Näytetään tekstit, joissa on tunniste lisko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lisko. Näytä kaikki tekstit

maanantai 21. helmikuuta 2022

7 Paitapeppupoppoo


(Otsikko tarkoittaa läheistä ystävyyttä)


Vaikka aloittelimmekin yhteisöelämää, halusimme Ilonan kanssa ottaa vaatekaapin torakkahirviöltä yksityiskäyttöön. Torakan häätö oli toimiva ryhmäytymisleikki suomineitojen kesken, jollei jää välillämme ollut jo sulanut tässä helteessä. Emme vain hätistäneet torakkaa ulos kaapista, vaan halusimme nähdä sen katoavan aluskasvillisuuteen. Siksi kannoimme ison puukaapin pihalle ja kiljuimme kanamaisesti. Kaisa ja Ilona selittivät, että torakat kuuluivat etelän vitsauksiin. Torakka vaatekaapissa ei tarkoittanut, että kibbuts Orenim olisi viheliäinen paikka. Eläinmaailma oli etelän mailla yhtä värikäs kuin chadar ochelin väki. Liskoja, skorpioneja ja kaiken maailman eläviä oli kaikkialla. Aluksi olin niistä koko ajan tietoinen, mutta nopeasti totuin niiden kanssa rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Kaikille riitti elintilaa.



Torakan hätistämisen jälkeen purimme rinkat, vaihdoimme bikineihin ja lähdimme poolille. Poolin alue oli aidattu parimetrisellä metalliaidalla ja valtavat tammet ojentelivat oksiaan aidan yli pehmentäen linjaa. Altaat ja laatoitukset olivat niin häikäisevän valkoiset ja puhtaat, ettei niitä kärsinyt katsoa ilman aurinkolaseja. Altaiden vesi oli jäisenvaaleansinistä ja olo raikastui jo vettä katsellessa. Oli työpäivän aika, joten montakaan auringonpalvojaa tai uimaria altaalla ei vielä ollut. Astianpesusta oli altaalle ehtinyt kaksi volu poikaa, Manuel Hollannista ja Keiran Irlannista. Moikkasimme heitä, sanoimme muutaman lauseen, mutta house fatherin kierroksen jälkeen kukaan meistä ei ollut järin hanakka puhumaan enää englantia. Small talk -taitomme eivät poikenneet suomalaisesta kansallisesta keskiarvosta.









Pojat pulahtivat altaaseen ja me suomineidot huokaisimme helpotuksesta ja palasimme salakieleemme, suomeen. Laitoimme vaalean ihomme suojaksi aurinkorasvaa ja tutustuimme toisiimme. Huonetoverini Ilona oli ollut pari vuotta aiemmin toisella kibbutsilla. Sen jälkeen hän oli aloittanut yhteiskuntatieteen opinnot ja keksinyt hyvän tekosyyn tulla toisen kerran voluksi. Hän keräsi opinnäytetyötä varten tietoa kibbutseista. Kaisa oli muutaman vuoden Ilonaa vanhempi. Hän oli ollut Israelissa ja kibbutseilla useita kertoja. Ilona ja Kaisa molemmat olivat menettäneet sydämensä Israelille ja kertoivat meille tarinoita. Kuulosti lupaavalle, että jotkut halusivat olla täällä pitempään kuin kahden kuukauden minimiajan ja palasivat aina uudelleen. Ehkä ensiyllätysten jälkeen kibbutsi olisi minullekin siedettävä paikka.


Satun kanssa me emme tienneet juuri mitään Israelista emmekä varsinkaan kibbutseista. Toki jotain tietoa oli ollut kibbutsimatkan välitysfirman Finkivin esitteessä. Se väitti, että kibbutsi olisi elämys ja kuvassa hymyili vaalea tyttö appelsiininoksa poskea vasten. Kai täällä jaffoja poimittaisiin. Satu oli tuore ylioppilas, joka aikoi viipyä vain minimiajan. Hän oli varannut matkan ja hyväksi tai pahaksi onnekseen viikko sen jälkeen tavannut Mikon, jota hän nyt oli tullut Israeliin ikävöimään. Ilonan poikaystävä, DI, diplomi-insinööriopiskelija, oli armeijassa. Ilona aikoi olla kibbutsilla sen aikaa, kun DI oli armeijassa. Kerroin tytöille omasta tilanteestani, että olin ollut ylioppilaskirjoitusten jälkeen kouluavustajana ja lähtenyt juuri kolme vuotta kestäneestä suhteesta, mutta en kertonut, että Arto oli ollut opettajani. Olin varannut paluulennon puolen vuoden päähän, mutta voisin siirtää sitä sen mukaan, miten viihtyisin täällä. Kaisa taas oli tullut Israeliin jäädäkseen. Hänen edellinen kibbutsinsa oli ollut lähellä Jerusalemia eli Jerua ja hän oli seurustellut Jerussa asuvan Yehudan kanssa. Mies puhui heikosti englantia eikä kirjoittanut sitä ollenkaan, joten yhteys oli katkennut Kaisan palattua Suomeen. Kaisa aikoi etsiä Yehudaa Jerusta vapaapäivinä ja lomapäivinä, joita meille kertyi kaksi kuukaudessa.


- Vau. Miten rakkaussuhde voi toimia, jos ei ole yhteistä kieltä, ihmettelin.
- Body language, nauroi Kaisa. - Tarvitseeko kaikissa suhteissa puhua?


Sepä oli hyvä kysymys, en ollut tullut ajatelleeksikaan. Olin puhua Arton kanssa runoista ja kirjoista loputtomiin ennen kuin suhteemme oli muuttunut fyysiseksi. 


Meillä suomineidoilla oli hauskaa yhdessä ja pian olimme kiinteä nelikko. Oli kivaa ja turvallista tutustua uuteen suureen maailmaan tämän porukan kanssa ja tarkkailla Kaisan haavetta asettua pysyvästi Israeliin. Huikaisevia näköaloja aivan toisenlaiseen elämään. Minulla oli hyviä kavereita Finlandia husetissa ja ehkä löytäisin lisää ystäviä kansainvälisestä voluporukasta tai kibbutsnikeista. Ehkä jopa romantiikkaa.






4 Venus-planeetta

  

(English in the end)


Herätessä huone oli yhtä nukkavieru kun yösydännä. Mutta ankeanruskeiden verhojen läpi tunki väkisin aurinko. Se ei ollut sama aurinko kuin Suomessa, sillä jo varhainen aamu oli tavattoman kirkas ja helteinen. Kirkuvanpunaisille aurinkolaseilleni oli heti käyttöä. Ryntäsimme tanssimaan ja kiljumaan pihalle ja halasimme toisiamme riemukkaina. Piha oli pientä kiveä ja se rapisi pomppivien jalkojemme alla.



- Tämä on paratiisi!
- Luvattu maa!
- Tästä en minäkään luopuisi!
Paratiisiksi oli äitikin ensimmäistä ulkomaan matkakohdettaan kuvannut.







Jos kibbuts Orenim oli jotakuta yöllä säikäyttänyt, aamuaurinko pyyhki pois epäilyt ja ne vaihtuivat uteliaisuuteen. Jo ensi hetki oli käsittämättömän erilainen kuin Suomessa. Vastapäisen vaalean taloraunion seinämällä kuumenevassa paahteessa lekotteli aurinkokylvyssä ellottavia isoja laiskoja liskoja, aina toinen silmä auki, aina valmiina salamannopeasti vilistämään nurkan taakse tai aluskasvillisuuteen. Katselin epäluuloisena heinikoita ja ryteikköjä ympärillä, mitä kaikkea ne kätkivätkään. Vastapäätä hökkeliämme oli raunioita ja niiden lomassa kasvoi äidin ruukkukasveja, jotka täällä eivät olisi mahtuneet ruukkuihin, suuria kaktuksia ja muita nahkealehtisia kasveja. En olisi yhtään epäillyt, jos minulle olisi väitetty, että ElAl oli lennättänyt meidät Venus-planeetalle.


Hökkelin edestä kulki hiekkatie. Valkoinen Renault ajoi hitaasti ohitsemme ja annoimme sille tietä. Ystävällisesti hymyilevä tumma komea nosti kättä. Vilkutimme hänelle innoissamme. Olivatko kaikki Venus-planeetan miehet tummia, komeita ja tulisia? Oliko täällä ylipäätään muita naisia kuin me suomineidot, olimmeko saapuneet naisten paratiisiin? Elämä hei, täällä ollaan! Missään muualla kuin tällä Venus-planeetalla en olisi halunnut ollakaan. Mielessäni heitin jo paluupäivän kahden kuukauden minimiajasta kauas ikuisuuteen.


Olin häippässyt Suomesta karkuun vaikeasti määriteltävää suhdetta varattuun mieheen. Israelin sirkeä aamuaurinko oli jo hieman kirkastanut päätäni ja oli pläkkiselvää, että olin tehnyt oikean ratkaisun. Kirkkaassa auringonvalossa oli pakko katsoa totuutta suoraan silmiin. En ollut valinnut kahdesta huonosta vaihtoehdosta kumpaakaan, en jatkanut mahdotonta suhdetta ukkomieheen enkä jäänyt taistelemaan siitä irti. Olin joskus kuullut vapaaehtoistyöstä Israelin kibbutseilla. Olin valinnut kolmannen vaihtoehdon, häippässyt, ottanut elämän omiin käsiin. Olin lähtenyt ensimmäisellä lennolla kertomatta Artolle, ettei hän saisi minua muuttamaan taas mieltäni tyhjillä lupauksillaan. Hänen hahmonsa tuntuikin hieman kaukaisemmalta täällä tuhansien kilometrien päässä kirkkaassa päivänvalossa, vaikka vielä yöjunassa olin katkerasti itkenyt ikävää ja sitä, miten kurjasti olin antanut itseäni pitkään kohdella. Nyt olin lennättänyt itseni merten taakse niin kauaksi hänestä, etten ylettyisi pitkän harkinta-ajan takaa lankeamaan hänen kaulaansa.


Translated by a kibbutz friend:
4 Planet Venus
On awaking the room was just as shabby as in the darkness of the night. But through the dreary curtains shined the sun. It wasn`t the same sun as in Finland, already in the early morning it was astonishingly bright and warm. Sunglasses were immediately necessary. We rushed dancing and screaming out of Finlandia House into the yard and we hugged each other enthusiastically. There were little stones in the yard, and they crunched under our bouncing feet.
”This is paradise!”
”The promised land!”
”I wouldn`t give this up either!”
Paradise was how mother described her first trip out of the country to the Black Sea pearl of Shotsi.
If someone arrived at Kibbutz Orenim early in the morning feeling in the dumps, the bright shining morning sun would wipe away the doubts, and change them to curiosity. At the door it opened to a totally different landscape compared to Finland.
On the sun scorched wall of the pale ruin of the opposite house, lounged large lazy lizards sunbathing, always one eye open, always ready with a lightning plunge around a corner or into undergrowth. I watched with suspicion grasses and ryegrass all around, what there could be hiding. On the slopes of the ruin grew potted plants like mother`s that here certainly would not have fit in pots, large cacti and other leathery leaf plants. If I had been told that El Al had brought us to the planet Venus, I would have believed it.
In the front of Finlandia house ran a gravel road. A white Renault drove slowly past us, and we gave it some space. A dark handsome smiling man waved. We binked with astonishment. Were all the men on Planet Venus dark, handsome and hot? So far we had only seen men. Were there other females on this planet besides we Finnish maidens, had we arrived in a female`s paradise? Hey life, here we are! I wouldn`t have wanted to be anywhere other than Planet Venus. In my mind I had already extended my two month minimum far in to the future.
I had escaped a difficult situation in Finland, my ex boyfriend. He couldn't make me change my mind with empty promises anymore. I ended up learning about volunteer work on a Kibbutz in Israel.



Mitä on kibbutsi






100 Tuulen Tytär

Oli eräs alkukesä ja olin käymässä levottomaksi. Kaipuu sisälläni oli voimakas. Vaeltelin iltaisin Montmartren katuja Gillesin minulle os...