ottavat aurinkoa alasti ja pulahtavat pooliin ilkosillaan. Kibbutsniknaiset voivat olla myös mustasukkaisia ja pitää teitä uhkana. Te tulette tänne hetkeksi ja haluatte lyhyitä suhteita. He eivät halua välttämättä luoda teihin tunnesuhteita. Heidän miehensä saattavat vehdata teidän kanssanne ja voitte olla aikamoinen kiusaus miehille, kun teette töitä heidän kanssaan piilossa katseilta. Mutta toki osa kibbutsnikien ja volujen suhteista johtaa aitoihin tunnesuhteisiin ja avioliittoihinkin.

Oliko meidän länsimaalaisten penskojen biletys ja ajattelematon käytös syy siihe, että  kibbutsniknaiset eivät vaikuttaneet voluja huomaavankaan? Olimmeko unohtaneet tyttöjen välisen solidaarisuuden? Minulle tuli mieleen myös, viestivätkö kibbutsniknaiset ylemmyyttä sillä, etteivät he käyttäneet yhteisiä sukupuolettomia työvaatteita vaan omia naisellisia vaatteitaan. 

- Miksi kibbutsit ylipäätään ottavat voluja, koska tuomme tuollaisia ristiriitoja, kysyimme Chaimilta.
- Kibbutseilla tarvitaan enemmän työvoimaa alkutuotantoon kuin meillä on omia työntekijöitä. Meidän täytyy itse palvella maata kibbutsin ulkopuolella armeijassa ja kertausharjoituksissa eikä työvoima riitä silloin kibbutsilla.

 

Volut eivät siis olleet täällä rikastuttamassa kibbutsnikeja erilaisella kulttuurillamme ja upeilla persoonallisuuksillamme vaan puhtaasti vain halpatyövoimana. 

Aloimme puhua suomeksi, kun pohdimme Chaimin kertomaa. Kuunneltuaan hetken meitä Chaim ei voinut olla kysymättä:

- Oletteko te aivan varmoja, että ymmärrätte edes keskenänne toisianne tuolla kielellä?

Suomi kuulosti hänen korvaansa ihan heprealta.

Ilona meni taas Chaimin mukaan. Kun näin Ilonan seuraavan kerran, mainitsin hänelle, että Chaimilla tuntui olevan kunniallisia aikeita hänen suhteensa. Ilona myönsi, että se oli rytinää nyt. Ilona oli ensimmäinen, jolta kibbutsisirkuskarusellivuoristoratatornado vei jalat alta ja maan hänen jalkojensa alta.

36 Orgiaparty

 

Hasad kuului kuuden saksalaisinsinöörin ryhmään, joka tuli rakentamaan kibbutsille kolmatta tehdasta. Hän oli saanut kuuman verensä alun perin Turkissa, tullut siirtotyöläisenä Saksaan ja nyt päätynyt työkeikalle Orenimille. Täällä tiemme kohtasivat.

Näin Hasadin heti hänen tulopäivänään tehtaalla. Volut olivat palanneet pomelopuista tehtaaseen ja muille työpaikoille. Huomasin kaksi asiaa Hasadissa heti ensi tapaamisella. Satu käveli hänen edestään ja hän katsoi Satua sentti sentiltä päälaelta kantapäähän. Hasadin katse riisui Satun. Hänen mielensä taisi elää edelleen Istanbulin basaareissa ja Nasaretin kapeilla kujilla. Hasad arvioi, monenko kamelin arvoinen Satu oli.

Toinen havaintoni oli, että Hasadilla oli saapuessaan sormus nimettömässä sormessaan, mutta se katosi taskuun jo kesken ensimmäisen päivän. Abracadabra. Hasadista tuli taas poikamies, mutta tiesin, että hän oli naimisissa. Silti hän meni aivan sekaisin skandinaaviblondeista. Hän iski silmänsä minuun, kibbutsin vaaleimpaan ja nuorimpaan volutyttöön ja hänen piti saada minut, väkisin jollei vapaaehtoisesti. Oli aika ylimielistä, että kaikkien nuorten volu poikien ja sotilaiden keskellä Hasad fantasioi, että nuori tyttö kiinnostuisi hänestä. Eri kulttuurit törmäsivät taas toisiinsa lujaa. Sitä paitsi hän olisi voinut olla isäni. Hän kutsui tai oikeammin komensi minua huoneeseensa kuten ehkä hänen kulttuurissaan hän pystyi tekemään. Tunnelma oli yhtä tunkeileva kuin Nasaretin kapeilla kujilla. Minulle oli taas tarjolla karvasta oppia elämästä. En tietenkään mennyt eikä hän tykännyt siitä. Mutta skandinaaviblondit menivät miesten makuuhuoneisiin vain omasta halusta. Feminismi ja sovinismi ottivat yhteen. En ehkä vielä täysin hallinnut kylmäveristä suhtautumista kuumaverisiin miehiin, mutta tämän miehen tiesin olevan naimisissa. Tyttöjen välinen solidaarisuus pelitti yli kansallisuusrajojen Fatimaan asti enkä koskaan menisi vapaaehtoisesti love triangle. Onneksi Hasad pysyi farkuissaan, ei käynyt käsiksi minuun eikä minun tarvinnut käyttää kyynärpäitäni.

 

Minun oli pakko myöntää, että Hasad oli kuuma seksikäs mies, jolla oli eksoottiset ja miehekkäät kasvot, mustat kulmakarvat, polttava katse, tuuheat viikset, harmaantuneet ohimot ja valkoinen rento paita, jota ei ollut napitettu niin, että hänen kiharat mustat rintakarvansa pääsivät oikeuksiinsa. Hänestä säteili viriili energia ja karismaa, joka teki vaikutuksen naisiin, mutta en myöntänyt sitä, sillä se olisi ollut bensaa liekkeihin, joten katselin häntä vain ylimielisesti pitääkseni hänet rauhallisena. 




Franco oli Hasadin kaveri. He halusivat tavata minua ja Satua, kaikkein nuorimpia. Hasad sai kaverinkin hurahtamaan volutyttöjahtiin. Ehkä Franco tarvittiin tulkiksi ja Satu tuomaan minulle valheellista turvallisuuden tunnetta. Hasad puhui vain saksaa ja turkkia. He saivat käyttää kibbutsin kauniita valkoisia Subaruja ja nyt oli tytöille kyytiä tarjolla. He halusivat viettää kanssamme iltaa Haifassa. Harmi, kun volu pojilla ei ollut tarjota sitä mitä Hasadilla, volut eivät saaneet lainata Subaruja. Kyllä Välimeren rannalla olisi ollut kiva autoilla ja syödä, juoda ja tanssia viiden tähden night clubissa, kun Hasad maksoi kaiken. Oliko Hasad sellainen mies, josta isoisäni oli varoittanut? Isoisä oli tainnut arvata oikein, millaisia vaaroja kohtaisin. Hän oli vihainen  pähkähullusta kibbutsille lähdöstäni. Mutta minuahan kiinnostivat vain pojat Playboysissa.


Kieltäydyimme. - Lo lo, ei ei.
Hasad ei luovuttanut. Tämä oli esileikkiä Hasadille. Hänellä oli myös suunnitelma B, kun emme suostuneet suunnitelmaan A. He toisivat Haifan tänne. He hankkisivat syötävää, juotavaa ja videoita ja viettäisimme illan heidän talossaan. Mietimme, minkä kielistä videota yhdessä katselisimme, kun ei meillä Hasadin kanssa ollut edes yhteistä kieltä. Body language? Mutta eihän kaikissa videoissa puhetta tarvinnut ymmärtää ymmärtääkseen juonta eikä kaikissa ollut edes juonta.
- Pornovideoita, päättelimme Satun kanssa.
- Olemmeko vainoharhaisia?
- Vai tervepäisiä?


Ensimmäisen sakemannivaaran vältimme onnenkantamoisena. Satu ja minä valmistauduimme Hasadin intiimipartyyn. Tunsin suurta epävarmuutta ja pientä vastenmielisyyttä, mutta olin luvannut maistaa kaikkia Finkivin elämyksiä. Olin suihkussa ja Satu ripuloi ohuen seinän takana. Tällä kertaa bakteerit kävivät taistoa Satun suolessa. Suunnittelimme viime hetken Hasad-strategiaamme huutelemalla toisillemme seinän läpi. Sitten Satu ei enää vastannut, vaan kuului kolahdus. Huhuilin Satua, mutta hän ei vastannut. Huusin muut tytöt apuun. Mursimme vessan oven naisvoimin. Satu oli pieni muutenkin, mutta nyt hän oli vain omituinen pieni kalpea olento vessanpytyn ja seinän väliin. Hänellä oli outo ilme ja housut nilkoissa. Satun bakteerit olivat nyt vaarallisessa sotatilassa, paha ripuli ja ilmeisesti nestevajaus. Kannoimme hänet sänkyyn.


Juoksimme Kaisan kanssa rinneportaat ylös chadar ochelin aukiolle talolle, jota luulimme klinikaksi. Mutta postin viereisestä talosta emme löytäneet sairaanhoitajaa vaan kibbutsnikvanhuksen, joka myös istui vessanpytyllä shortsit nilkoissa. Kielimuurin takia olimme ymmärtäneet väärin klinikan sijainnin house fatherin esittelykierroksella eikä meillä ollut harmainta aavistustakaan, missä se oli.

Kyselimme hädissään nursea, sairaanhoitajaa. Vanha mies istui hämmentyneenä edelleen vessanpytyllä ja yritti ymmärtää.
- Ma kara, ma kara, mikä hätänä?
Mutta nyt ei ollut sopiva hetki huutaa makkara, makkara ei nyt auttanut, koska Satu saattoi olla hengenvaarassa. Toistimme sanaa nurse, nurse, vaikka jo tajusimme, että vanha kibbutsnik ymmärsi vain hepreaa ja ehkä puolaa tai venäjää. Kielimuuri ei ollut kiva hätätilanteessa, mutta onneksi olimme turvallisella kibbutsilla emmekä sen ulkopuolisessa tuntemattomassa maailmassa. Mutta yhtäkkiä vanhan miehen katse kirkastui ja hän ymmärsi.
- Rega rega, hetkinen, hän nosti housunsa ja meni toiseen huoneeseen. - Nescafe!
Hän olisi antanut meille pussillisen pikakahvijauhetta, hän luuli meidän olevan niin tuskissa kahvin puutteen takia. 
- Lo lo Nescafe, ei ei! Toda raba. Erev tov, hyvää iltaa!
Kibbutsnik huuteli ma karaa peräämme Nescafe-pussi kädessään. Onneksi hän ei saanut sydänkohtausta pelästymisestä ja Yaron oli opettanut meille hepreaa niin, että osasimme hepreaksi kieltäytyä, kiittää ja toivottaa hyvää iltaa. Me keksimme vihdoin, että saisimme apua suuressa volu talossa ja Jasper juoksi hakemaan sairaanhoitajaa.

Seuraavana päivänä chadar ochelissa kiukkuiset Hasad ja Franco vaativat selitystä, miksi me emme tulleet Haifa-partyyn. Ripulinen Satu oli kelpo tekosyy. Nämä ihanat miehet tulivat illalla Satun sairasvuoteen äärelle ja toivat suklaata. Ehkä he välittivät meistä isällisellä tavalla, halusivat vain platonista seurustelua ja tutustua pohjoismaiseen kulttuuriin. Epäluuloni Hasadin suhteen ei kuitenkaan täysin poistunut. He eivät näet yrittäneet tutustua volu poikiin. 


Ilmeisesti saksalaiset insinööritkään eivät saaneet kontaktia kibbutsniknaisiin, koska he yrittivät saada kontaktia volutyttöihin. Ehkä juutalaiset eivät edelleenkään luottaneet saksalaisiin. Kuulin, että ainakin jotkut Israelissa vihasivat saksalaisia edelleen holokaustin vuoksi, mutta esimerkiksi heidän insinööritaitoaan tarvittiin. Koska kibbutsilla oli enemmän miehiä kuin naisia, ehkä vapaita kibbutsniknaisia ei juuri ollutkaan. Ehkä kibbutsnikit pelkäsivät vierasmaalaisten miesten vievän heidän naisensa kuten poikamiehet suomalaisella maaseudulla pelkäsivät, että ulkomaalaiset miehet vievät heidän naisensa. Ehkä me skandiblondit, joilla oli vielä vapaamielinen mainekin, sijaitsimme ei-kenenkään maalla.

Satu oli vuoteenoma ja heikko muutaman päivän. Pidimme hänestä huolta yhdessä. Ruokatunnilla toimme hänelle tarjottimella ruokaa chadar ochelista, keitimme teetä, saatoimme hänet vessaan ja kutsuimme vieraita häntä piristämään. Kun hän parani sen verran, että jaksoi kohottautua istumaan ja katsoi ympärilleen, hän valitti: - Eikö teidän pitäisi joskus siivota täällä?

Finlandia husetin alkuperäinen siivoussuunnitelma oli viikkosiivous, mutta viikon mentyä lakkasimme olemasta niin tarkkoja. Rentous oli tarttunut meihin, siesta ja manana ja partyelämä. Maassa maan tavalla. Siirryimme ensin kuukausisiivoukseen ja sitten  vuosisiivoukseen. Ehkä tulevaisuudessa tekisimme kunnon joulusiivouksen, vaikkemme aikoneet joulua torakan lailla vaatekaapissa viettää.


Kun Satu tuli kuntoon, Hasad kutsui meidät heti taas orgiapartyyn. He kävivät taas Haifassa ja hakivat love potions ja videoita. Tällä kertaa yksinkertaisesti jätimme menemättä. Kohtalo oli jo pelastanut meidät suden hampaista. Miksi luottaisimme hyvään tuuriin toisen kerran? Emme kuitenkaan sanoneet heille lo lo, ei ei. Hasad suuttui. Voihan Donnerwetter. Hän puhui sekaisin turkkia ja saksaa, hyvin heikosti englantia. Minulla oli saksasta korkeimmat arvosanat koulussa, joten saksan opettajani ei olisi ollut ylpeä, sillä ainoa, mitä sain Hasadille selitetty, oli: - Es ist … Mutta eihän minulla ollut velvollisuutta selittää. Estoton vapaamielinen skandinaaviblondi voi itse valita.

Eräänä iltana chadar ochelissa kannoin ruokatarjotinta korkkareissa ja kompuroin. Kun vesilasi putosi Suomessa tarjottimelta, se särkyi lattiaan, mutta kun se putosi Sirkus Orenimilla, se sai siivet ja osui Hasadin takaraivoon, vaikka en sitä tähdännyt sinne.
- Mazel tov, minulle toivoteltiin onnea.
Sirpaleet ennustivat onnea kansainvälisestikin. Mitähän ihanaa minulle korkkareissa kompastumisesta koituisi? Kun pääsin ruokapöytään, Keiran sanoi, että hän oli nähnyt paljon väkivaltaa Belfastissa, mutta ei koskaan kenenkään heittävän toista lasilla päähän.


Minun ja Hasadin rakkaustarina ei siis koskaan puhjennut kukkaan, mutta tarina sai silti onnellisen lopun. Aloimme viettää aikaa yhdessä saksalaisten insinöörien kanssa, mutta se ei ollut sellaista, mistä Hasad varmaankin fantasioi. Kibbutsilla oli pelikenttä, jolla aloimme iltaisin pelata koripalloa. Saksalaisista insinööreistä ja skandinaavitytöistä tuli omat joukkueet. Hasad sai purkaa liikaa energiaa urheiluun, joka oli terveellistä keski-ikäiselle. Fatima ja minä olimme tyytyväisiä, toivottavasti myös Hasad. 

Harrastimme Hasadin kanssa yhdessä myös rullaluistelua. Kibbutsi järjesti aika ajoin tapahtumia. Kiertävä yrittäjä toi gymiin satoja rullaluistimia eräänä iltana. En ollut koskaan rullaluistellut, joten suomalainen koulu oli aiheuttanut minulle liikuntakammon ja olin nyt epävarma, kannattiko minun edes kokeilla. Mutta me skandinaavithan olimme ainoita, jotka pystyivät pitämään tasapainon, koska osasimme luistella. Se oli ihanaa, luistelin tuntikausia villinä ja vapaana. Pyörimme kuin karuselli gymin lattialla. Kaikki muut kansallisuudet kompuroivat ja kaatuivat takamukselleen. Me skandinaavit emme voineet olla nauramatta, sillä he näyttivät isoilta lapsilta ensi kertaa luistimilla. Tähtihetki oli, kun pystyimme tarjoamaan olkapäämme tueksi israelilaisille puolijumalille. Luistelin myös horjahtelevan Hasadin kanssa käsi kädessä. Hän tuijotti suoraan eteenpäin ja piti kielensä tiukasti keskellä suuta, nyt hän ei katsonut sivulle, flirttaillut eikä yrittänyt tunkea kieltään suuhuni. Jännitys välillämme hävisi, kun nyt hän oli pikkupoika ja minä olin äiti, joka talutti  häntä.

Kun palaisin kotiin ja äitini kävisi läpi varoitustensa litaniaa ja kysyisi, sanoinko miehille lo lo, ei ei, voisin katsoa häntä rehellisesti silmiin ja vakuuttaa, kyllä osasin. Kiitos Hasad.

18 Sirkustelua

(Otsikko tarkoittaa elämää tunteiden vuoristoradalla)

Party olivat tällä kertaa sisällä isossa volujen talossa. Tervetulopartyissamme nuotion äärellä kitaraa soittanut volupoika soitti ja lauloi Lennonin Imaginea, kun astuimme volujen yhteiseen olohuoneeseen. Satuin parahiksi näkemään oudon kohtauksen. Åsa vei minun Jordanin tanssimaan. Olin olettanut, että Jordan ja minä viettäisimme party illan yhdessä, ja muut huomaisivat, että uusi skandinaaviblondi oli valloittanut kibbutsin komeimman pojan. Tokihan Jordanilla sai olla naispuolisia kavereita ja sai hän ehkä tanssiakin muiden kanssa. Mutta Åsa ja Jordan tanssivat liian intiimisti. He kuiskailivat, nauroivat ja kappaleen loppuessa säntäsivät määrätietoisesti käsi kädessä kohti volutalon ulko-ovea.

- Jordan, huudahdin.

Minäkin olen olemassa!

- Shalom Maria! Lehitra’ot, nähdään myöhemmin, Jordan moikkasi reippaaseen tapaansa, katsoi iloisesti ja vilpittömästi suoraan silmiini eikä hänen säntäyksensä yhtään hidastunut.

- Voihan vittu, kirosin ja vedin yhdellä huikalla puoli pulloa Fantasia-viiniä.

Ilona hieroi hartioitani ja viesti kosketuksellaan tukevansa minua. Jordan ei ollut Suomessa esiteltävää vävymateriaalia. Mieleni vuoristojuna lähti ensimmäiseen silmittömään syöksyyn Karmel-vuoren huipulta jyrkkää rinnettä alas äkkirysäyksellä Jezreelin laakson pohjaan. Ei kibbuts Orenim ollut mikään rauhan tyyssija. Mitä pellejä, ilveilijöitä, silmänkääntäjiä. Sydämessäni ristin kibbuts Orenimin Sirkus Orenimiksi. Nyt todella tarvitsin puudutetta sydämeni ja Sirkus Orenimin väliin ja pullo Fantasiaa huuhtoi pois kipeimmän hämmennyksen.

Jordanin ja Åsan häivyttyä ahtauduimme suomineitojen kanssa Noblessen-savuiseen huoneeseen, joka oli täynnä voluja. Keiran ja englantilainen Jasper asuivat tässä huoneessa. Jasper oli nimeltään se onnettoman oloinen poika, johon olimme huomanneet nuotiolla tervetulopartyissa mutta jota minä en huomannut, kun Jordan häikäisi minut. Jasper itse ei ollut paikalla.

Istuimme pitkin sänkyjä ja lattioita. Yritin osallistua kansainväliseen keskusteluun, mutta oli kurjaa huomata, että vaikka osasin kutakuinkin täydellisesti englannin kieliopin, puhuin ja ymmärsin selvästi heikommin kuin ruotsalaiset, tanskalaiset ja ranskalaiset. Jäin väkisin keskustelun ulkopuolelle ja yritin lähinnä saada selville, mikä oli kulloinkin puheenaiheena.

Amir tuli paikalle ja istui vieremme. 

- Le’chaim, elämälle, hän kippisti pulloja.

Kumosin Fantasia-pullon viimeiset tipat kurkkuun, nojasin seinään suljetuin silmin ja sukelsin ihanan pyörivän, pyörittävän fantasiaspiraalin syvyyteen.

Englantilaisten volutyttöjen katseista huomasin, että Amir ei ollut mieluinen partyvieras. Kun menin vessaan vajuuttamaan Fantasiaa pois, Brenda ja Helen tulivat perässäni. Tyttöjen välinen solidaarisuus ylitti kansallisuusrajat. Olin jo Arton tapauksesta oppinut jotain tyttöjen välisestä solidaarisuudesta, en halunnut enää kolmiodraamaa. Brenda pahoitteli sekaantumistaan, jos joku meistä oli ihastunut Amiriin.

- No ei todella ole, nauroin.

Amir oli myös tavallaan volu, vapaaehtoinen opastamaan uusia volutyttöjä elämänopinnoissa ja sydämen asioissa. Brendakin oli käynyt ensimmäisellä kibbutsiviikollaan juomassa viiniä Amirin luona. Amir tuli volupartyihin ennen kuin sapatti-iltana kuumat komeat sotilaat saapuisivat kibbutsille viikonlopuksi. Ahaa, Sirkus Orenimin pidot olivat paranemaan päin.

 

Uusi elämäni olisi loputtomasti täynnä elämyksiä kuten Finkiv oli luvannut ja pöytä katettu anteliaasti runsaudensarven lailla.