Meistä
suomineidoista oli tullut läheisiä ystäviä ja jaoimme intiimitkin kokemuksemme, joten eräänä sapattiaamuna aamiaisella chadar ochelissa kerroin Kaisalle ja Satulle, miten nopeasti Jordan vaihtoi minut Åsaan. Kaisan hymy hyytyi ja hän kävi
poissaolevaksi.
Ilona sen älysi. - Sinäkin
olet ollut Jordanin kanssa!
Oli käynyt selväksi, että Jordanilla oli Operaatio Volu tytöt. Tuijotimme Kaisan kanssa toisiamme
hämmentyneinä, mutta sitten Kaisa alkoi nauraa ja vähitellen me muut mukana.
Ajatus ei ollutkaan hullumpi.
- Shh, kaikki tajuavat, että
puhumme hänestä. Sanotaan häntä vaikka ... Taunoksi.
Tauno oli sopiva lempinimi Jordanille. Tauno oli suomalainen miehen nimi, mutta sana tarkoitti myös hieman hupsua ihmistä. Kaisa ja minä olimme siis tauno siskoja ja siitä tuli yhteinen nimi myös meille kaikille.
Välillämme oli ikuinen side. Kaksikymppisten huvit olivat ihan ilmaisia.
- Olitteko tekin tuolla, kysyi
Kaisa ja osoitti astianpesukoneen suuntaan.
- Ken, kyllä, myönsin.
- Kibbutseilla on krooninen piilopaikkojen puute, kun volujen asumisessa ei ole yksityisyyttä. Onneksi Tauno
tuntee piilopaikat, Kaisa sanoi.
- Minä olen miettinyt,
missä Orenim pioneerit rakastelivat, kun he asuivat ensin
teltoissa ja sitten yhteisissä makuusaleissa ennen kuin saivat omia asuntoja,
Ilona pohti.
- Kysy Chaimilta, tuohan on
tärkeä tieto tutkielmaasi, ehdotin.
- He olivat varmaan iltaisin
tosi väsyneitä, kun he rakensivat tämän kaiken, Kaisa
arveli. - Ajatelkaa, että he keskikesän kuumuudessakin käänsivät Jezreelin
laakson malariasuot viljaviksi pelloiksi ja hedelmätarhoiksi, tammimetsän Edenin
puutarhaksi ja rakensivat kaikki nämä kymmenet ja sadat rakennukset.
Jezreelin
laakso oli muinoin ollut suota, josta saattoi saada malarian. Pioneereilla ei ollut helppoa, kun he perustivat juutalaisvaltion. Ei ollut Jumalan luomaa tämän päivän helppous asua Orenimilla, vaikka hän lupasi Israelin juutalaisille. Meidän oli helppo tulla tähän paratiisiin, kun kaikki oli jo valmista.
- Yhden vanhemman naisen neuvon annan teille, Kaisa
sanoi. - Nauttikaa täällä ihan vapaasti kaikesta, mistä haluatte, mutta älkää
päästäkö rakkausjuttuja tunnetasolle. Muistakaa, että useimmat volut ovat
täällä vain käymässä, vaikka nyt voi tuntua, että teistä on tullut maailmannaisia,
jotka eivät voi enää asettua Suomeen pysyvästi. Älkää luottako ihan viimeisen
päälle kehenkään täällä. Paitsi siskoihinne. Tuollaiset Taunot ovat vain hauskanpitoa,
mutta naimisiin menemme Suomessa. Toki joskus käy niin,
että joku volu viettää täällä kibbutsihäät ja jää tänne. Niin kuin on
ilmeisesti käynyt Albiino Saamelaiselle. Ja house fatherin vaimolle. Mutta riski
lienee yksi prosentti. Niinpä kun teette kuten vanha viisas
Kaisa neuvoo, silloin täältä on kiva ja kevyt astella pois jonain päivänä ja
tulla vaikka toisenkin kerran.
- Paraskin neuvomaan sinä, joka menetit oman sydämesi jollekin tuntemattomalle miehelle, totesi Ilona. - Lisään
vielä, muistakaa, että AIDS-hysteria riehuu Suomessa ja maailmalla.
- Ei todellakaan mitään tunnejuttuja täällä. Sirkus Orenim on väärä paikka ja väärä aika tavata sukulaissielu. Aion olla järkevä
tästä eteenpäin. Menen Suomessa yliopistoon ja seuraava suhteeni on
järkiavioliitto rahakkaan diplomi-insinöörin kanssa. Harhailu elämässäni
olkoon ohi, uhosin.
Taunosiskojen välille oli syntynyt side, joka oli
kestävä syöksylaskut Karmel-vuoren huipulta äkkirysäyksellä Jezreelin laakson
pohjaan.
Aterian päätteeksi pistimme lauluksi. Kaisa opetti meille israelilaisia kansanlauluja ja aamun teemaan sopi kansanlaulu David Melech
Israel eli David Israelin kuningas. Mutta me lauloimme Tauno Melech Orenim chai chai vikkajam. Kauneus oli rapissut silmästä Taunoa katsellessa,
moni kakku päältä kaunis. Lauloimme äänekkäästi. Olikohan se hyvää käytöstä chadar
ochelissa? Mutta kibbutsnikit katsoivatkin meitä hyväksyvästi. Olimme iloisia ja tyytyväisiä volu kuten Sirkus Orenim halusi. Ketkään
muut kuin hullut suomalaiset eivät laulaneet chadar ochelissa israelilaisia
kansanlauluja kaikkien iloksi. Onneksi kukaan ei ymmärtänyt salakieltämme eikä
ilottelumme todellisia lähteitä. Olimmehan me metsäläisiä viileisiin hillittyihin vanhoihin eurooppalaisiin sivistyskansoihin nähden, mutta heillähän oli jo kristallikruunut
kartanoissaan, kun meillä perämetsissä vielä päreet savutupien nurkissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti