14 Neitseellisiä sikiämisiä

 

Pesulassa tapasimme house motherimme, joka oli pesulan johtaja. Hän laittoi passit, lentoliput, matkasekit ja Israelin shekelimme turvasäilöön. Saimme kerran viikossa tiettyyn kellonaikaan tulla niitä hakemaan. Matka-asiakirjat olisivat varmassa tallessa, kun olisi kotiinpaluun aika. Finlandia huset oli niin heikko rakennelma, ettei se ollut niille turvallinen paikka. 

Kibbutsin periaatteen mukaan me volut annoimme kibbutsille, mitä pystyimme eli  vapaaehtoistyötä ja kibbutsi antoi puolestaan meille kaiken, mitä ihminen tarvitsi. Saimme huoneen viehättävässä Finlandia husetissa, ruoan, jota toivottavasti oppisin syömään, taskurahaa, retkiä ja voisimme osallistua kibbutsin tapahtumiin ja vuotuisjuhliin. Saimme ensimmäisen viikon taskurahan, 9.5 shekelin arvoisen palkkakupongin. Sitä ei kuitenkaan voinut mennä tuhlaamaan Haifaan, vaan sitä pystyi käyttämään vain kibbutsin kaupassa. Volut saivat tehdä ostoksia vain Lilalossa, joka oli yksi kibbutsin kolmesta kaupasta. Palkkakupongin lisäksi saimme viikottain myös seitsemän askia halvinta Noblesse-tupakkaa. Ihmiset polttivat tupakkaa kaikkialla Israelissa, selvästi enemmän kuin Suomessa.

House mother antoi meille työvaatteet. Harmaa T-paita, tummansininen lyhythihainen paitapusero, harmaat valuvat sukat ja tummansiniset shortsit. Kun sovitin vaatteita, näin itseni. Peilistä minua katsoi kommunisti ja sosialistinen aatehan kibbutsiliikkeen takana oli.

Yhteisössä työvaatteetkin olivat yhteisiä. Joku kibbutsnik tai volu oli pukeutunut viime viikolla näihin vaatteisiin ja kun olisin käyttänyt niitä viikon, palauttaisin ne pesulaan house motherin joukkion pestäväksi. Ensi viikolla joku Shmulik tai Nurit tai Ezekiel tai Hava tai Zvi käyttäisi niitä. Työvaatteiden ohella saimme kerran viikossa viedä  vuodevaatteet, puserot, housut ja pyyhkeet pesulaan ja hakea ne puhtaana takaisin. Vain pikkupyykin pesimme itse käsin pesulan ulkoseinustan isoissa vesialtaissa.

- Katsokaa tarkkaan, että ne työvaatteet ovat puhtaita, neuvoi Kaisa.

- Miten niin? Onko sinulla likaiset?

Oli vaikea uskoa, että tästä silitysraudoille tuoksuvasta pesulasta pääsisi ulos mitään epäpuhdasta.

- Eikös neitseellinen sikiäminen tapahtunut viimeksikin näillä nurkilla, Kaisa ilveili.

Totta, Nasaret ei ollut kaukana. Pitäisi olla varovainen. Uskoisiko kukaan  neitseelliseen sikiämiseen nykyaikana? Etenkään vanhempani.

Saimme tuulettimen aseeksi kuumuutta vastaan ja kaasunaamarin vihollista vastaan. House mother sanoi, ettei tarvitse säikähtää, mutta tilanne Libanonin rajalla oli kuumentumassa. Matkaa rajalle oli vain 140 kilometriä. House mother huomasi säikähdyksemme ja selitti, että oli vain arkipäiväinen varotoimi pitää kaasunaamari vaatekaapissa sinappikaasuiskun varalta. Tuijotimme kaasunaamareita kauhistuneina, mutta ne saivat meidät myös nauramaan epäuskosta. Naamari oli tosi hurjan näköinen, se oli vaikea ottaa vakavasti. Aloin myös epäillä, olinko paennut Artoa järkevään paikkaan. Arton kanssa pelaaminen kiinnijäämisen uhallakin tuntui suhteellisen vaarattomalta terroristipoikaystävien ja sinappikaasuiskujen rinnalla. Ehkä minun ei olisi kannattanut paeta minne vaan, vaan olisin voinut ottaa ensin selvää, mihin nyt jouduin. 

Olin luullut, että kibbutsi antaisi kylpypyyhkeen, joten House mother antoi minulle poikkeusluvan ostaa pyyhkeen ompelimon vanhoilta naisilta. Kibbutsilla jokainen teki työtä kykyjensä mukaan, niin myös vanhojen naisten ompelukerho pesulalla. Vanhukset eivät viettäneet täällä yksinäistä vanhuutta omissa asunnoissaan niin kuin moni Suomessa, vaan eläkkeelle jäämisen sijasta puuhastelivat kykyjensä mukaan yhdessä yhteisönsä hyväksi elämänsä loppuun saakka.