41 Suomalaisen sukulaissieluja

Volu tuli ja meni. Uusia oli tullut viime aikoina Tanskasta, Englannista ja Hollannista. Toiset viipyivät kaksi kuukautta, toiset vuoden. Toisiin tutustuin paremmin, toisiin vähemmän. Lähimmät ystäväni olivat skandinaavit ja Jasper, kunnes saimme uuden saksalaisen ja australialaisen ystävän. 

Finlandia husetiin muutti kaksi uutta saksalaista tyttövolua. Toiseen en tutustunut satunnaista juttelua enempää, mutta hän oli taivaan lahja saksalaisten insinöörien rukouksiin. Eräänä iltapäivänä Hasad ja Franco tulivat ovelleni kysymään, missä uusi saksatar asui. He olivat luopuneet pyytämästä minua ja Satua Haifaan. Lopultakin olimme kaikki tyytyväisiä. Hasad ei enää painajaisissani kiivennyt sänkyyni hyönteisten, piikkisten pomelopuiden ja Nasaretin erityisoppaiden kanssa.

Toisesta saksalaistytöstä, Ursulasta, tuli kuin viides suomalainen ja taunosisko. Hän oli matalaan mielialaan taipuvainen Jasperin lailla. Ursula tuli saksalaisena kohtaamaan juutalaisen kansan holokaustin jäljiltä. Hän tuli etsimään kibbutsilta syvää yhteisöllisyyttä ja henkisyyttä, joita hän kaipasi elämäänsä. Mutta hän oli auttamattomasti myöhässä, hänen etsimänsä maailma oli jo kadonnut. 1960-ja 1970-luvuilla volut tulivat kibbutseille aatteellisista syistä rakentamaan Israelia. Vuonna 1967 6 päivän sodan jälkeen 6 viikon aikana saapui 7000 nuorta ympäri maailmaa auttamaan Israelia. Kibbutsit eivät aluksi tienneet, miten hyödyntää uutta työvoimaa, mutta siitä vähitellen alkoi volunteerijärjestelmä. Se ei siis syntynyt kibbutsin tarpeesta vaan volujen omasta aloitteesta. Se ei siis syntynyt kibbutsin tarpeesta vaan volujen omasta aloitteesta.Ennen lentämistä volut matkustivat kibbutseille junalla tai busseilla. Ruotsista kulki juna Ateenaan, sieltä lento Kyprokselle ja lopulta lento Tel Aviviin. Hippibussi eli taikabussi taas kulki Istanbulista Iraniin.

Mutta maailma muuttui ja 1980-luvulla useimpien volujen motiivit olivat vähemmän yleviä. Moni oli päätynyt kibbutsille, kun he pakenivat ongelmiaan kotimaassa. Vähävaraiset eurooppalaiset nuoret pakenivat työttömyyttä ja elämisen kalleutta. He tulivat Israeliin hanttihommiin saadakseen lämpimän talvehtimispaikan. Jotkut toiset taas pysähtyivät kibbutsille muutamaksi kuukaudeksi reppureissullaan. Toiset tulivat hakemaan kokemuksia ja juhlimaan. Elämän sisällöksi riitti Maccabee, Fantasia, party, Playboys, seksi, huumeet ja rokki. Pool merkitsi meille täydellistä etelän lomaa emmekä tienneet, että se oli Saksan korvausta Hitlerin tuhoamisleirien kauhusta. 

Ursulalle jatkuva juhliminen eivät riittänyt, se oli hänen mielestään tylsää ja hän pettyi. Hän pohti, eikö yhteisöllisyys yltänyt kibbutsnikeista voluihin asti. Oliko kibbutsilla ylipäätään olemassa sellaista yhteisöllisyyttä, jota hän oli odottanut? Mutta onneksi Finlandia husetissa suomalaisten kanssa Ursula löysi kaipaamansa yhteisön.

Hassua oli, että Ursulasta ja Jasperista, jotka olivat masentuneita, tuli niin hyviä ystäviä  iloisten suomineitojen kanssa. Maailmalla vaelteli siis suomalaisen sukulaissieluja. Olivatko masentuneet ulkomaalaiset jotenkin samanlaisia kuin iloisimmat suomalaiset? Ursula ja Jasper viihtyivät seurassamme, vaikka emme edelleenkään olleet hyviä small talkissa ja välillä halusimme puhua vain suomea. Mutta suomineidot olivat ystävällisiä, empaattisia ja uskollisia ystäviä.


Ursula oli kuitenkin yhdessä asiassa erilainen kuin suomalaiset tauno siskonsa. Jo tuona aikana Ursula oli tietoinen maailman ongelmista ja hän oli jo ympäristöaktivisti, joka oli pidätetty mielenosoituksessa. Presidentti Kekkosen Suomessa nuorten ei tarvinnut tiedostaa maailman ongelmia eikä yhteiskunnallisia asioita. Suomessa elettiin ylihyvinvoinnissa ja auktoriteettiuskossa, kirjoitettu sana oli varmasti totta. Nuorison kapina oli vasta heräämässä suomipunkissa. Ursula tuli ihan toiselta planeetalta. Ursula myös opetti meille realismia. Miehillä oli aivot jalkojen välissä. Olisipa hän saapunut kertomaan tämän jo aiemmin niin olisimme säästyneet monelta harmilta. 


Eräänä päivänä house father kertoi minulle, kun jonotimme ruokaa chadar ochelissa, että tänään oli tulossa uusi australialainen volu poika. Etsin uusia kasvoja kasvomerestä koko päivän. Australialainen tuli illalla Playboysiin Jasperin, uuden huonekaverinsa kanssa. Toivoin, että hän ei järjestäisi huoneessa partya kertomatta Jasperille. Australialainen oli tumma kuten moni muukin kibbutsilla, mutta hänen tumma ihonsa ja hiuksensa oli taas erilainen, koska hän oli elänyt Australian auringon alla. Aivan kuten Grönlannissa lumelle ja jäälle oli kymmeniä eri nimityksiä, myös tummuus ympäri maailmaa näytti olevan erilaista. Emme tarvinneet enää bakbuk jajim Fantasian apua, vaan menimme heti juttelemaan hänelle. Ehdimme saada selville, että australialainen oli 25-vuotias, mutta pitemmälle emme päässeet, kun Åsa nappasi hänet tanssimaan. Ennen kuin australialainen itse tiesi, me tiesimme, mikä hänen kohtalonsa oli. Åsa järjesti taas tutun näytelmän, kun hän valloitti Australian mantereen. Hän oli kuin hämähäkki verkkoineen. Åsan silmät osuivat muutaman kerran meihin, mutta hän ei näyttänyt nyt tuntevan edes kämppiksiään. Parin kappaleen jälkeen Åsa ja australialainen häipyivät Playboysista. Ehkä myös Åsa oli oppinut heprean tunnilla, että täällä Jezreelin tammimetsässä oli tylsää, ellei tehnyt aloitetta ja itse järjestänyt tekemistä.

Seuraavana aamuna en voinut olla mainitsematta Åsalle, että hän valloitti taas uuden mantereen.
- Paska mikä kenguru, näithän, miten hän pomppii, oli Åsan tuttu tyly tuomio.



Kenkuru ontui, koska hän oli ollut pahassa onnettomuudessa, mutta Åsaa Kenkuru ei enää kiinnostanut. Åsa ei edes tervehtinyt häntä. Kenkuru palasi tauno siskojen seuraan. Hän oli tyystin erilainen kuin Ursula ja Jasper, mutta sopi porukkaamme. Hän oli hauska kaveri, joka nauratti, flirttaili, tuli liian lähelle ja minä iskin häntä monta kertaa kyynärpäälläni, mutta se ei häirinnyt kaveruuttamme. Hän teki sen niin avoimesti, ettei se tuntunut epämiellyttävältä. Hän ei tunkeutunut painajaisiini Hasadin lailla.

Kerran partyissa keitin kahvia Kenkurun kanssa Finlandia husetin keittiössä. Kenkuru tuli taas liian lähelle minua ja väittelimme miehistä ja naisista, Marsista ja Venuksesta. Pidin kieleni tiukasti keskellä suuta, että varmasti sanoisin oikein: menestyvän miehen takana on aina nainen. Mutta silti sanoin, että miehen alla on aina nainen.

- Yes yes, I agree, Kenkuru oli ehdottomasti kanssani samaa mieltä.
Se oli bensaa liekkeihin. Kenkuru tarttui minuun takaapäin. Olin kuitenkin nykyään aina valmis ja raskaasti aseistautunut kuumaverisiä miehiä kohtaan, joten kuin refleksi kylmäveriset kyynärpääni iskivät välittömästi Kenkurun mahaan. Venus-planeetan ilmakehässä täytyi olla jotain, mikä villitsi jokaisen miehen Jasperia lukuun ottamatta yrittämään iskeä jokainen nainen. Vai oliko se vain ikiaikainen tapa? Kyynärpääni eivät kuitenkaan särkeneet ystävyyttämme. 

Eräänä iltana päivällisen päätteeksi menin Kenkurun kanssa katsomaan house fatherin työlistaa chadar ochelin alakertaan. Luin työlistaa ääneen ja mainitsin, että Ursula menisi huomenna tehtaalle töihin.
- Kuka Ursula, Kenkuru kysyi ilman mitään ilmettä kasvoillaan.

Katsoin häntä hölmistyneenä. Ursula oli yksi meistä!
- Ursula. Ursula you know.
Kenkurun katse oli aivan tyhjä.
- Ystävämme Ursula! Saksalainen Ursula, joka söi juuri kanssamme. Eihän täällä ole kuin yksi Ursula!
Lopulta Kenkurun silmät välähtivät: - Ken, niinpä, Silly-Ursula!
Kenkuru vitsaili aina vakavalla naamalla, huijasi minua ja sai minut nauramaan enemmän kuin kukaan muu. Oli ihanaa huomata, miten helposti ystävyys syttyi, vaikka tulimme maapallon vastakkaisilta puolilta ja silti meillä oli samanlainen huumori. Opin ymmärtämään uudet englannin murteet yhä nopeammin, korvani ymmärsivät nyt jo  australianenglantia ja taas yksi kielimuuri oli kaatunut.


Tauno siskoilla, Jasperilla ja Kenkurulla oli sydänten solmima liitto.

36 Orgiaparty

 

Hasad kuului kuuden saksalaisinsinöörin ryhmään, joka tuli rakentamaan kibbutsille kolmatta tehdasta. Hän oli saanut kuuman verensä alun perin Turkissa, tullut siirtotyöläisenä Saksaan ja nyt päätynyt työkeikalle Orenimille. Täällä tiemme kohtasivat.

Näin Hasadin heti hänen tulopäivänään tehtaalla. Volut olivat palanneet pomelopuista tehtaaseen ja muille työpaikoille. Huomasin kaksi asiaa Hasadissa heti ensi tapaamisella. Satu käveli hänen edestään ja hän katsoi Satua sentti sentiltä päälaelta kantapäähän. Hasadin katse riisui Satun. Hänen mielensä taisi elää edelleen Istanbulin basaareissa ja Nasaretin kapeilla kujilla. Hasad arvioi, monenko kamelin arvoinen Satu oli.

Toinen havaintoni oli, että Hasadilla oli saapuessaan sormus nimettömässä sormessaan, mutta se katosi taskuun jo kesken ensimmäisen päivän. Abracadabra. Hasadista tuli taas poikamies, mutta tiesin, että hän oli naimisissa. Silti hän meni aivan sekaisin skandinaaviblondeista. Hän iski silmänsä minuun, kibbutsin vaaleimpaan ja nuorimpaan volutyttöön ja hänen piti saada minut, väkisin jollei vapaaehtoisesti. Oli aika ylimielistä, että kaikkien nuorten volu poikien ja sotilaiden keskellä Hasad fantasioi, että nuori tyttö kiinnostuisi hänestä. Eri kulttuurit törmäsivät taas toisiinsa lujaa. Sitä paitsi hän olisi voinut olla isäni. Hän kutsui tai oikeammin komensi minua huoneeseensa kuten ehkä hänen kulttuurissaan hän pystyi tekemään. Tunnelma oli yhtä tunkeileva kuin Nasaretin kapeilla kujilla. Minulle oli taas tarjolla karvasta oppia elämästä. En tietenkään mennyt eikä hän tykännyt siitä. Mutta skandinaaviblondit menivät miesten makuuhuoneisiin vain omasta halusta. Feminismi ja sovinismi ottivat yhteen. En ehkä vielä täysin hallinnut kylmäveristä suhtautumista kuumaverisiin miehiin, mutta tämän miehen tiesin olevan naimisissa. Tyttöjen välinen solidaarisuus pelitti yli kansallisuusrajojen Fatimaan asti enkä koskaan menisi vapaaehtoisesti love triangle. Onneksi Hasad pysyi farkuissaan, ei käynyt käsiksi minuun eikä minun tarvinnut käyttää kyynärpäitäni.

 

Minun oli pakko myöntää, että Hasad oli kuuma seksikäs mies, jolla oli eksoottiset ja miehekkäät kasvot, mustat kulmakarvat, polttava katse, tuuheat viikset, harmaantuneet ohimot ja valkoinen rento paita, jota ei ollut napitettu niin, että hänen kiharat mustat rintakarvansa pääsivät oikeuksiinsa. Hänestä säteili viriili energia ja karismaa, joka teki vaikutuksen naisiin, mutta en myöntänyt sitä, sillä se olisi ollut bensaa liekkeihin, joten katselin häntä vain ylimielisesti pitääkseni hänet rauhallisena. 




Franco oli Hasadin kaveri. He halusivat tavata minua ja Satua, kaikkein nuorimpia. Hasad sai kaverinkin hurahtamaan volutyttöjahtiin. Ehkä Franco tarvittiin tulkiksi ja Satu tuomaan minulle valheellista turvallisuuden tunnetta. Hasad puhui vain saksaa ja turkkia. He saivat käyttää kibbutsin kauniita valkoisia Subaruja ja nyt oli tytöille kyytiä tarjolla. He halusivat viettää kanssamme iltaa Haifassa. Harmi, kun volu pojilla ei ollut tarjota sitä mitä Hasadilla, volut eivät saaneet lainata Subaruja. Kyllä Välimeren rannalla olisi ollut kiva autoilla ja syödä, juoda ja tanssia viiden tähden night clubissa, kun Hasad maksoi kaiken. Oliko Hasad sellainen mies, josta isoisäni oli varoittanut? Isoisä oli tainnut arvata oikein, millaisia vaaroja kohtaisin. Hän oli vihainen  pähkähullusta kibbutsille lähdöstäni. Mutta minuahan kiinnostivat vain pojat Playboysissa.


Kieltäydyimme. - Lo lo, ei ei.
Hasad ei luovuttanut. Tämä oli esileikkiä Hasadille. Hänellä oli myös suunnitelma B, kun emme suostuneet suunnitelmaan A. He toisivat Haifan tänne. He hankkisivat syötävää, juotavaa ja videoita ja viettäisimme illan heidän talossaan. Mietimme, minkä kielistä videota yhdessä katselisimme, kun ei meillä Hasadin kanssa ollut edes yhteistä kieltä. Body language? Mutta eihän kaikissa videoissa puhetta tarvinnut ymmärtää ymmärtääkseen juonta eikä kaikissa ollut edes juonta.
- Pornovideoita, päättelimme Satun kanssa.
- Olemmeko vainoharhaisia?
- Vai tervepäisiä?


Ensimmäisen sakemannivaaran vältimme onnenkantamoisena. Satu ja minä valmistauduimme Hasadin intiimipartyyn. Tunsin suurta epävarmuutta ja pientä vastenmielisyyttä, mutta olin luvannut maistaa kaikkia Finkivin elämyksiä. Olin suihkussa ja Satu ripuloi ohuen seinän takana. Tällä kertaa bakteerit kävivät taistoa Satun suolessa. Suunnittelimme viime hetken Hasad-strategiaamme huutelemalla toisillemme seinän läpi. Sitten Satu ei enää vastannut, vaan kuului kolahdus. Huhuilin Satua, mutta hän ei vastannut. Huusin muut tytöt apuun. Mursimme vessan oven naisvoimin. Satu oli pieni muutenkin, mutta nyt hän oli vain omituinen pieni kalpea olento vessanpytyn ja seinän väliin. Hänellä oli outo ilme ja housut nilkoissa. Satun bakteerit olivat nyt vaarallisessa sotatilassa, paha ripuli ja ilmeisesti nestevajaus. Kannoimme hänet sänkyyn.


Juoksimme Kaisan kanssa rinneportaat ylös chadar ochelin aukiolle talolle, jota luulimme klinikaksi. Mutta postin viereisestä talosta emme löytäneet sairaanhoitajaa vaan kibbutsnikvanhuksen, joka myös istui vessanpytyllä shortsit nilkoissa. Kielimuurin takia olimme ymmärtäneet väärin klinikan sijainnin house fatherin esittelykierroksella eikä meillä ollut harmainta aavistustakaan, missä se oli.

Kyselimme hädissään nursea, sairaanhoitajaa. Vanha mies istui hämmentyneenä edelleen vessanpytyllä ja yritti ymmärtää.
- Ma kara, ma kara, mikä hätänä?
Mutta nyt ei ollut sopiva hetki huutaa makkara, makkara ei nyt auttanut, koska Satu saattoi olla hengenvaarassa. Toistimme sanaa nurse, nurse, vaikka jo tajusimme, että vanha kibbutsnik ymmärsi vain hepreaa ja ehkä puolaa tai venäjää. Kielimuuri ei ollut kiva hätätilanteessa, mutta onneksi olimme turvallisella kibbutsilla emmekä sen ulkopuolisessa tuntemattomassa maailmassa. Mutta yhtäkkiä vanhan miehen katse kirkastui ja hän ymmärsi.
- Rega rega, hetkinen, hän nosti housunsa ja meni toiseen huoneeseen. - Nescafe!
Hän olisi antanut meille pussillisen pikakahvijauhetta, hän luuli meidän olevan niin tuskissa kahvin puutteen takia. 
- Lo lo Nescafe, ei ei! Toda raba. Erev tov, hyvää iltaa!
Kibbutsnik huuteli ma karaa peräämme Nescafe-pussi kädessään. Onneksi hän ei saanut sydänkohtausta pelästymisestä ja Yaron oli opettanut meille hepreaa niin, että osasimme hepreaksi kieltäytyä, kiittää ja toivottaa hyvää iltaa. Me keksimme vihdoin, että saisimme apua suuressa volu talossa ja Jasper juoksi hakemaan sairaanhoitajaa.

Seuraavana päivänä chadar ochelissa kiukkuiset Hasad ja Franco vaativat selitystä, miksi me emme tulleet Haifa-partyyn. Ripulinen Satu oli kelpo tekosyy. Nämä ihanat miehet tulivat illalla Satun sairasvuoteen äärelle ja toivat suklaata. Ehkä he välittivät meistä isällisellä tavalla, halusivat vain platonista seurustelua ja tutustua pohjoismaiseen kulttuuriin. Epäluuloni Hasadin suhteen ei kuitenkaan täysin poistunut. He eivät näet yrittäneet tutustua volu poikiin. 


Ilmeisesti saksalaiset insinööritkään eivät saaneet kontaktia kibbutsniknaisiin, koska he yrittivät saada kontaktia volutyttöihin. Ehkä juutalaiset eivät edelleenkään luottaneet saksalaisiin. Kuulin, että ainakin jotkut Israelissa vihasivat saksalaisia edelleen holokaustin vuoksi, mutta esimerkiksi heidän insinööritaitoaan tarvittiin. Koska kibbutsilla oli enemmän miehiä kuin naisia, ehkä vapaita kibbutsniknaisia ei juuri ollutkaan. Ehkä kibbutsnikit pelkäsivät vierasmaalaisten miesten vievän heidän naisensa kuten poikamiehet suomalaisella maaseudulla pelkäsivät, että ulkomaalaiset miehet vievät heidän naisensa. Ehkä me skandiblondit, joilla oli vielä vapaamielinen mainekin, sijaitsimme ei-kenenkään maalla.

Satu oli vuoteenoma ja heikko muutaman päivän. Pidimme hänestä huolta yhdessä. Ruokatunnilla toimme hänelle tarjottimella ruokaa chadar ochelista, keitimme teetä, saatoimme hänet vessaan ja kutsuimme vieraita häntä piristämään. Kun hän parani sen verran, että jaksoi kohottautua istumaan ja katsoi ympärilleen, hän valitti: - Eikö teidän pitäisi joskus siivota täällä?

Finlandia husetin alkuperäinen siivoussuunnitelma oli viikkosiivous, mutta viikon mentyä lakkasimme olemasta niin tarkkoja. Rentous oli tarttunut meihin, siesta ja manana ja partyelämä. Maassa maan tavalla. Siirryimme ensin kuukausisiivoukseen ja sitten  vuosisiivoukseen. Ehkä tulevaisuudessa tekisimme kunnon joulusiivouksen, vaikkemme aikoneet joulua torakan lailla vaatekaapissa viettää.


Kun Satu tuli kuntoon, Hasad kutsui meidät heti taas orgiapartyyn. He kävivät taas Haifassa ja hakivat love potions ja videoita. Tällä kertaa yksinkertaisesti jätimme menemättä. Kohtalo oli jo pelastanut meidät suden hampaista. Miksi luottaisimme hyvään tuuriin toisen kerran? Emme kuitenkaan sanoneet heille lo lo, ei ei. Hasad suuttui. Voihan Donnerwetter. Hän puhui sekaisin turkkia ja saksaa, hyvin heikosti englantia. Minulla oli saksasta korkeimmat arvosanat koulussa, joten saksan opettajani ei olisi ollut ylpeä, sillä ainoa, mitä sain Hasadille selitetty, oli: - Es ist … Mutta eihän minulla ollut velvollisuutta selittää. Estoton vapaamielinen skandinaaviblondi voi itse valita.

Eräänä iltana chadar ochelissa kannoin ruokatarjotinta korkkareissa ja kompuroin. Kun vesilasi putosi Suomessa tarjottimelta, se särkyi lattiaan, mutta kun se putosi Sirkus Orenimilla, se sai siivet ja osui Hasadin takaraivoon, vaikka en sitä tähdännyt sinne.
- Mazel tov, minulle toivoteltiin onnea.
Sirpaleet ennustivat onnea kansainvälisestikin. Mitähän ihanaa minulle korkkareissa kompastumisesta koituisi? Kun pääsin ruokapöytään, Keiran sanoi, että hän oli nähnyt paljon väkivaltaa Belfastissa, mutta ei koskaan kenenkään heittävän toista lasilla päähän.


Minun ja Hasadin rakkaustarina ei siis koskaan puhjennut kukkaan, mutta tarina sai silti onnellisen lopun. Aloimme viettää aikaa yhdessä saksalaisten insinöörien kanssa, mutta se ei ollut sellaista, mistä Hasad varmaankin fantasioi. Kibbutsilla oli pelikenttä, jolla aloimme iltaisin pelata koripalloa. Saksalaisista insinööreistä ja skandinaavitytöistä tuli omat joukkueet. Hasad sai purkaa liikaa energiaa urheiluun, joka oli terveellistä keski-ikäiselle. Fatima ja minä olimme tyytyväisiä, toivottavasti myös Hasad. 

Harrastimme Hasadin kanssa yhdessä myös rullaluistelua. Kibbutsi järjesti aika ajoin tapahtumia. Kiertävä yrittäjä toi gymiin satoja rullaluistimia eräänä iltana. En ollut koskaan rullaluistellut, joten suomalainen koulu oli aiheuttanut minulle liikuntakammon ja olin nyt epävarma, kannattiko minun edes kokeilla. Mutta me skandinaavithan olimme ainoita, jotka pystyivät pitämään tasapainon, koska osasimme luistella. Se oli ihanaa, luistelin tuntikausia villinä ja vapaana. Pyörimme kuin karuselli gymin lattialla. Kaikki muut kansallisuudet kompuroivat ja kaatuivat takamukselleen. Me skandinaavit emme voineet olla nauramatta, sillä he näyttivät isoilta lapsilta ensi kertaa luistimilla. Tähtihetki oli, kun pystyimme tarjoamaan olkapäämme tueksi israelilaisille puolijumalille. Luistelin myös horjahtelevan Hasadin kanssa käsi kädessä. Hän tuijotti suoraan eteenpäin ja piti kielensä tiukasti keskellä suuta, nyt hän ei katsonut sivulle, flirttaillut eikä yrittänyt tunkea kieltään suuhuni. Jännitys välillämme hävisi, kun nyt hän oli pikkupoika ja minä olin äiti, joka talutti  häntä.

Kun palaisin kotiin ja äitini kävisi läpi varoitustensa litaniaa ja kysyisi, sanoinko miehille lo lo, ei ei, voisin katsoa häntä rehellisesti silmiin ja vakuuttaa, kyllä osasin. Kiitos Hasad.

28 Finkivin elämyksiä

 

Ensimmäiset päivät ja viikot olivat kulkua elämyksestä toiseen. Finkiv teki viisaasti mainostaessaan kibbutsielämyksiä ilman yksityiskohtia, mutta olisi se voinut varoittaa, että likaisia alushousuja ei kannattanut liottaa.


Finlandia husetin vaatekaapissa puhtaiden alushousujeni pino väheni. House mother ei pessyt alushousupyykkiä, vaan jouduimme pesemään ne itse käsin. Käsinpesussa vaatteet eivät kunnolla puhdistuneet ja kuumuudessa ne välittömästi hikoili taas haiseviksi ja tahmeiksi. Pian emme vaihtaneet omia vaatteita päälle työpäivän jälkeen, vaan pidimme sinistä kibbutsiunivormua myös iltaisin. Olimme erilaisia kuin  kibbutsniknaiset ja volujen talon muut länsi leidit. 


Alushousupyykin suhteen sain hyvän idean. Laitoin eräänä aamuna töihin lähtiessäni likaiset alushousut likoamaan Finlandia husetin siivoussankoon, jotta pyykinpesu olisi helppoa työpäivän jälkeen. Töiden jälkeen pyykki ei innostanut minua, vaan sain inspiraation tehdä kaikkea muuta. Kirjoittelin aerogrammin Suomeen kaverilleni. Alushousuille tekisi vain hyvää liota hiukan pitempään. Heprean tuntiin astikin viivyttelin ja vasta tunnin jälkeen kello 21.30 oli lopulta pakko lähteä pesulan ulkoaltaille.


Tuijotin sankoa. Finkiv tarjosi elämyksen taas. Liotusveden sijasta sanko oli täynnä haisevaa paksua ällöttävää limaa. Big Bang oli tapahtunut, eloton oli herännyt henkiin. Osa alushousuista oli varmasti saanut jo jalat ja kadonnut aluskasvillisuuteen liskojen ja torakoiden sekaan. Maassa maan tavalla. Menetin kymmenet ja jäljelle jäi viidet.

Finlandia husetin väki kerääntyi ihmettelemään alushousujeni murheellista kohtaloa. Tämä elämys opetti arvostamaan elämän välttämättömyyksiä, sitä, että aamuksi oli puhtaat alushousut.