86 Maria Madgalena

 

Minun, turvallisessa tynnyrissä kasvaneen, oli pakko kohdata minua syvästi vavisuttava asia. Myös Gilles oli maistellut kaikkea eteensä tulevaa, hän käytti huumeita. Huumaantuminen ei ollut vain runollista vaan tapahtunut ihan kirjaimellisesti. Sadussamme se olikin Gilles, joka katosi aamun tähtiin. Hän oli jälleen paennut, yhteisen ratkaisumme sijasta hän teki oman ratkaisun. Niin kuin minäkin tein Renaultissa Haifaan menevällä maantiellä. Me molemmat olimme paenneet. Miksi kesätuuli, tuttuus ja helppous välillämme oli muuttunut tuhoavaksi voimaksi, joka poltti  Edenin puutarhan tuhkaksi? Tauno oli sanonut, että huumeet eivät olleet niin vaarallisia kuin sanottiin, mutta olivat ne. Ne riistivät minulta suurimman unelmani.

Epäilin vahvasti, ettei tämä kibbutsisirkuskarusellivuoristoratatornado ollut todellista elämääni, että kuvittelin vain tämän kaiken. Ehkä tämä oli vain välikohtaus, jolla ei loppujen lopuksi ollut tekemistä todellisen elämäni, Suomen elämän kanssa. Olin vain viiden tunnin lennon päässä Suomesta eikä tämä olisi Suomessa enää totta.

 

Olin vaistonnut aivan oikein eläväni taas kolmiodraamassa. Mutta tämä ei ollut se tavallinen tarina, ei ollut toista naista vaan oli huume piru. Huume piru oli toki eräänlainen helpotus mustasukkaiselle raivottarelle. Joku toinen nainen ei ollut minua parempi, mutta huume piru saattoi olla toista naistakin pahempaa. Huume piru oli kuolinisku unelmalle elää elämäni onnellisena loppuun asti sukulaissieluni kanssa.

 

Vaistoni kana talossa oli osunut oikeaan. Hän todella oli katupoika varjoisilta kujilta. Huumeet kuuluivat hänen maailmaansa. Olin jakanut vilpittömästi oman todellisuuteni hänen kanssaan, mutta hän ei ollut päästänyt minua muurinsa yli. Vaikka hän oli minulle läheisempi kuin kukaan koskaan, hän ei antanut minun tuntea todellista itseään. Siksikö kävimme kerran kuussa Jerun vanhassa kaupungissa? Siksikö tapasimme Davidia ja Annaa ja meidän piti yöpyä siinä kamalassa rähjässä? Siksikö hän oli yhä useammin iltaisin pois kotoa, että hän pystyi käyttämään huumeita? Piilottiko hän huumeet Raamatun väliin? Miten ristiriitainen hän oli, huumeet ja Raamattu. Enkä minä erottanut humalaa ja huumeita, koska olin viaton sinisilmäinen tyttö pohjoisesta lintukodosta.

House father ei syyttänyt minua, koska Gilles oli ottanut kaiken syyn niskoilleen ja tunnustanut huumeet. Gilles oli vannonut syyttömyyttäni house fatherille, että olin huumeiden suhteen juuri niin naiivi kuin miltä vaikutin. House father oli uskonut sen helposti. Se oli kunniallinen teko Gillesilta. Päättelin, että Gilles oli väsynyt valehtelemaan ja salaamaan ja siksi valinnut lähteä. Myös minun luotani.

 

Tyrmäystippojen täytyi olla viinilasissa, jonka joku ojensi minulle Galin huoneessa. En pystynyt muistamaan, kuka lasin ojensi. Vaikka Gilles oli tunnustanut huumeet, halusin puolustella häntä. Hän ei ollut paha. Kerroin house fatherille, ettei Gilles ollut edes paikalla, kun sain sen aineen. Gilles ei ollut ainut syyllinen, mutta ainoa, jota rangaistiin. Näin edessäni väsähtäneen house fatherin, joka ei vastannut minulle mitään. Minua harmitti, vaikken ollut tehnyt itse mitään pahaa. Pian house fatheriksi vaihtui nuori Herzl, joka osallistui toisinaan partyyn ja tuli Playboysiin. Kuulin Ursulalta ja Kenkurulta, että kaikki volut kokivat kollektiivista moitetta Gillesin takia. Joistain voluista koitui harmia. Pian tuli uusi skandaali. Kibbutsi oli soluttanut vakoojan volujen joukkoon. Uusi amerikkalainen ulpan tyttö oli paljastanut Keiranin huumeiden käytön ja tämäkin heitettiin pois kibbutsilta. Olimme huolissamme, mitä Keiranille tapahtui. Kibbutsit sietivät voluilta paljon, mutta heitä oli lähetetty paluulennolle, kun he alkoholin takia toistuvasti jäivät töistä pois tai joutuivat putkaan kibbutsin ulkopuolella. 

Eräs vihainen kibbutsnik, jota en tuntenut, pysäytti minut polulla. - Milloin lähdet Orenimilta? Kibbutsilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa sinua. 

Gillesin vuoksi minusta oli tullut syntinen nainen, Maria Magdalena. Onneksi minussa oli suomalaista sisua pitää puoleni ja kysyä häneltä: - Miltä sinusta tuntuisi, jos joutuisit pulaan minun maassani ja sinulle sanottaisiin noin?

Tyttöjen välinen solidaarisuus oli mennyttä. Maria Madgalenan kivittäminen ei jäänyt ensimmäiseen kiveen, vaan sain niskaani ryöpyn solvauksia. Taisin olla hänen silmissään estottoman vapaamielisen skandiblondin stereotyyppi. Selkäni takana minusta puhuttiin varmaankin jotain, mikä ei ollut totta. 

En voisi kuitenkaan heidän ilokseen lähteä vielä, tarvitsin Sirkus Orenimia, kun etsisin Gillesia.  Täältä Gilles tulisi minut hakemaan. 

Makasin parisängyllämme ja katselin verhojen raosta syttyviä tähtiä. Kaipasin Gillesia niin, että kehoni oli kipeä möykky, joka solu oli piesty rautaputkella. Silloin Gilles lohdutti minua. Tunsin pienen hipaisun syvällä alavatsallani, hennon sormen tai varpaan sipaisun. Gillesin lapsi voi vahvasti keskellä elämäni myrskyävää aallokkoa. En ollut yksin. Lähtöäni kauhistellut naapurin täti Suomessa oli tuonut minulle lyhdyn ja tulitikut, että näkisin palata takaisin kotiin.  Olisin tarvinnut nyt tuota lyhtyä valoksi pimeyteen. Lyhdyt elämässäni olivat sammuneet. 

Kukaan ei kysynyt minulta itseltäni, mitä oli tapahtunut, mutta minusta tuli Maria Magdalena. Olin pettynyt. Olin asunut ja tehnyt täällä työtä lähes vuoden. Olin pitänyt Orenimia kotinani, mutta lopultakin olin vain muukalainen. Missä yhteisöllisyys nyt oli? Kaikki tuntuivat tietävän, mitä oli tapahtunut. He epäilivät minun rikkoneen kibbutsin sääntöjä. Gillesin varjo kadun varjoiselta puolelta lankesi ylleni, vaikka en missään tapauksessa olisi  loukannut näitä ihmisiä.

Chadar ochelin työlistalta onneksi näin, että sain edelleen mennä kana taloon. Kana talon seinien sisällä entinen lämpö suojasi minua edelleen hetkittäin. Eräänä aamuna Ori löysi minut kana talon lattialta sylissäni keltainen kana keko. Kerroin hänelle kaiken. En välittänyt kenenkään muun ajatuksista kuin hänen. Nyt oli sopiva hetki sanoa hänelle sekin, mitä olin aina halunnut sanoa.
- Olen niin pahoillani siitä, mitä Hitler teille teki.
- Jumala hylkäsi meidät, hän sanoi ilmeettömästi.
Itkin maailmantuskaa. Kana talon seinistä kaiku vastasi ja 30 000 kanaa kuunteli pää kallellaan.

Ori ei vienyt minua chadar ocheliin aamiaiselle vaan Finlandia husetiin nukkumaan. Huoneessa tunsin vahvimmin Gillesin poissaolon ja ikävän. Minun oli päästävä tästä huoneesta pois. Varsinkaan iltaisin en kestänyt siellä olla, vaan vaeltelin kibbutsin polkuja Sharonin ja Chaimin lailla haikaillen kadotettua rakkautta ja aivoni juoksivat loputonta kysymysten maratonia.