lauantai 12. maaliskuuta 2022

18 Sirkustelua


(Otsikko tarkoittaa elämää tunteiden vuoristoradalla)


Party olivat tällä kertaa sisällä isossa volujen talossa. Tervetulopartyissamme nuotion äärellä kitaraa soittanut volupoika soitti ja lauloi Lennonin Imaginea, kun astuimme volujen yhteiseen olohuoneeseen. Satuin parahiksi näkemään oudon kohtauksen. Åsa vei minun Jordanin tanssimaan. Olin olettanut, että Jordan ja minä viettäisimme party illan yhdessä, ja muut huomaisivat, että uusi skandinaaviblondi oli valloittanut kibbutsin komeimman pojan. Tokihan Jordanilla sai olla naispuolisia kavereita ja sai hän ehkä tanssiakin muiden kanssa. Mutta Åsa ja Jordan tanssivat liian intiimisti. He kuiskailivat, nauroivat ja kappaleen loppuessa säntäsivät määrätietoisesti käsi kädessä kohti volutalon ulko-ovea.


- Jordan, huudahdin.

Minäkin olen olemassa!

- Shalom Maria! Lehitra’ot, nähdään myöhemmin, Jordan moikkasi reippaaseen tapaansa, katsoi iloisesti ja vilpittömästi suoraan silmiini eikä hänen säntäyksensä yhtään hidastunut.

- Voihan vittu, kirosin ja vedin yhdellä huikalla puoli pulloa Fantasia-viiniä.


Ilona hieroi hartioitani ja viesti kosketuksellaan tukevansa minua. Jordan ei ollut Suomessa esiteltävää vävymateriaalia. Mieleni vuoristojuna lähti ensimmäiseen silmittömään syöksyyn Karmel-vuoren huipulta jyrkkää rinnettä alas äkkirysäyksellä Jezreelin laakson pohjaan. Ei kibbuts Orenim ollut mikään rauhan tyyssija. Mitä pellejä, ilveilijöitä, silmänkääntäjiä. Sydämessäni ristin kibbuts Orenimin Sirkus Orenimiksi. Nyt todella tarvitsin puudutetta sydämeni ja Sirkus Orenimin väliin ja pullo Fantasiaa huuhtoi pois kipeimmän hämmennyksen.


Jordanin ja Åsan häivyttyä ahtauduimme suomineitojen kanssa Noblessen-savuiseen huoneeseen, joka oli täynnä voluja. Keiran ja englantilainen Jasper asuivat tässä huoneessa. Jasper oli nimeltään se onnettoman oloinen poika, johon olimme huomanneet nuotiolla tervetulopartyissa mutta jota minä en huomannut, kun Jordan häikäisi minut. Jasper itse ei ollut paikalla.


Istuimme pitkin sänkyjä ja lattioita. Yritin osallistua kansainväliseen keskusteluun, mutta oli kurjaa huomata, että vaikka osasin kutakuinkin täydellisesti englannin kieliopin, puhuin ja ymmärsin selvästi heikommin kuin ruotsalaiset, tanskalaiset ja ranskalaiset. Jäin väkisin keskustelun ulkopuolelle ja yritin lähinnä saada selville, mikä oli kulloinkin puheenaiheena.


Amir tuli paikalle ja istui vieremme. 

- Le’chaim, elämälle, hän kippisti pulloja.

Kumosin Fantasia-pullon viimeiset tipat kurkkuun, nojasin seinään suljetuin silmin ja sukelsin ihanan pyörivän, pyörittävän fantasiaspiraalin syvyyteen.

Englantilaisten volutyttöjen katseista huomasin, että Amir ei ollut mieluinen partyvieras. Kun menin vessaan vajuuttamaan Fantasiaa pois, Brenda ja Helen tulivat perässäni. Tyttöjen välinen solidaarisuus ylitti kansallisuusrajat. Olin jo Arton tapauksesta oppinut jotain tyttöjen välisestä solidaarisuudesta, en halunnut enää kolmiodraamaa. Brenda pahoitteli sekaantumistaan, jos joku meistä oli ihastunut Amiriin.


- No ei todella ole, nauroin.


Amir oli myös tavallaan volu, vapaaehtoinen opastamaan uusia volutyttöjä elämänopinnoissa ja sydämen asioissa. Brendakin oli käynyt ensimmäisellä kibbutsiviikollaan juomassa viiniä Amirin luona. Amir tuli volupartyihin ennen kuin sapatti-iltana kuumat komeat sotilaat saapuisivat kibbutsille viikonlopuksi. Ahaa, Sirkus Orenimin pidot olivat paranemaan päin.

 

Uusi elämäni olisi loputtomasti täynnä elämyksiä kuten Finkiv oli luvannut ja pöytä katettu anteliaasti runsaudensarven lailla.

 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

100 Tuulen Tytär

Oli eräs alkukesä ja olin käymässä levottomaksi. Kaipuu sisälläni oli voimakas. Vaeltelin iltaisin Montmartren katuja Gillesin minulle os...