(English in the end)
Mitä minä teen muistolla
tänä yönä
Vain tuuli
hyväilee korvanlehteäni
Hauras matala naisääni aloitti laulun. Joku yhtyi, pian harras sävelmä täytti koko matkustamon. Hatikva, laulu toivosta. Tällaista tunnelmaa ei ollut Ibizan lomalennolla. Jotain erityistä oli tapahtumassa. Aabrahamin jälkeläiset olivat matkalla kotiin, tuhansia vuosia sitten luvattuun maahan.
Kone aloitti laskeutumisen. Lentoemännät olivat jylhiä kuin muinaiset faaraottaret. Kapteeni puhui ihan hepreaa, mutta yhden sanan jo tunnistin. Ben-Gurion, Israelin päälentokenttä. Kun koneen ovi avautui, tajusin 20-vuotisen elämäni olleen tynnyrielämää. Saman taivaan alla pilkkopimeä kesäyö, siihen täysin sopimaton lämpö, ilman kostea läimäys kasvoihin, koivut ja kuuset muutamassa tunnissa vaihtuneet palmuihin ja sypresseihin, huivipäiset arabit, hasidilaiset mustine poskikiharoineen ja karvahattuineen.
Hetken oli vaikea hengittää.
Translated by a kibbutz friend:
1 Hatikva
The fragile voice of an old woman starts to sing. Someone chimes in, soon a beautiful tune fills the passenger area. Hatikva, a song of hope. This kind of atmosphere you don`t get on a vacation flight to Ibiza. Something extraordinary was happening. This was a trip home, after thousands of years to the land promised to the seed of Abraham.
The plane started to descend. The Stewardesses were as majestic as ancient pharaohesses. The captain spoke in Hebrew, but one word I recognized; Ben-Gurion, Israel`s main airport. When the plane door opened I realized what a sheltered life I had lived for 20 years. Under the same summer night sky, and the totally inappropriate heat, the moist hot air slapped me in the face, headscarved arabs, Hasids with sidecurls and furry hats. Birch and pine trees have, in a matter of hours, been changed to palm trees and cyprusses.
For a moment it was hard to breath.
Hatikva, Israelin kansallislaulu https://www.youtube.com/watch?v=c_9N1ldPtQ8
Blondi lähtötunnelmissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti