maanantai 21. helmikuuta 2022

7 Paitapeppupoppoo


(Otsikko tarkoittaa läheistä ystävyyttä)


Vaikka aloittelimmekin yhteisöelämää, halusimme Ilonan kanssa ottaa vaatekaapin torakkahirviöltä yksityiskäyttöön. Torakan häätö oli toimiva ryhmäytymisleikki suomineitojen kesken, jollei jää välillämme ollut jo sulanut tässä helteessä. Emme vain hätistäneet torakkaa ulos kaapista, vaan halusimme nähdä sen katoavan aluskasvillisuuteen. Siksi kannoimme ison puukaapin pihalle ja kiljuimme kanamaisesti. Kaisa ja Ilona selittivät, että torakat kuuluivat etelän vitsauksiin. Torakka vaatekaapissa ei tarkoittanut, että kibbuts Orenim olisi viheliäinen paikka. Eläinmaailma oli etelän mailla yhtä värikäs kuin chadar ochelin väki. Liskoja, skorpioneja ja kaiken maailman eläviä oli kaikkialla. Aluksi olin niistä koko ajan tietoinen, mutta nopeasti totuin niiden kanssa rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Kaikille riitti elintilaa.



Torakan hätistämisen jälkeen purimme rinkat, vaihdoimme bikineihin ja lähdimme poolille. Poolin alue oli aidattu parimetrisellä metalliaidalla ja valtavat tammet ojentelivat oksiaan aidan yli pehmentäen linjaa. Altaat ja laatoitukset olivat niin häikäisevän valkoiset ja puhtaat, ettei niitä kärsinyt katsoa ilman aurinkolaseja. Altaiden vesi oli jäisenvaaleansinistä ja olo raikastui jo vettä katsellessa. Oli työpäivän aika, joten montakaan auringonpalvojaa tai uimaria altaalla ei vielä ollut. Astianpesusta oli altaalle ehtinyt kaksi volu poikaa, Manuel Hollannista ja Keiran Irlannista. Moikkasimme heitä, sanoimme muutaman lauseen, mutta house fatherin kierroksen jälkeen kukaan meistä ei ollut järin hanakka puhumaan enää englantia. Small talk -taitomme eivät poikenneet suomalaisesta kansallisesta keskiarvosta.









Pojat pulahtivat altaaseen ja me suomineidot huokaisimme helpotuksesta ja palasimme salakieleemme, suomeen. Laitoimme vaalean ihomme suojaksi aurinkorasvaa ja tutustuimme toisiimme. Huonetoverini Ilona oli ollut pari vuotta aiemmin toisella kibbutsilla. Sen jälkeen hän oli aloittanut yhteiskuntatieteen opinnot ja keksinyt hyvän tekosyyn tulla toisen kerran voluksi. Hän keräsi opinnäytetyötä varten tietoa kibbutseista. Kaisa oli muutaman vuoden Ilonaa vanhempi. Hän oli ollut Israelissa ja kibbutseilla useita kertoja. Ilona ja Kaisa molemmat olivat menettäneet sydämensä Israelille ja kertoivat meille tarinoita. Kuulosti lupaavalle, että jotkut halusivat olla täällä pitempään kuin kahden kuukauden minimiajan ja palasivat aina uudelleen. Ehkä ensiyllätysten jälkeen kibbutsi olisi minullekin siedettävä paikka.


Satun kanssa me emme tienneet juuri mitään Israelista emmekä varsinkaan kibbutseista. Toki jotain tietoa oli ollut kibbutsimatkan välitysfirman Finkivin esitteessä. Se väitti, että kibbutsi olisi elämys ja kuvassa hymyili vaalea tyttö appelsiininoksa poskea vasten. Kai täällä jaffoja poimittaisiin. Satu oli tuore ylioppilas, joka aikoi viipyä vain minimiajan. Hän oli varannut matkan ja hyväksi tai pahaksi onnekseen viikko sen jälkeen tavannut Mikon, jota hän nyt oli tullut Israeliin ikävöimään. Ilonan poikaystävä, DI, diplomi-insinööriopiskelija, oli armeijassa. Ilona aikoi olla kibbutsilla sen aikaa, kun DI oli armeijassa. Kerroin tytöille omasta tilanteestani, että olin ollut ylioppilaskirjoitusten jälkeen kouluavustajana ja lähtenyt juuri kolme vuotta kestäneestä suhteesta, mutta en kertonut, että Arto oli ollut opettajani. Olin varannut paluulennon puolen vuoden päähän, mutta voisin siirtää sitä sen mukaan, miten viihtyisin täällä. Kaisa taas oli tullut Israeliin jäädäkseen. Hänen edellinen kibbutsinsa oli ollut lähellä Jerusalemia eli Jerua ja hän oli seurustellut Jerussa asuvan Yehudan kanssa. Mies puhui heikosti englantia eikä kirjoittanut sitä ollenkaan, joten yhteys oli katkennut Kaisan palattua Suomeen. Kaisa aikoi etsiä Yehudaa Jerusta vapaapäivinä ja lomapäivinä, joita meille kertyi kaksi kuukaudessa.


- Vau. Miten rakkaussuhde voi toimia, jos ei ole yhteistä kieltä, ihmettelin.
- Body language, nauroi Kaisa. - Tarvitseeko kaikissa suhteissa puhua?


Sepä oli hyvä kysymys, en ollut tullut ajatelleeksikaan. Olin puhua Arton kanssa runoista ja kirjoista loputtomiin ennen kuin suhteemme oli muuttunut fyysiseksi. 


Meillä suomineidoilla oli hauskaa yhdessä ja pian olimme kiinteä nelikko. Oli kivaa ja turvallista tutustua uuteen suureen maailmaan tämän porukan kanssa ja tarkkailla Kaisan haavetta asettua pysyvästi Israeliin. Huikaisevia näköaloja aivan toisenlaiseen elämään. Minulla oli hyviä kavereita Finlandia husetissa ja ehkä löytäisin lisää ystäviä kansainvälisestä voluporukasta tai kibbutsnikeista. Ehkä jopa romantiikkaa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

100 Tuulen Tytär

Oli eräs alkukesä ja olin käymässä levottomaksi. Kaipuu sisälläni oli voimakas. Vaeltelin iltaisin Montmartren katuja Gillesin minulle os...