52 Lokki Joonatan

Eräänä iltana Gilles haki minut taas mukaansa chadar ochelin öiseen konserttiin. Ruoan talon ovet olivat auki yötä päivää. Emme sytyttäneet valoja. Chadar ochel oli pimeä, vain valolyhdyt pihalla valaisivat pianon koskettimia.

Gillesin ei tarvinnut kertoa, piano kertoi. Lintu liversi ensin pienin ja sitten yhä vahvemmin äänin. Se levitti siipensä ensi kertaa, uskalsi heittäytyä niiden varaan, putosi, mutta onnistui lopulta. Se alkoi kaarrella, nousi yhä korkeammalle, yhä nopeammin, riemukkaammin. Oli kevät, kaikki Jezreelin laakson niittyjen luonnonkukat tunkivat maasta. Erotin toisen äänen, toisen linnun. Linnut kuulivat toisensa, visertelivät toisilleen matkan päästä, löysivät toisensa, huumaantuivat toisistaan ja lennosta. Ne eivät olleet enää yksin. Chadar ochel täyttyi kokonaisesta lintuparvesta, sen katto avautui öiselle tähtitaivaalle, linnut kohosivat kuin nuotion kipinät tammien latvaan.

Gilles nosti kätensä sivuilleen olkapäiden korkeudelle ja tuli hiljaisuus. Kun hänen kätensä koskettivat taas koskettimia, kuului valtava jyrähdys. Katsoin häntä kauhuissani. Vain yksi lintu lauloi enää, se ei saanut vastausta. Kevät oli vaihtunut syksyyn, rankkasade putosi. Oli kuoleman hiljaista. 

- Onko se Jonathan Seagull, kuiskasin.
- Kuka on Jonathan Seagull, Gilles kuiskasi.
- Jos et ole lukenut Richard Bachin kirjaa Jonathan Livingston Seagull, sinun täytyy lukea se. Sinä olet Jonathan Seagull. Mutta vaikka tuo loppu olikin hieno, haluan toisen tarinan, onnellisen tarinan.
- Tule mukaan, tehdään yhdessä onnellinen tarina.
- En minä osaa, olin kauhistunut.
Hajottaisin pianon.
- En minäkään osannut soittaa ennen kuin opettelin. Kokeile ensin tästä, hän näytti.
Kokeilin ja löysin linnun.
- Kokeile nyt näitä koskettimia.
Löysin lintuparven. Piano alkoi elää sormieni alla, koska uskalsin.
Kun kävelimme pois chadar ochelista, pyysin häntä kirjoittamaan nuotit minulle muistoksi. Hän lupasi tehdä sen.

35 Öisiä pianokonsertteja

 

Eräänä iltana tauno siskot olivat myöhään Tiberiaksessa. En ollut päässyt mukaan, koska bakteerit taistelivat suolistossani. Tytöt eivät palanneet edes päivälliselle, joten päätin hakea heille leipää ja voita chadar ochelin leipähuoneesta. Chadar ochel oli pimeä, mutta lähestyessäni sitä kuulin pimeydestä pianomusiikkia, jonka tunnistin Simonin ja Garfunkelin Boxeriksi. Istuuduin eteisaulaan seinävierelle kuuntelemaan. Hämärä chadar ochel, vain ulkoa valolyhdyistä kantautuva vähäinen valo ja tilan korkeuksiin asti täyttävä pianomusiikki. Öisin, kun vilske ja hyörinä oli hiljennyt, chadar ochelilla oli toiset kasvot.


Kitarapoika Gilles soitti pianoa. Hän oli vilkas ranskalaispoika, jolla oli tummat kiharat. En ollut tutustunut häneen vielä paremmin. Me volut istuimme yhdessä chadar ochelissa ruoka-aikaan, juttelimme niitä näitä, mutta niinä hetkinä ei syvemmin tutustunut toisiin. Paremmin tutustui samalla työpaikalla, iltapäiväretkillä tai partyissa.

Taputin hänelle.
- Sinä todella osaat soittaa, se oli kaunista.

Siitä eteenpäin Gilles haki minut toisinaan kuuntelemaan öisiä konserttejaan tyhjälle chadar ochelille.

32 Jom kippur

Kuulimme huhun, että viikonloppuna olisi uskonnollinen juhla ja juutalainen Israel pysähtyisi ja pidättäytyisi täysin ruoasta ja juomasta kokonaisen vuorokauden ajan. Meillä oli kauhuskenaario, että chadar ochelin ovet olisivat lukossa, uuni olisi kylmä emmekä saisi edes leipää, voita ja marmeladia leipähuoneesta. Kuolisimme nälkään. Nyt meillä oli ongelma, mutta meille ei tullut mieleen pyytää apua house fatherilta tai house motherilta. Sen sijaan juoksimme kohti maantietä ja kibbutsin huoltoasemaa hengen hädässä hamstraamaan ruokaa. 

Kaupassa kulki univormumies ase vyötäröllään. En ollut koskaan ollut sellaisessa vaarassa. Suomessa kaupoissa ei ollut tarvetta vartijoille eikä aseille. Kun tein hätäostoksia, liikuin liioitellun hitaasti ja vältin äkkinäisiä liikkeitä. Keräsimme korillisen viiniä, pitaleipää, Nutellaa, suklaapatukoita, vaniljalla maustettua ja suklaalla päällystettyä halvaa sekä niin vahvasti maustettua jäätelöä, ettei sitä voinut syödä kerralla litraa enempää.

Yritimme löytää huoltoaseman volut, Åsan ja Maj-Brittin, kertoaksemme heillekin hengenhädästä. Tiesimme, että heidän tehtävänsä oli valmistaa ohikulkijoille myytäväksi erilaisia voileipiä. Mutta koska keittiössä oli kuuma, he pakenivat välillä kylmäkaappiin kuumuutta pakoon. Lopulta he ilmestyivät raikkaina takaisin voileipätehtaalleen ja onnistuimme pelästyttämään heidätkin. 



Vasta kun olimme palanneet herkkuvuoren kanssa Finlandia husetiin, keksimme lähettää Ilonan Chaimin luo kysymään paasto kärsimyksistä. Ilona hoiti tehtävän hyvin huolellisesti. Hän palasi vasta lähempänä puolta yötä, mutta oli unohtanut kysyä paastosta. Ilona vietti iltaisin yhä pitempiä aikoja Chaimin luona.


Seuraavana päivänä aamiaisella pitkään kibbutsilla ollut volu Manuel kertoi, että rosh hashanasta, uudesta vuodesta oli kulunut kymmenen katumuspäivän jakso ja nyt vietettäisiin jom kippuria, sovituspäivää. Juutalaiset katuivat syntejään. Jom kippur oli vuoden pyhin päivä. Uskonnollisilla juutalaisilla oli täysi paasto, kaupat, lentokentät ja televisio olivat kiinni ja julkinen liikenne oli pysähtynyt, mutta Finlandia husetissa meillä olisi salaiset syömiset.


Mutta illalla chadar ochel olikin valaistu tavalliseen tapaan, lasiovet olivat auki, uuni oli kuuma ja söimme ja joimme normaaliin tapaan. Vain neljätoista miestä paastosi. Orenim ei siis ollut uskonnollinen kibbutsi, uskonnollisuutta en ollut siellä havainnutkaan. Myöhemmin kuulin, että uskonnollisilla kibbutseilla oli synagooga, kun taas Orenimilla oli pommisuojayökerho Playboys. Orenimilla uskonnolliset juhlat tuntuivat olevan perinteitä kuten Suomessakin. Finlandia husetissa meillä oli paljon herkkuja syötävänä ja joistain voluista tulikin pulleita akne naamoja. 


Viisi päivää jom kippurin jälkeen vietettiin succotia. Katumus vaihtui iloon. Succot oli ilojuhla, jonka aikana muisteltiin israelilaisten pakoa Egyptin orjuudesta halki autiomaan. Chadar ochelin aukiolle oli työpäivän aikana ilmestynyt kymmeniä lehtimajoja. Sen sijaan, että perheet olisivat adoptoineet volut perheenjäseniksi, he kutsuivat meidät syömään kanssaan tänä yhtenä iltana. Satu ja minä olimme kibbutsin kirjastonhoitajan ja hänen miehensä vieraana. Kirjastonhoitaja oli vuosikymmeniä sitten rakastunut ruotsalaisvolu. Kokisiko joku suomineito saman kohtalon?

27 Rosh Hashana

 

Israelissa oli kuusipäiväinen työviikko eli viikonloppu oli vain yhden päivän mittainen. Juutalaisten pyhä, sapatti, alkoi perjantai-iltana kello 18 ensimmäisten tähtien syttyessä taivaalle. Se oli viikon ainoa ilta, jona työt eivät odottaneet seuraavana aamuna ja jolloin saattoi juhlia ja valvoa aamuviiteen. Kibbutsilla ainakaan voluilla ei ollut kiirettä tai stressiä, mutta silti sapattina vallitsi erityinen rauha. Kibbutsnikit käyskentelivät Edenin puutarhan nurmikentillä lastensa kanssa ja vanhat naiset hihattomissa mekoissaan kävelivät poluilla jutellen arkisen touhotuksen sijasta.


Sapatti päättyi lauantai-iltana ensimmäisten syttyvien tähtien myötä. Arki hyrähti Israelin kaupungeissa ja teillä taas käyntiin, kaupat avattiin illaksi ja juutalaiset Egged bussit palasivat liikenteeseen. Kibbutsilla rauha jatkui sunnuntaiaamuun ja työviikon alkamiseen saakka. Viikon ensimmäinen arkipäivä oli sunnuntai, kristittyjen pyhäpäivä. Perjantai oli puolestaan arabien pyhäpäivä.


Ensimmäinen viikonloppu kibbutsilla oli kuitenkin poikkeuksellisesti kahden vapaapäivän pituinen, mikä voluelämässä tarkoitti partyja ja Playboysia kahtena iltana peräkkäin. Tulimme kibbutsille syyskuussa, juuri Israelin uuden vuoden alkajaisiksi. Uuden vuoden juhla oli nimeltään rosh hashana. Siitä alkoi kymmenen päivän katumusaika, mutta päätin, etten katuisi Artoa tai Taunoa tai muitakaan möhläyksiäni, vaan nauttisin edelleen kaikista eteeni avautuvista elämyksistä. Elämäniloisen mummuni elämänviisaus oli, ettei pitänyt katua sitä, mitä oli tehnyt, vaan minkä oli jättänyt tekemättä. Mutta opiksi tekemisistään voisi ottaa.

Rosh hashanan aattoiltana chadar ochel oli puettu niin sieväksi. Pesulavolu Kaisa oli silittänyt ja chadar ochelin volu Brenda levittänyt ruokapöydille vaaleanpunaiset liinat. Keittiövolut olivat kattaneet pöytiin valmiiksi ruoat ja viini-, appelsiini- ja greippimehupullot. Oivavoi, voivoi, kibbutsi tarjosi alkumaljat juuri nyt, kun oli tauno siskojen aika järjestää kiitospartyt muille voluille, koska he olivat järjestäneet meille tervetulopartyn. Oli aina hyvä syy järjestää party. Toivottelimme päivällispöydässä toisillemme sanatova, hyvää uutta vuotta, tai hag sameach, hyvää juhlaa. Tämä olikin ainoa kerta, kun Orenim tarjoili viiniä koko chadar ochelin väelle. Myöhemmin kuulin, että aiemmin monet kibbutsit ja myös Orenim olivat tarjonneen viiniä aina sapattiaterialla, mutta se oli vähentynyt nykyään. Viininhimoiset volut jopa odottivat kibbutsnikien lähtevän chadar ochelista ja keräsivät sitten loput viinit pulloista ja jopa laseista. Vaikka viini oli Lilalossa törkeän halpaa. Orenimin taloudellinen kulta-aika oli ilmeisesti takana ja mentiin huonompia aikoja kohti, sillä kibbutsit alkoivat mennä konkurssiin ja niitä yksityistettiin. Onneksi olimme tietämättömiä, että elimme katoavassa maailmassa.

Ilman viiniäkin tunnelma chadar ochelissa oli sapatti-iltaisin erilainen kuin arkena. Arkipäivälliselle ihmiset tulivat työvaatteissa, mutta työviikon päätteeksi pukeuduttiin juhlavammin omiin vaatteisiin. Tunnelma oli hilpeä. Ja nuorekas. Kuten Brenda oli kertonut, kymmenet suoraan jumalasta polveutuvat Israelin armeijan nuoret sotilaat olivat palanneet viikonlopuksi kotiin ja tulivat ilta-aterialle chadar ocheliin. He olivat niin komeita. Oli Alon ja Moti ja Amit ja Aron ja Sefi ja Judah ja Baruh ja Clior ja Bako ja Guy ja Sahar ja Uri ja Asi ja Shlomo ja Amir ja Moshe ja Dudu ja monia muita, joiden nimet eivät tarttuneet päähän. Kauneimman maan päällä koskaan näkemäni nuorukaisen opin tuntemaan Rekkakuskina, joten hän varmaankin ajoi rekkaa. Hän oli kibbutsin pisin mies ja niin kaunis kuin Jumalan poika olisi taas laskeutunut maan päälle. Edellinen kertakin oli tapahtunut näillä main, joten kyllä tämän täytyi olla Jumalan valittu kansa. Rekkakuskiin olisi ollut ihana tutustua lähemmin, mutta valitettavasti kaunotar nimeltä Naomi näytti vakaasti omistavan hänet. Naissotilaitakin oli, mutta heidän nimensä eivät tulleet yhtään tutummaksi kuin naiskibbutsnikien nimet työpaikoilla. Joillain sotilailla oli edelleen yllään Israelin armeijan vihreä tai beige asu. 

Onneksi Kaisa keksi hauskan tavan tutustua näihin komeisiin nuoriin miehiin. Kävimme hakemassa kuumaa teetä ja se alkoi polttaa näppejämme juuri sotilaiden pöytien kohdalla ja lasia oli pakko jäädä pöytään viilentelemään. Ja kun kuumat sotilaat saapuivat chadar ocheliin, Tauno, Sirkus Orenimin kuningas menetti kruununsa kibbutsin komeimpana poikana.

Partyissamme osoitimme muille voluille karjalaista vieraanvaraisuutta. Tavallisesti jokainen toi partyihin omat nestemäiset eväät, mutta me taunosiskot järjestimme ilmaisen viinin bileet. Tuhosimme kaikki ensimmäiset palkkakupongit Lilalossa ja ostimme Maccabee- ja Goldstar-olutta, Fantasia-viiniä, Elite-vodkaa, vermuttia, arakia, Noblesse-tupakkaa ja snackseja. Kannoimme sänkymme Finlandia husetin pihalle suureksi olohuoneeksi ja sytytimme nuotion. Chadar ochelissa tarjottujen drinksujen lisäksi house mother antoi jokaiselle volulle uudenvuoden lahjaksi bakbuk jajim Fantasian. Viini virtasi kuin muinoin Kaanaan häissä ja viinatarjoilumme runsaus teki vaikutuksen vieraisiimme. Finlandia huset oli virallisesti avattu ja alkanut elää.


Tällä kertaa Kaisa ja Ilona ottivat vodkaa kuitenkin hieman vähemmän ja lähtivät varhain sapattiaamuna arabibussilla Jeruun etsimään Yehudaa. Sapattina juutalaiset Egged-bussit eivät kulkeneet, vaan vain arabien bussit, koska lauantai ei ollut pyhäpäivä arabeille. Meitä varoitettiin menemästä arabibusseihin, mutta tytöt olivat konkareita liikkumaan Israelissa.
- Mazel tov, onnea, toivotimme Satun kanssa heille ja kävelimme itse poolille.
Mutta Yehuda ei enää asunut aiemmassa asunnossaan eikä naapurustossa kukaan tiennyt hänestä. Kaisa kävi epävarmemmaksi hänen löytämisestään. Ei ollut muita johtolankoja kuin etsiä Yehudan kasvoja Jerussa.

Sting - If You Love Somebody Set Them Free

23 Taunosiskot

 

Meistä suomineidoista oli tullut läheisiä ystäviä ja jaoimme intiimitkin kokemuksemme, joten eräänä sapattiaamuna aamiaisella chadar ochelissa kerroin Kaisalle ja Satulle, miten nopeasti Jordan vaihtoi minut Åsaan. Kaisan hymy hyytyi ja hän kävi poissaolevaksi.

Ilona sen älysi. - Sinäkin olet ollut Jordanin kanssa!

Oli käynyt selväksi, että Jordanilla oli Operaatio Volu tytöt. Tuijotimme Kaisan kanssa toisiamme hämmentyneinä, mutta sitten Kaisa alkoi nauraa ja vähitellen me muut mukana. Ajatus ei ollutkaan hullumpi.

- Shh, kaikki tajuavat, että puhumme hänestä. Sanotaan häntä vaikka ... Taunoksi.

Tauno oli sopiva lempinimi Jordanille. Tauno oli suomalainen miehen nimi, mutta sana tarkoitti myös hieman hupsua ihmistä. Kaisa ja minä olimme siis tauno siskoja ja siitä tuli yhteinen nimi myös meille kaikille. Välillämme oli ikuinen side. Kaksikymppisten huvit olivat ihan ilmaisia.



- Olitteko tekin tuolla, kysyi Kaisa ja osoitti astianpesukoneen suuntaan.

- Ken, kyllä, myönsin.

- Kibbutseilla on krooninen piilopaikkojen puute, kun volujen asumisessa ei ole yksityisyyttä. Onneksi Tauno tuntee piilopaikat, Kaisa sanoi.

- Minä olen miettinyt, missä Orenim pioneerit rakastelivat, kun he asuivat ensin teltoissa ja sitten yhteisissä makuusaleissa ennen kuin saivat omia asuntoja, Ilona pohti.

- Kysy Chaimilta, tuohan on tärkeä tieto tutkielmaasi, ehdotin.

- He olivat varmaan iltaisin tosi väsyneitä, kun he rakensivat tämän kaiken, Kaisa arveli. - Ajatelkaa, että he keskikesän kuumuudessakin käänsivät Jezreelin laakson malariasuot viljaviksi pelloiksi ja hedelmätarhoiksi, tammimetsän Edenin puutarhaksi ja rakensivat kaikki nämä kymmenet ja sadat rakennukset.

 

Jezreelin laakso oli muinoin ollut suota, josta saattoi saada malarian. Pioneereilla ei ollut  helppoa, kun he perustivat juutalaisvaltion. Ei ollut Jumalan luomaa tämän päivän helppous asua Orenimilla, vaikka hän lupasi Israelin juutalaisille. Meidän oli helppo tulla tähän paratiisiin, kun kaikki oli jo valmista. 

 

- Yhden vanhemman naisen neuvon annan teille, Kaisa sanoi. - Nauttikaa täällä ihan vapaasti kaikesta, mistä haluatte, mutta älkää päästäkö rakkausjuttuja tunnetasolle. Muistakaa, että useimmat volut ovat täällä vain käymässä, vaikka nyt voi tuntua, että teistä on tullut maailmannaisia, jotka eivät voi enää asettua Suomeen pysyvästi. Älkää luottako ihan viimeisen päälle kehenkään täällä. Paitsi siskoihinne. Tuollaiset Taunot ovat vain hauskanpitoa, mutta naimisiin menemme Suomessa. Toki joskus käy niin, että joku volu viettää täällä kibbutsihäät ja jää tänne. Niin kuin on ilmeisesti käynyt Albiino Saamelaiselle. Ja house fatherin vaimolle. Mutta riski lienee yksi prosentti. Niinpä kun teette kuten vanha viisas Kaisa neuvoo, silloin täältä on kiva ja kevyt astella pois jonain päivänä ja tulla vaikka toisenkin kerran.

- Paraskin neuvomaan sinä, joka menetit oman sydämesi jollekin tuntemattomalle miehelle, totesi Ilona. - Lisään vielä, muistakaa, että AIDS-hysteria riehuu Suomessa ja maailmalla.

- Ei todellakaan mitään tunnejuttuja täällä. Sirkus Orenim on väärä paikka ja väärä aika tavata sukulaissielu. Aion olla järkevä tästä eteenpäin. Menen Suomessa yliopistoon ja seuraava suhteeni on järkiavioliitto rahakkaan diplomi-insinöörin kanssa. Harhailu elämässäni olkoon ohi, uhosin.

Taunosiskojen välille oli syntynyt side, joka oli kestävä syöksylaskut Karmel-vuoren huipulta äkkirysäyksellä Jezreelin laakson pohjaan.

Aterian päätteeksi pistimme lauluksi. Kaisa opetti meille israelilaisia kansanlauluja ja aamun teemaan sopi kansanlaulu David Melech Israel eli David Israelin kuningas. Mutta  me lauloimme Tauno Melech Orenim chai chai vikkajam. Kauneus oli rapissut silmästä Taunoa katsellessa, moni kakku päältä kaunis. Lauloimme äänekkäästi. Olikohan se hyvää käytöstä chadar ochelissa? Mutta kibbutsnikit katsoivatkin meitä hyväksyvästi. Olimme iloisia ja tyytyväisiä volu kuten Sirkus Orenim halusi. Ketkään muut kuin hullut suomalaiset eivät laulaneet chadar ochelissa israelilaisia kansanlauluja kaikkien iloksi. Onneksi kukaan ei ymmärtänyt salakieltämme eikä ilottelumme todellisia lähteitä. Olimmehan me metsäläisiä viileisiin hillittyihin vanhoihin eurooppalaisiin sivistyskansoihin nähden, mutta heillähän oli jo kristallikruunut kartanoissaan, kun meillä perämetsissä vielä päreet savutupien nurkissa.

David Melech Yisrael