75 Protestiparty

 

Myöhään illalla Gilles ja Gal tulivat boikottipartyymme.
- Shabbath Shalom, voimmeko tulla?
Käänsimme katseemme Ilonaan. Hän sai päättää.
- Haha, rauhaa vaan teillekin. Sekaan vaan Jezreelin laakson pohjamutiin, ette edes te saa tunnelmaa matalammaksi, you bastard, Ilona singautti Gillesille ja Galille.
- Bastard meni oikeaan osoitteeseen, sanoi Gilles.
Hän ei katsonut minua silmiin, mutta myönsikö hän näin, että oli tiennyt Tamista? Tavoitin katupojan katseen lopulta, mutta en onnistunut sitä lukemaan. 

- Mennään Playboysiin, Ilona päätti yllättäen. - Missä minun Elite-vodka on?
- Ehkä me menemme nyt vaan nukkumaan, Gilles sanoi ja katseli horjahteluamme ja tyhjiä Elite-vodkapulloja, kun aloimme vetää vaatteita päälle.

Lo lo, emme menneet nukkumaan, kun Ilona halusi Playboysiin kohtaamaan Sirkus Orenimin. Suomineidot lepäisivät vasta haudassa. Suomineidot oli luotu kohtaamaan rankat luonnonolot, venäläiset ja jääkarhut. Nyrkkitappelupartya ei Sirkus Orenimilla ollut vielä ehkä nähty. Olimme nopeasti valmiita. Panimme haisemaan. Emme vaihtaneet työvaatteita omiin vaatteisiin, vaan vedimme vaan työtakit päälle, kaulukset pystyyn, stetsonit päähän, aurinkolasit itkettyneille silmille eikä mitään meikkiä mokoman Chaimin vuoksi. Haistelkoot Chaim, Tami ja koko Sirkus Orenim kana talon  hajua. Eikä tätä ollut enää boikottiparty, sillä nyt tämä oli protestiparty. Mutta asuistamme puuttui vielä jotain hurjaa, mikä kuvaisi tunteitamme. 

Ursulan silmät osuivat kaasunaamareihin. - Potkaistaanko meidät pois kibbutsilta, jos laitamme nuo?
Emme välittäneet. Volu säännöt kielsivät huumeet, mutta eivät kaasunaamareihin pukeutumista Playboysiin. Toki säännöt sanoivat jotain sopimattomasta käytöksestä, se saattoi kyllä soveltua tähän. Mutta olimmeko me ainoat, jotka olivat käyttäytyneet sopimattomasti? Ursulan idea sai hurjat suosionosoitukset emmekä aikoneet pohtia pikkuasioita tässä kriisissä. Vedimme kaasunaamarit kasvoillemme.
- Yalla yalla, nyt mennään.

 Meidän oli viisainta kohdata paha maailma vahvassa Elite-puudutteessa nyt eikä myöhemmin. Gilles ja Gal voisivat juoda Maccabee, mutta me hullut suomalaiset, australialainen, saksalainen ja tällä kertaa myös englantilainen gentleman tarvitsivat naista vahvempaa alkoholia Pohjanmaan kautta.

- Vittu sinäkään et kertonut minulle, Gal, Ilona marmatti.

Gilles ei edelleenkään myöntänyt mitään. Olisin halunnut käydä hänen kimppuunsa, mutta nyt minun oli oltava Ilonan tukena. Gillesin kanssa asiat selvittäisin myöhemmin. Elite-vodka ja poikien vahvat käsivarret olkapäillä lievittivät viiltävintä kipua, vaikka ne olivat Juudaksen käsivarret. Petollinen Gal otti Ilonan kainaloon. Minä työnsin Gillesin käsivarren hartioiltani ja kuljin Kenkurun ja Jasperin kanssa Playboysiin. Kun liu’uimme kaidetta pitkin työvaatteissa ja kaasunaamareissa, saimme suosionosoitukset ja loimme uuden Playboys-muodin. Ehkä mukana oli myös hieman empatiaa.

 

Chaim ja Tami olivat paikalla. Chaimin oli turha luulla, että piilottelisimme Finlandia husetissa. Chaim ei ollut Melech Orenim, Orenimin kuningas, vaikka halusi haaremin. Kibbutsilla ei ollut hierarkiaa, kaikki olivat samanarvoisia, me volutkin olimme samanarvoisia, vaikka olimme täällä vain käymässä. En halunnut alkaa opettaa kibbutsin periaatteita. Tami taputti käsiään muiden mukana nauraen. 

Ilona tarttui käteeni ja kävelimme Tamin ja Chaimin eteen. Olin kauhuissani. Niin olivat muutkin. Maccabee-bakbukit pysähtyivät kuin filmi olisi yhtäkkiä leikattu poikki ja kaikki seurasivat salaa tilannetta. Playboysin ilma ei ollut koskaan ollut näin sakea. Ilma etsi epätoivoisesti pakotietä betonin läpi.

Ilona ojensi kätensä Tamille. – Shabbath shalom. Tervetuloa kotiin.
Tami kyseli ystävällisesti, mistä maasta tulimme, kuinka kauan olimme olleet Orenimilla ja viihdyimmekö siellä. Olimme makeita kuin maito ja hunaja, kun kerroimme, miten nautinnollista aikaa olimme Sirkus Orenimilla viettäneet, miten lämmin kokemus tämä yhteisöllisyys oli ja miten ylväitä sen arvot hyvyys ja tasa-arvoisuus. Ilona oli akateemisellakin tasolla syväluotauksen tähän aiheeseen tehnyt. Chaim oli kutistunut Tamin taakse ja havisi kuin tammen lehti.

Tanssimme Mashinan Baladan tahtiin, vaikka kaasunaamareissa se oli hieman tukalaa. Porukka ympärillämme rentoutui ja jatkoi Maccabeen juomista. Viisitoistakesäiset pikkukibbutsnikit pomppivat vieressämme nyrkit pystyssä ja huusivat Palestiinaa. Otimme heistä mallia, purimme raivon nyrkkeihin ja usutimme koko Palestiinaa käymään kimppuumme.  

Mashina Balada

Gal pysytteli koko ajan lähellä Ilonaa ja kuin vakaa tammi suojasi häntä oksillaan. Ehkä meillä kuitenkin oli joitain ystäviä. Tanssimme kaikki yhdessä. Ulisimme Stingin mukana Can’t stand losing you! Can’t stand losing you! Aivoni olivat täynnä Elite-vodkaa. Olimme täynnä kiihkoa ja intohimoa. Halailimme ja pussailimme. Päätin elää vain sitä hetkeä, ilman mennyttä ja tulevaa. Työnsin pois hetken, jona olisin Gillesin kanssa. Sitten yhtenä hetkenä tanssin ja seuraavana makasin Playboysin lattialla selälläni, mutta humalaisella on hyvä tuuri enkä satuttanut itseäni. Onneksi lähellä oli aina vahvat käsivarret, tällä kertaa Kenkurun, jotka tulivat jostain ja jotka heilauttivat minut pystyyn ja tanssi jatkui keskeytymättä.

Illan päätteeksi Gilles, minä, Ilon ja Gal kömmimme Finlandia husetiin ja nukuimme parisängyssämme. Seuraavana päivänä, kun kiskoin housut jalkaan ja Elite-vodka sai minut edelleen tärisemään, huomasin, että housuni olivat revenneet molemmista pakaroista. Kukaan ei ollut kertonut. Gilles ja Gal olivat kävelleet Ilonan ja minun takana Playboysista ja naureskelleet maisemalle. Revenneet housuni ommeltiin kuntoon vanhusten ompelukerhossa. Hädin tuskin pystyimme vielä sapattilounaan aikaankaan syömään mitään. Join viisi lasia soodavettä hanasta, tiesin haisevani, mutta aloin nousta kuolleista. 

53 Pirtuparty

(Ikävä tuottaa pettymys, mutta otsikko tarkoittaa rectified spirit party)

Oli kahden saksalaisinsinöörin, Francon ja Namun, jäähyväiset party Francon ja Hasadin huoneessa. He olivat saaneet työnsä Sirkus Orenimilla päätökseen ja siirtyivät töihin Haifaan. Kaikki volut oli kutsuttu, party ei ollut Only For Finnish Girls, joten volut merkitsivät jotain insinööreille. Olimmehan me volu tytöt pelanneet koripalloa iltaisin heidän kanssaan, mutta nyt saksalaisten joukkue volutyttöjä vastaan ei olisi enää täyslukuinen. Insinööritkään eivät ilmeisesti tutustuneet kibbutsnikeihin, koska kibbutsnikeja ei ollut mukana partyssa. Gillesin ja Kenkurun seurassa minä ja Ursula uskaltauduimme Hasadin huoneeseen. Pojat tiesivät, että nämä aikuiset miehet olivat metsästäneet meitä.

Saksalaisten partykin oli ilmaisen viinan party. Hekin joivat alkoholia Pohjanmaan kautta, he olivat selvästi veljeskansaamme. Tässä partyssa ei ollut Maccabeeta, Fantasiaa tai mitään vähän alkoholia sisältävää, vaan sedät panivat pöytään parasta. He olivat ostaneet Haifasta 80 % rectified spirit. Toinen väkevä pullo oli arak eli anisviinaa. Mitä he ajattelivat, että näin vahvasta alkoholista seuraisi? Näin vahvaa alkoholiako he olisivat Satulle ja minulle intiimipartyssaan antaneet, jos Satun ripuli ei olisi pelastanut meitä suden suusta? 

Istuimme lattialla ja rectifies spirit pullo kiersi ringissä. Nyt katsottiin, kuka istuisi pystyssä pisimpään. Samalla pelattiin tosi aikuista juomapeliä. Jokaisen piti ringissä sanoa vuorotellen mahdollisimman nopeasti fa-si-dak. Lopulta jonkun kieli aina kömmähti sanomaan does she fuck ja se oli muka hirmu hauskaa. Ha-ha. Ainakin jotkut ajattelivat niin. Huvit olivat halvat. Rectified spirit oli vieläkin pahempaa kuin vodka tai arak ja oli erittäin helppoa arvata, että siinä oli paljon alkoholia.

Ensimmäisen rectified spirit kierroksen jälkeen keskityin runsaisiin pistaasipähkinä- ja halvatarjoiluihin. Epäilin edelleen sitkeästi, että rectifies spirit oli saksalaisten juoni juoda volupojat Jezreelin laakson malariasuohon. Hasadin sänky vierelläni piti järjen päässäni ja varpaillani. Mutta saksalaiset, Gilles ja Kenkuru joivat kaiken rectified spirit. Seuraava päivä ei kuitenkaan ollut sapatti ja kohmelopäivä, vaan työt odottivat voluja vain muutaman tunnin päässä. Pian Gilles ja Kenkuru olivat aivan humalassa ja liimautuivat minuun ja Ursulaan. Naisen vaistoni oli jo kertonut, että Kenkurun ja Ursulan välillä oli menossa jotain. Näimme Ursulan kanssa tilaisuutemme tulleen, raahaisimme pojat sänkyihimme Finlandia husetiin. Emme olleet nähneet ketään koskaan niin humalassa emmekä olisi näitä känniääliöitä edes uskaltaneet jättää omaan sänkyyn tukehtumaan oksentamiseen. He tarvitsivat valvontaa. Mutta menetimme rectifies spirit Playboys.

Onneksi Finlandia husetissa oli siivoussanko ja tiskivati. Nyt niitä tarvittiin oksentamista varten. Tökkäsin Ilonan ja minun sängyt yhteen parisängyksi, johon rojautin sammuneen Gillesin. Ilona ei ollut tarvinnut Finlandia husetin sänkyään enää viikkokausiin. Gilles nukkui kuin tukki, mutta minä heräsin aina, kun hän kävi levottomaksi ja työnsin hänen päänsä sängyn reunan yli oksennussangon päälle. Kun vedin hänet takaisin sänkyyn, onnellinen idiootti kävi hereillä, mutta nukahti heti uudelleen.

Aamulla yritin herättää Gillesin töihin, mutta hän vain nauroi ja yritti tarttua minuun. Jouduin kertomaan Orille, ettei Gilles selvinnyt töihin. Hymypoika Ori ei hymyillyt nyt. Pahaksi onneksi juuri tänään meillä oli kiire pestä kanatalo, koska illalla tie katkaistaisiin vesiputken korjaamisen takia. En voinut myöskään itse hyvin, koska olin huolehtinut Gillesista pitkin yötä. Ori täytyi pestä kana taloa kanssani. Tehtaassa volut tekivät samaa työtä kuin kibbutsnikit. Toki kibbutnikeilla oli siellä varmasti myös muita töitä kuin hiominen. Kana talossa emme työskennelleet täysin yhdessä, sillä pesu oli volujen työtä. Mutta silloin, kun oli kiire, myös kanamiehet tarttuivat vesiletkuihin. Naiskibbutsnikeja ei kana talossa ollut kuitenkaan koskaan. Kibbutsnikit saivat valita töitään, kunhan kaikkiin töihin oli työntekijöitä, mutta naiskibbutsnikit eivät valinneet olla kana lady.

Kun lähdimme aamiaiselle, pyysin Oria viemään minut Finlandia husetille. Menin katsomaan, joko Gilles pystyisi työskentelemään. Pelkäsin, että hänet lähetettäisiin pois kibbutsilta, koska saimme olla kibbutsilla, koska teimme siellä töitä. Huone haisi. Gilles haisi. Hän oli riisunut kaikki vaatteensa.
- Nyt ylös ja tule pesemään kana taloa. Se täytyy pestä valmiiksi tänään.
- Boker tov, huomenta, Gilles venytteli nautinnollisesti. - Beseder, boss lady. Tulen heti, kun olet vetänyt minulle housut jalkaan.
- Suksi perseeseen. Nyt ei ole enää aamu, aamu oli 3 tuntia sitten.
- Mielellään. Tule vaan tänne.
- You bastard.
- Hakol beseder, nyt käytit sitä sanaa oikein. Englantini oli aina vaan sujuvampaa.

Tuin hänet tärisevänä suihkun alle. Puin häntä sängyn reunalla ja hän yritti avata shortsieni vetoketjua.
- Minne sinä kuvittelet meneväsi, kysyin yhtä aikaa kiukkuisena enkä niin kovin kiukkuisena.
- Haluan nähdä napasi.
- Lo, ei. Näet napani, kun olet ensin pessyt kana talon, yritin motivoida häntä. - Ori pesee itse kana taloa, se on pakko saada valmiiksi iltaan mennessä. Yalla, mennään.

- Antaa Orin pestä. Pidetään me siestaa.

Mutta me emme pitäneet siestaa, vaan kävelimme chadar ochelille ja Gilles joi kaksi kannullista soodavettä, volun elämän eliksiiriä. Nestetankkauksesta hän virkistyi niin, että Ori antoi hänen tulla töihin.
- Slicha, anteeksi, teen pitempiä työpäiviä niin pitkään kuin määräät, Gilles sanoi Orille.
Ori sanoi onneksi hakol beseder, ok. Me Gillesin kanssa nauroimme, että Franco ja Namu lähtivät  komeasti Sirkus Orenimilta.

Lounasaikaan Tauno kysyi Gillesia. Söin yksin, Gilles pesi kana taloa. Kearan oli kertonut Taunolle, ettei Gilles ollut palannut rectified spirit partyista. Joku oli nähnyt minun ja Ursulan raahaavan Gillesia ja Kenkurua yöllä. Kerroin hänelle, että Gilles oli ollut Finlandia husetin selviämässä, mutta oli nyt jo töissä.
- Gilles sanoi, että olet hänen paras ystävänsä kibbutsilla, Tauno sanoi tarkkaillen minua.
Ilahduin tästä tiedosta kovin, mutta en halunnut jakaa iloani Taunon kanssa. Oli kiva tietää, että ajattelimme Gillesin kanssa toisistamme samoin ja tunne yhteydestä välillämme oli molemminpuolinen. Tauno oli ilmeisesti kiinnostunut siitä, miksi en tullut enää iltaisinchadar ocheliin, mutta en halunnut avautua hänelle.

Vasta hieman ennen päivällisaikaa Gilles laahusti lulista Finlandia husetin takaa huoneeseeni ja kaatui parisänkyyn. Laitoin peiton hänen päälleen ja toin hänelle päivällistä chadar ochelista. Yritin livahtaa tarjottimen kanssa kenenkään huomaamatta alakerran ovesta, mutta minulla oli huono tuuri, sillä house mother tuli vastaani polulla. Kävimme pitkän neuvottelun Gillesista ja rectified spirit partysta. Sain kuitenkin vakuutettua house motherille, että minun oli viisainta nyt huolehtia Gillesista, jotta hän olisi työkuntoinen huomenna. Jos house mother oli kyllästynyt voluihin, tällä kertaa en voinut olla eri mieltä. 

Koputin Ursulan ovelle kysyäkseni, miten Kenkuru voi.
- Ken…
Kenkuru istui sängyllä Silly-Ursula sylissään.
Silmäni pyöristyivät. – Ma kara, mitä täällä tapahtuu? Yofi yofi, hienoa! Mazel tov, onneksi olkoon! Ai kun minä olen iloinen, että te kaksi olette löytäneet toisenne.
Suljin heidät syliini. Hauska Kenkuru ja syvällinen Ursula, jin ja jang. Heillä voisi olla paljon annettavaa toisilleen. Olin alkuun ajatellut, että Ursulan ja Jasperin välille syntyisi yhteys, mutta ehkä he olivat liian raskassoutuisia toisilleen ja vastakohdat oli tarkoitettu yhteen.

Silloin kuulimme askelten ääniä. Kaisa ja Ilona palasivat Jerusta. Heidän kasvonsa loistivat.

- Me löysimme hänet!
- Yehudan?
- Ken, kyllä! Hän käveli meitä vastaan vanhan kaupungin kujalla. Hän asuu nyt työpaikkansa takahuoneessa mutta edelleen vanhassa kaupungissa.
- Yofi yofi, hienoa!
Ryntäsimme pomppimaan pihalle kuten ensimmäisenä aamunamme ja nytkin Ori Renaultissaan ajoi ohitsemme vilkuttaen meille. 

Yehudan englanti ei ollut aiempaa parempi, mutta Kaisa ei ollut huolissaan, vaan heilutteli lanteitaan: - Body language. Se minua kyllä jäi vaivaamaan, että Yehuda selitti jotain vaimosta. Minulle jäi epäselväksi, onko hänellä vaimo vai haluaako hän saada minusta vaimon.
- Siinä on kyllä pieni ero, sanoin. 

Toivoin, ettei Kaisa joutuisi kolmiodraamaan.
- Hän haluaa Kaisan vaimokseen, Ilona sanoi. - Jos olisit nähnyt heidät yhdessä, Maria, et olisi yhtään epävarma. Yehuda oli aivan yhtä innoissaan nähtyään Kaisan kuin Kaisa hänet. Välimatka ei ole tappanut heidän rakkauttaan. En ymmärtänyt Yehudan hepreaa, mutta sen ymmärsi body languagesta, että hän haluaa Kaisan.
Kaisa säteili.

- Ma kara, mitä seuraavaksi tapahtuu, kysyin.
- Menen Jeruun taas sapattina.
- Tämä on onnen päivä Finlandia husetissa, sanoin viitaten myös Ursulan ja Kenkurun body languageen Ursulan sängyllä.
Kuin vakuudeksi sanoilleni Gilles hiipi juuri huoneestani vaitonaisena vessaan.
- Ma kara, mitäs tämä on? Mitä tässä sirkuksessa tapahtuu, kun silmänsä hetkeksi kääntää? Mikä ilotalo Finlandia husetista on yhden yön poissaoloni aikana tullut? Oletko sinä ihastunut kukkakaupassa työskennelleeseen terroristipoikaystävään? Onko Finlandia huset niin siunattu, että se on aivan täynnä rakastuneita naisia, Kaisa halusi tietää.
- Lo lo, en. Finlandia huset on vain palvellut selviämisasemana idiooteille viime yönä. Pidän kiinni tyhmistä periaatteistani ja äidin varoituksista, vakuutin.

Mutta en hiippaillut enää chadar ochelin varjoissa puhtaiden tiskien aikaan enkä mennyt rokottamaan kanoja, kun Sirkus Orenim nukkui siestaa. Ja Franco ja Namu olivat  aloittaneet uuden elämän Haifassa. 

42 Kuppikuntia

(Otsikko tarkoittaa jakaantuneita volu ryhmiä))

Jasper juorusi meille, että porukkaamme ei kutsuttu enää länsi ladyjen partyihin. Ladyjen porukalla oli salapartyja, joihin kuitenkin kutsuttiin kaikki muut volut. Emme siis olleetkaan yhtä suurta perhettä. He unohtivat kibbutsin aatteen, yhteisöllisyyden, sen ytimessä eikä tyttöjen välinen solidaarisuus toiminut pienessä volu porukassa. Muut volut seurustelivat kaikkien kanssa ja heidän täytyi olla noloja tässä ristiriitatilanteessa. Näin porukkamme eristettiin kuin muukalaiset. Ilmeisesti kielimuurin, erilaisen kulttuurin ja huonojen small talk -taitojen takia olimme rikkoneet jotain tuntematonta sosiaalista normia. Toki unohdimmehan me kutsua heidät hierontapartyyn.

Toden totta, partykutsut olivat harventuneet, mutta emme olleet edes huomanneet sitä. Meillä ei ollut ajankuluongelmia, niin itseriittoisia olimme. Tauno siskot olivat unohtaneet luoda suhteet länsi ladyihin ja tämä oli rangaistus. Kibbutsniknaisten ohella olimme  unohtaneet myös heidät. Ei ollut kyse siitä, ettemme halunneet heihin tutustua, vaan siitä, että emme vaan olleet perisuomalaisesti panostaneet small talkiin emmekä olostuneet ison volu talon yhteiseen olohuoneeseen. Ehkä meidän ajateltiin olevan tylyjä. Englannin murteet vaikeuttivat edelleen rentoa juttelua isoissa porukoissa. Myös kuumaveriset miehet olivat imeneet energiatasomme matalaksi. Olivatko ladyt jopa kateellisia itseriittoisuudestamme, sillä mehän nauraa rätkätimme illat pitkät chadar ochelissa eikä näillä hillityillä tytöillä vaikuttanut olevan ollenkaan niin hauskaa?

Suomalaisuutta oli se, että meille riitti muutaman tosiystävä. Meitä ei yhtään haitannut se, ettemme seurustelleet kaikkien kanssa. Siedimme chadar ochelin ruokapöydässä hiljaisuuttakin, jonka ladyt saattoi tulkita epäystävälliseksi. Ladyilla ei varmaankaan ollut aavistustakaan kielimuurin massiivisuudesta. He tulivat ymmärretyksi äidinkielellään joka maailman kolkassa. He tuskin ymmärsivät, kuinka vaikeaa Walesin ja Yorkshiren murteiden ymmärtäminen oli meille.

Oli harmillista, että ladyt ottivat asian näin raskaasti, koska me emme huomanneetkaan ongelmaa. Joitain iskulauseita sentään keksimme itsellemme tästä tapauksesta: Four Stupid Finnish girls, Only for Finnish Girls.

Jasper vei viestiä ryhmien välillä mielellään, koska ladyt syrjivät myös häntä. Hän kertoi Brendalle, ladyjen päällikölle, että suomineidot olivat vetäneet oliivin nenäänsä. Menin juttelemaan Brendan kanssa. Hän puhui 20 minuuttia ilman taukoa walesinenglantia. Tunnistin sieltä täältä yhden sanan, mutten ehtinyt sanoa, etten ymmärtänyt mitään enkä tiennyt edes  keskustelun lopussa, mihin päädyimme. Oliko hän vihainen vai ymmärsikö kielimuurin? Ainut toiveeni oli paeta kuumien korvieni kanssa. Minua jäi kyllä vaivaamaan, miksi hänellä oli niin paljon sanottavaa.


Kyllä meitä kiukutti, että heillä oli partya salaa, koska tilanne ei meitä yhtään haitannut. Yhtenä iltana Jasper tuli juoruamaan, että nyt isossa volu talossa oli menossa taas salaparty. Ilmeisesti myös hänet oli jätetty ulkopuolelle. Annoimme partylle nimen Not For Stupid Finnish Girls. Suutuimme. Kaisa ja Jasper pukeutuivat hassuihin vaatteisiin, keräsivät käsiinsä hassuja esineitä ja kävelivät salapartyyn. Me muut metelöimme heidän takanaan.  Saimme riemastuneen vastaanoton, mutta vaikka ladyt kuinka pyysivät, olimme niin  sydämistyneitä, ettemme jääneet heitä ilahduttamaan. Muiden volujen kasvoilla oli nolo ilme. 

Tämä tapahtui maailman kuulun yhteisöllisyyden ytimessä. Unohtivatko ladyt sen? Kertoiko tämä yleisestikin ihmisten kyvystä todelliseen yhteisöllisyyteen ja vieraan  kulttuurin sietämisestä? Onnistuivatko kibbutsnikit paremmin kuin me tulemaan yhteisöksi diasporan jälkeen maailman kaikilta kolkilta?

34 Hieromaparty

Suihkun ja siestan jälkeen pardesin kärsimys oli ohi ja olimme valmiit taas partyihin. Meikkasimme ja vaihdoimme unisex-työvaatteet mekkoihin ja hameisiin, laitoimme hiukset ja parfyymi tuoksui.  

Rakensimme jälleen olohuoneen ja nuotion pihakiville. Chaim käveli polkua kohti Finlandia husetia. Gal, Ezra ja Hanan tulivat mukana. Jasper, Keiran, Gilles ja Manuel olivat juuri muuttaneet Finlandia husetin viereiseen tyhjään hökkeliin, koska isoon volu taloon oli tullut uusia volu tyttöjä Tanskasta. Pojat tulivat myös hieromapartyyn ja kaikki Finlandia husetin skandinaavit saivat vuorollaan hierontaa. Partyissa ja heprean tunnilla soitteleva ranskalainen Gilles toi mukanaan kitaransa ja Kaisa lauloi hänen kanssaan Beatlesia ja Bob Dylania.

Katselin meitä nuotion ympärillä. Minä todella olin ja elin tässä enkä katsellut tätä televisiosta. Tähti lensi ja toivoin, etteivät hetket Aasian tähtitaivaan alla päättyisi koskaan. Miten älyttömän onnekas olin, että Arto oli saanut minut lähtemään ja nyt hieroin Keiranin hartioita. Olisinko muuten koskaan itse keksinyt lähteä katsomaan, miten maapallon muilla kulmilla elettiin? 

Käsissäni oli taas uusi elämys, Keiranin irlanninenglanti. Englantini oli kehittynyt huimasti ja uusi murre oli aina edellistä helpompi ymmärtää. Tarvitsin vain aikaa ja kahdenkeskistä keskustelua ymmärtääkseni kunkin englannin murteen ääntämistä. Ihmettelin, miksi hän sanoi minulle with me, kun menimme hakemaan keittiöstä lisää laseja. Hetken kuluttua hoksasin, että hän ei sanonut with me vaan wait me. Hän äänsi vokaalit niin lyhyenä, etten kuullut niitä. Samalla tavalla Amir ei pystynyt sanomaan honey-sanan ensimmäistä h-kirjainta eikä kuullut suomen auringonlasku-sanassa muuta kuin r-kirjaimen, vaikka siinä oli 12 muuta kirjainta. Näin tiili tiileltä purin ympäriltäni kielimuureja. 


Hieromisen läheisyys sai Keiranin kertomaan lapsuudestaan Belfastissa Pohjois-Irlannissa. Hän oli elänyt katolilaisten ja protestanttien sisällissodan keskellä ja voinut liikkua vain kolmasosassa muurilla jaettua kaupunkia. Hän oli täytynyt ryömiä salaa kattoja pitkin tapaamaan muissa osissa asuvia katolilaisia kavereitaan. Omat puolisotilaalliset joukot ampuivat nuoria jalkoihin, kun he halusivat varoittaa muita nuoria siitä, että Belfastia jakava muuri oli vaarallista ylittää. Vasta jälkikäteen Keiran oli ymmärtänyt, että hänet oli aivopesty vihaamaan protestantteja. Jouduttuaan tekemisiin poliisin kanssa hän oli jättänyt vihreän saaren ja saanut Lontoossa riittävästi etäisyyttä nähdäkseen vihan, joka häneen oli juurtunut. Hän halusi kasvattaa omat lapsensa vapaana uskonnollisista ja poliittisista mielipiteistä. Kaikki tämä järkytti minua, olin saanut turvallisen lapsuuden. Mutta vielä pahempaa oli tulossa. Yhtäkkiä Keiran kertoi minulle, että katoliset papit käyttivät lapsia seksuaalisesti hyväkseen. Papit? Lapsia? Se järkytti minua, en tiennyt Euroopan lasten kauhuista. 

Koko porukalla puhuimme skandinaaveista ja israelilaisista. Hanan kuvasi, että israelilaiset olivat kuin sabrakaktuksen hedelmä, piikikkäitä pinnalta, joten heidät tuli kuoria varovasti, mutta sisältä he olivat makeita. Sabrakaktus olikin antanut nimensä Israelissa syntyneille juutalaisille, sabroille. Sabrakaktuskaan ei kuulunut Israeliin alkuperäiskasvistoon, mutta oli sinne nopeasti levinnyt ja antanut leimansa koko alueelle. Sabra kasvoi Couscousin raunioillakin nykyään. 

Minun silmissäni israelittaret tarumaisine kasvoineen ja eksoottisen tummina olivat kauniimpia kuin skandinaavit. Yllättäen Galin mielestä israelittarien piirteet olivat terävät ja miehekkäät, kun taas skandinaavittaret olivat kasvoiltaan naisellisia ja pehmeitä. Oma maa mustikka, vieras maa mansikka. Ihailimme aina vieraita asioita. Juttelimme tietysti myös kaikista Suomi-legendoista ja jääkarhuista kaupunkien kaduilla.

Chaimille tuli niin nälkä, etteivät pistaasipähkinät ja halva riittäneetn vaan Ilonan täytyi lähteä hänen kanssaan chadar ochelin leipähuoneeseen. Chaim nosti Ilonan reppuselkään. Katsoin heidän peräänsä, kun he nousivat kiviportaita pitkin chadar ochelille. Ilona oli lentänyt Välimeren tälle puolelle etsimään vastauksia kysymyksiinsä ja toivottavasti hän löytäisi ne.


Seuraavina viikkoina ympäri kibbutsia oli puulaatikoita täynnä ihania kellanvihreitä pomeloita ja Ilona yöpyi yhä harvemmin Finlandia husetissa.

24 Skandinaaviarmeija

Partyissa yksi jännäämisen kohde oli, kenet Åsa halusi tänä iltana. Olin jo nähnyt, miten hän sai Taunon. Toki se ei varmastikaan ollut vaikeaa. Åsa ei edes tervehtinyt heitä jälkeenpäin. Taunosta hän totesi, että ihan paska se Tauno. Åsa eteni manner mantereelta. Hän oli valloittanut jo Amerikan ja tällä hetkellä tarjolla oli myös Eurooppaa ja Aasiaa.

Åsa asui aluksi isossa volujen talossa, mutta lienee ajautunut konfliktiin ja muutti Maj-Brittin kanssa Finlandia husetin toiseen vapaaseen huoneeseen. Åsa moitti usein paskakibbutsia, sillä hän kaipasi avarampiin sfääreihin kuin kymmeniä kilometrejä pitkä Jezreelin laakso. Nyt me kuusi blondia muodostimme kibbutsin pohjoislaidalla skandinaaviarmeija, vahvan eturintaman, jos vihollinen tulisi Libanonista pohjoisesta. Siellä kuului olevan nyt kuumat paikat, mutta meitä ei pystyisi yllättämään, meidän vaatekomerossamme kaasunaamarit olivat valmiina.  

Mutta tyttöjen kesken Åsa oli hyvä ystävä. Hänellä oli hyviä ideoita ja valittelimmekin, että jos hän häipyisi, jäisimme häntä kaipaamaan. Mutta kun joku uusi mies ilmestyi näköpiiriin, Åsa ei muistanut skandisiskojaan. 

19 Letkeää renkutusta

(Otsikko tarkoittaa rentoa heprealaista musiikkia)

Onneton Jasper tuli huoneeseensa, katseli hetken ilmeettömänä ympärilleen, otti kirjan ja säntäsi pois. Hänellä oli säikky katse. Sanoin suomineidoille, jotka juttelivat Keiranin kanssa, että menisin etsimään onnetonta poikaa.

Jasper luki nurmikolla. Kerroin olevani Maria Suomesta ja kysyin, voinko istua hänen seuraansa. Hän myöntyi.

- Mitä luet? Kysyin.

- Aisopoksen satuja, ostin sen eilen Haifasta.

- Aa, minäkin olen lukenut sen.

Kerroin, että minun teki mieli nähdä Haifa, mutta emme olleet vielä käyneet kibbutsin ulkopuolella. Jasper sanoi, että voisi viedä minut sinne jonain päivänä. Jos haluaisin lähteä hänen kanssaan, hän lisäsi. Tottakai halusin. Halusin elämyksiä, tutustua uusiin ihmisiin ja paikkoihin täällä. Eikä Jasper ehdotellut elämänopintoja Amirin lailla tai puristellut polviani.

Vähitellen Jasper paljasti kiukustuneensa, koska hän oli tullut juuri astianpesusta ja aikonut levätä, mutta muut volut olivat tunkeutuneet hänen huoneeseensa kertomatta siitä hänelle ja huone oli nyt täynnä Noblessen savua.

- Milloin sinä kuulit tästä partysta, hän kysyi.

- Lounaalla Keiran ja Brenda suunnittelivat tätä.

Jasperille kukaan ei ollut kertonut partyista, vaikka ne olivat hänen huoneessaan. Hän oli selvästikin jonkin porukan ulkopuolella.


Seuraamme liittyi eteläafrikkalainen tyttö, Fiona ja hetkeä myöhemmin myös Jordan, joka oli palannut partyyn. Jasper muuttui välittömästi kyyniseksi ja lopetti rupattelun. Hänen katseensa oli taas säikky. Minäkään en kaivannut seuraamme muita, koska keskustelu Jasperin kanssa oli alkanut hyvin. Jasper ja Jordan olivat selvästikin aivan erilaisia. Jasperin BBC-englanti oli myös helpointa englantia, johon olin täällä törmännyt, se oli kuin suoraan lukion ääninauhoilta. Hän oli myös niin ajattelevainen, että puhui hitaasti ja selkeästi.


- Mitä te luette, Fiona kysyi.

Jasper ei näyttänyt kirjaa heille. Rikoin vaivautuneen hiljaisuuden ja kerroin.

- Satuja, he nauroivat ja häipyivät pois.

Åsa huiteli myös takaisin partyihin. Hän pyörähti luonamme mainitsemassa, että ihan paska tuo Jordan. Olikohan se tyttöjen välistä solidaarisuutta? Asiat eivät olleet meneet kivasti hänen ja Jordanin välillä. En kuitenkaan alkanut selvittää, mistä oli kyse, kun Jasper oli seurassamme. Hieman myöhemmin seuraamme liittyivät Ilona, Kaisa ja Satu.

Vähän ennen puolta yötä seurueet vaelsivat taas pommisuojayökerho Playboysiin. Jasperkin lähti Playboysiin nyt, kun hänellä oli seuraa. Partyt olivat kivoja, mutta Playboys oli volun elämän huipentuma. Playboysissa paljastuivat sydänten salaisimmat toiveet ja salaisuudet. Me viisi tanssimme. Yhtäkkiä Jasper hoksasi, että hänellä oli neljän naisen haaremi, ei Jordan vaan hän, Jasper, olikin Melech Sirkus Orenim. Sen hetken täytyi olla yksi hänen kibbutsielämyksistään.

Taas soi ensimmäisenä Playboys-iltana tutuksi tulleita eksoottisia hepreankielisiä renkutuksia. Jasper tiesi, että bändi oli israelilainen Mashina ja se oli huippusuosittu myös muuallakin Israelissa kuin vain Orenimin pommisuojassa. Yhdestä kappaleesta ymmärsimme sanan Palestina ja pian muiden lailla pompimme ylös alas, puimme nyrkkiä ilmaan ja kiljuimme Palestinaa. Maassa maan tavalla. Suomessa me lauloimme Juankoskesta, Mäntsälästä tai Pohjois-Karjalasta, mutta täällä Palestinasta. 



Mashina Balada https://www.youtube.com/watch?v=wU9cQVf0A5E

Yllättäen minua haki tanssimaan mies- ja naiskibbutsnikien seurueesta 25-vuotias israelilaisnuorukainen, joka hioi hävittäjän osia toisessa pöydässä tehtaassa. Minulla ei ollut ollut häneen mitään kontaktia, joten ihmettelin, miksi hän pyysi minua tanssimaan. Hän oli suuri mies, jolla oli hyvin herkät kasvot ja suuret silmät. Hän piti minua itseään vasten, muttei sanonut sanaakaan hitaan kappaleen aikana. Lopussa hän kiitti toda raba, kiitos paljon. Hän tanssi kanssani Playboysissa näin aina uudelleen ja uudelleen sanomatta koskaan mitään muuta kuin lopuksi kiitoksen eikä tanssinut koskaan kenenkään muun volun kanssa. En koskaan saanut tietää syytä. Muisteliko hän jotakuta vaaleaa tyttöä, joka oli ollut täällä joskus? Vai kiittikö hän näin ilmailutuotteiden viimeistelystä?

18 Sirkustelua

(Otsikko tarkoittaa elämää tunteiden vuoristoradalla)

Party olivat tällä kertaa sisällä isossa volujen talossa. Tervetulopartyissamme nuotion äärellä kitaraa soittanut volupoika soitti ja lauloi Lennonin Imaginea, kun astuimme volujen yhteiseen olohuoneeseen. Satuin parahiksi näkemään oudon kohtauksen. Åsa vei minun Jordanin tanssimaan. Olin olettanut, että Jordan ja minä viettäisimme party illan yhdessä, ja muut huomaisivat, että uusi skandinaaviblondi oli valloittanut kibbutsin komeimman pojan. Tokihan Jordanilla sai olla naispuolisia kavereita ja sai hän ehkä tanssiakin muiden kanssa. Mutta Åsa ja Jordan tanssivat liian intiimisti. He kuiskailivat, nauroivat ja kappaleen loppuessa säntäsivät määrätietoisesti käsi kädessä kohti volutalon ulko-ovea.

- Jordan, huudahdin.

Minäkin olen olemassa!

- Shalom Maria! Lehitra’ot, nähdään myöhemmin, Jordan moikkasi reippaaseen tapaansa, katsoi iloisesti ja vilpittömästi suoraan silmiini eikä hänen säntäyksensä yhtään hidastunut.

- Voihan vittu, kirosin ja vedin yhdellä huikalla puoli pulloa Fantasia-viiniä.

Ilona hieroi hartioitani ja viesti kosketuksellaan tukevansa minua. Jordan ei ollut Suomessa esiteltävää vävymateriaalia. Mieleni vuoristojuna lähti ensimmäiseen silmittömään syöksyyn Karmel-vuoren huipulta jyrkkää rinnettä alas äkkirysäyksellä Jezreelin laakson pohjaan. Ei kibbuts Orenim ollut mikään rauhan tyyssija. Mitä pellejä, ilveilijöitä, silmänkääntäjiä. Sydämessäni ristin kibbuts Orenimin Sirkus Orenimiksi. Nyt todella tarvitsin puudutetta sydämeni ja Sirkus Orenimin väliin ja pullo Fantasiaa huuhtoi pois kipeimmän hämmennyksen.

Jordanin ja Åsan häivyttyä ahtauduimme suomineitojen kanssa Noblessen-savuiseen huoneeseen, joka oli täynnä voluja. Keiran ja englantilainen Jasper asuivat tässä huoneessa. Jasper oli nimeltään se onnettoman oloinen poika, johon olimme huomanneet nuotiolla tervetulopartyissa mutta jota minä en huomannut, kun Jordan häikäisi minut. Jasper itse ei ollut paikalla.

Istuimme pitkin sänkyjä ja lattioita. Yritin osallistua kansainväliseen keskusteluun, mutta oli kurjaa huomata, että vaikka osasin kutakuinkin täydellisesti englannin kieliopin, puhuin ja ymmärsin selvästi heikommin kuin ruotsalaiset, tanskalaiset ja ranskalaiset. Jäin väkisin keskustelun ulkopuolelle ja yritin lähinnä saada selville, mikä oli kulloinkin puheenaiheena.

Amir tuli paikalle ja istui vieremme. 

- Le’chaim, elämälle, hän kippisti pulloja.

Kumosin Fantasia-pullon viimeiset tipat kurkkuun, nojasin seinään suljetuin silmin ja sukelsin ihanan pyörivän, pyörittävän fantasiaspiraalin syvyyteen.

Englantilaisten volutyttöjen katseista huomasin, että Amir ei ollut mieluinen partyvieras. Kun menin vessaan vajuuttamaan Fantasiaa pois, Brenda ja Helen tulivat perässäni. Tyttöjen välinen solidaarisuus ylitti kansallisuusrajat. Olin jo Arton tapauksesta oppinut jotain tyttöjen välisestä solidaarisuudesta, en halunnut enää kolmiodraamaa. Brenda pahoitteli sekaantumistaan, jos joku meistä oli ihastunut Amiriin.

- No ei todella ole, nauroin.

Amir oli myös tavallaan volu, vapaaehtoinen opastamaan uusia volutyttöjä elämänopinnoissa ja sydämen asioissa. Brendakin oli käynyt ensimmäisellä kibbutsiviikollaan juomassa viiniä Amirin luona. Amir tuli volupartyihin ennen kuin sapatti-iltana kuumat komeat sotilaat saapuisivat kibbutsille viikonlopuksi. Ahaa, Sirkus Orenimin pidot olivat paranemaan päin.

 

Uusi elämäni olisi loputtomasti täynnä elämyksiä kuten Finkiv oli luvannut ja pöytä katettu anteliaasti runsaudensarven lailla.

 

17 Lilalo

 

Volun elämä Orenimilla ei ollut pelkkää vapaaehtoistyötä. Ennen kuin edellisten partyjen univelat oli nukuttu pois, joku antoi jo uuden partykutsun. Arkipartyt olivat haaste kuusipäiväisen työviikon ja varhaisten aamuherätysten maassa. Juhlimista ei kuitenkaan voinut jättää vain yhteen sapatti-iltaan viikossa, vaikka seuraavana aamuna meidän täytyi jatkaa ilmailutuotteiden viimeistelyä.

Aina löytyi syy pitää party illalla. Isossa volujen ja nuorten kibbutsnikien porukassa jollakulla oli aina synttärit tai ainakin nimipäivä tulossa tai menossa, nuori pääkokki George teki siirappisia  pannukakkuja tai joku Yona oli lähdössä kolmeksi vuodeksi armeijaan. Juhlimme perusteellisesti Yonan siirtymäriittiä ja jossain vaiheessa iltaa selvisi, kuka Yona oli.

Partyvalmistelut alkoivat kuten Suomessakin juhlallisella viinakaupassa käynnillä. Kibbutsin Lilalo-kauppa toimitti viinakaupankin virkaa. Israelissa ei ollut alkoholimonopolia kuten Suomessa. Viinan myynti voluille oli kibbutsille varmaankin hyvä bisnes. Lilalo-sana tarkoitti minulle sinulle hänelle, siis viinaa minulle, viinaa sinulle, viinaa hänelle, viinaa meille kaikille. Lilalosta sai myös tupakkaa,  karkkia, suklaata ja pähkinöitä, jäätelöä ja äidille kirjeisiin postimerkkejä, kibbutsiaiheisia postikortteja ja aerogrammeja eli ilmakirjeitä. Myytiin siellä myös muutakin, mutta volu ei tarvinnut muuta. Kibbutsi ja Lilalo antoivat kaiken, mitä ihminen tarvitsi. 

Saimme taskurahaa 9.5 shekeliä eli 30 Suomen markkaa viikossa kuuden päivän työstä, viisi markkaa päivältä, alle markan tunnilta. Olimme halpatyövoimaa ja tulleet tänne täysin vapaaehtoisesti, jopa niin innokkaina, että maksoimme itse lennot, laitoimme rahamme matkasekkeihin ja maksoimme Finkiville toimistokulut. Taskuraha saatiin palkkakuponkina, joka oli käypää valuuttaa vain Lilalossa eli kibbutsin shekeleitä ei tuhlattu kibbutsin ulkopuolelle. Koska kibbutsi periaatteensa mukaisesti antoi volullekin työtä vastaan kaiken, mitä ihminen tarvitsi, taskuraha riitti ruhtinaallisesti volun tarpeisiin eli juhlimiseen. Ihminen tarvitsi lopultakin aika vähän, se kaikki oli täällä. Oli vain yksi poikkeus. Orenimin parturin käsiin en päätäni antaisi, sillä olin nähnyt erään volun leikatut hiukset.

Lilalo oli meille auki vain yhden tunnin viikossa ruokatunnin aikana. Se oli halpa. Viikon palkkakupongilla saisi yhdeksän pulloa Elite-vodkaa ja lisäksi yhden viinipullon. Elite-vodka maksoi shekelin, viisi Suomen markkaa, viiniputeli vain puolet tästä. Maccabee- ja Goldstar-olut maksoivat yhden shekelin. 80-luvun suomineito osasi juoda vain vodkaa ja vermuttia Israeliin saapuessaan, mutta arkipartyihin oli järkevää hankkia jotain laimeampaa seuraavan työpäivän kärsimysten välttämiseksi. Näin muun Euroopan ja länsimaiden juovan olutta ja viiniä, joten ostin itsekin israelilaisia juomia, pari pulloa Maccabee-olutta ja pullon Karmel-viinitilan Fantasia-viiniä. Riittäisivätkö ne yksiin partyihin? Suomalainen tuli hulluksi etelän halvoista hinnoista. Joillain kibbutseilla oli baarikin, mutta vaikka Alonimilla ei ollut, emme siltikään kärsineet nesteen puutteesta tai kuivumisesta. Vain Fantasia-pullo käteen, kielimuuria purkamaan, vanhempien varoituslitaniaa rikkomaan ja partyihin.

        Kuva Facebookin Kibbutz Violunteers -ryhmästä

11 Pommisuoja numero 11

Yhdentoista maissa porukka alkoi puhua yökerhosta. Yökerho? Täällä? House father oli kierroksellaan unohtanut esitellä yökerhonkin, vaikka se olisi ollut volulle kaikkein tärkeintä tietoa. Tai ehkä hän oli kertonut. Kielimuurin takia olin ymmärtänyt vain 10 % hyödyllisestä tiedosta, jota hän kertoi. Olisin voinut lyödä vetoa, että täällä ei ollut sellaista rakennusta, joka voisi olla yökerho. Ja miten yökerhon pitäminen voisi olla taloudellisesta kannattavaa, koska meitähän oli vain kolmisenkymmentä.

Vaelsimme halki kibbutsin metelöivänä joukkona kohti yökerhoa. Kukaan ei muistanut kibbutsnikien ja lasten talojen nukkumisrauhaa. Joku osoitti, että yökerho oli edessämme, mutta ei siinä ollut yökerhoa, vain siniseksi maalattu betonirakennus. Minun päässäni pyörivät edelleen länsimaisen kapitalismin lainalaisuuksien jäänteet eivätkä aivoni olleet vielä päivittyneet kapitalismista sosialismiin.

House father oli toki maininnut, että maan alla ympäri kibbutsia oli 14 pommisuojaa. Juoksumatka turvalliseen paikkaan hätätilanteessa oli kaikkialla lyhyt. Kibbutsin asuinalue oli pieni siihen nähden, että sillä asui 670 ihmistä. Alue oli suorakaiteen muotoinen ja sen halki käveli kapeimmalta kohdalta minuutissa ja leveimmältä kahdessa. Pommisuoja numero 11 oli siis myös yökerho. Kibbutsilla yhdellä rakennuksella saattoi olla monia käyttötarkoituksia. Siksi maan päällä edessämme oli vain pieni betonitönö, mutta maan alla voluelämän kohokohta, partyjen loppuhuipentuma, elämää suurempien rakkauskohtausten ja tragikomedioiden päänäyttämö.

Olimme totisesti toisessa kulttuurissa. Pahanmakuinen oliivi lentokoneessa ja pihakoristeena vessanpytty olivat olleet vasta esimakua. Tämän yökerhon ovella ei myyty pääsylippuja, ovea ei vahtinut vartija eikä tarvittu sisäänheittäjiä. Ovella ei kysytty henkilöpapereita eikä ketään käännytetty pois. Ei viisitoistakesäisiä pikku kibbutsnikejakaan eikä kibbutsin koiria. Yökerhossa ei pyörinyt ulosheittäjiä eikä tänne soitettu poliiseja.  Maassa maan tavalla. Ei kontrollia, ei valvontaa, ei virallista, ei myöskään riitoja tai tappeluita. Olin jo niin kaikesta shokissa, etten viitsinyt saada pommisuojayökerhostakaan kulttuurisokkia.


Sinisen tönön ulkoseinässä oli valkoinen graffiti, jossa luki Playboys hauskoin pupunkorvakirjaimin. Maan alle laskeutui portaat. Istuutumalle kaiteelle pystyi vieläkin nopeammin liukumaan volun yöelämän ytimeen. Sinne volut ja nuoret kibbutsnikit kerääntyivät eri puolilta kibbutsia partyiltoina. 

Maan alla ei ollut näyttävä salaperäinen nightclubsali viininpunaisine sohvineen, värikkäine baaritiskeineen, upeine cocktaileineen, jännittävine rulettipöytineen ja värivaloineen kuten suomalaisissa yökerhoissa 1980-luvulla. Playboys oli vain harmaa pommisuoja, jonka yhdellä seinällä yksinkertainen pieni tiski, jolla kasettisoitin ja muutamia c-kasetteja. Tilaa ei ollut viittätoista neliömetriäkään eli se oli täydellinen: hyvin ahdas 30 rakkauden ja seksinnälkäiselle volulle ja nuorelle kibbutsnikille päästä hyvin lähellä toisiaan tiiviiseen tunnelmaan ja kiihkeisiin tunteisiin.


Kaikki tanssivat, täällä tanssiminen ei ollut vain tyttöjen juttu. Kasettisoitin nostettiin hyllylle ja siinä se oli: Playboys oli intiimein ja kuumin yökerho maan päällään koskaan. Sen rinnalla Manhattanin night clubit kalpenivat. Yksi pieni hopeinen diskopallo katossa sentään erotti yökerhopommisuojan numero 11 muista pommisuojista. Musiikkia kasettisoittimesta soittivat monesti viisitoistakesäiset pikkukibbutsnikit, jotka vasta opettelivat partyelämää ja näkivät päiväunia tulevista voluista.

                             

C-kasetteja ei ollut monta, joten illasta ja kuukaudesta toiseen samat länsimaiset ja hepreankieliset laulut säestivät kiihkeää tunne-elämäämme. Sielu kasvoi kiinni noihin lauluihin ja laulut kasvoivat kiinni muistoihimme. Playboysin soittolistaa eivät heiluttanut hektinen läntinen muoti, vaan TOP10-hittejä kuukaudesta toiseen olivat vanhat kunnon Satisfaction, Can’t stand losing you, Message in the bottle, Brothers in arms, If you love somebody set them free, Let’s spend the night together, Just another night, just another night with you... Myös You’re in the army now soi lukuisia kertoja jokaisen Playboys-illan aikana. Israelissa sekä pojat että tytöt menivät armeijaan 18-vuotiaana, pojat kolmeksi ja tytöt kahdeksi vuodeksi.

Samaan aikaan me länsimaiset lapset kiipesimme heidän puolestaan piikkisiin hedelmäpuihin heidän kotikibbutseillaan ja biletimme kuin olisi ollut maailmanloppu. 

Tanssimme ja samalla siemailimme vodkaa pysyäksemme kivassa humalassa. Pommisuoja suojasi meitä myös länsimaiselta hätävarjelun liioittelulta kuten kiellolta tanssia lasipullo kädessä. Mutta tämänkin ilottelun katkaisi lopulta biologinen kello kahden aikaan, kun väsymys voitti muut suomineidot paitsi Kaisa, joka tanssi aamuviiteen kuin viimeistä päivää. Hän otti ilon irti päästyään vihdoin takaisin Israeliin.

Mashina 1986

Status Quo In The Army Now

https://www.youtube.com/watch?v=ObntvRcKMrE