maanantai 21. helmikuuta 2022

4 Venus-planeetta

  

(English in the end)


Herätessä huone oli yhtä nukkavieru kun yösydännä. Mutta ankeanruskeiden verhojen läpi tunki väkisin aurinko. Se ei ollut sama aurinko kuin Suomessa, sillä jo varhainen aamu oli tavattoman kirkas ja helteinen. Kirkuvanpunaisille aurinkolaseilleni oli heti käyttöä. Ryntäsimme tanssimaan ja kiljumaan pihalle ja halasimme toisiamme riemukkaina. Piha oli pientä kiveä ja se rapisi pomppivien jalkojemme alla.



- Tämä on paratiisi!
- Luvattu maa!
- Tästä en minäkään luopuisi!
Paratiisiksi oli äitikin ensimmäistä ulkomaan matkakohdettaan kuvannut.







Jos kibbuts Orenim oli jotakuta yöllä säikäyttänyt, aamuaurinko pyyhki pois epäilyt ja ne vaihtuivat uteliaisuuteen. Jo ensi hetki oli käsittämättömän erilainen kuin Suomessa. Vastapäisen vaalean taloraunion seinämällä kuumenevassa paahteessa lekotteli aurinkokylvyssä ellottavia isoja laiskoja liskoja, aina toinen silmä auki, aina valmiina salamannopeasti vilistämään nurkan taakse tai aluskasvillisuuteen. Katselin epäluuloisena heinikoita ja ryteikköjä ympärillä, mitä kaikkea ne kätkivätkään. Vastapäätä hökkeliämme oli raunioita ja niiden lomassa kasvoi äidin ruukkukasveja, jotka täällä eivät olisi mahtuneet ruukkuihin, suuria kaktuksia ja muita nahkealehtisia kasveja. En olisi yhtään epäillyt, jos minulle olisi väitetty, että ElAl oli lennättänyt meidät Venus-planeetalle.


Hökkelin edestä kulki hiekkatie. Valkoinen Renault ajoi hitaasti ohitsemme ja annoimme sille tietä. Ystävällisesti hymyilevä tumma komea nosti kättä. Vilkutimme hänelle innoissamme. Olivatko kaikki Venus-planeetan miehet tummia, komeita ja tulisia? Oliko täällä ylipäätään muita naisia kuin me suomineidot, olimmeko saapuneet naisten paratiisiin? Elämä hei, täällä ollaan! Missään muualla kuin tällä Venus-planeetalla en olisi halunnut ollakaan. Mielessäni heitin jo paluupäivän kahden kuukauden minimiajasta kauas ikuisuuteen.


Olin häippässyt Suomesta karkuun vaikeasti määriteltävää suhdetta varattuun mieheen. Israelin sirkeä aamuaurinko oli jo hieman kirkastanut päätäni ja oli pläkkiselvää, että olin tehnyt oikean ratkaisun. Kirkkaassa auringonvalossa oli pakko katsoa totuutta suoraan silmiin. En ollut valinnut kahdesta huonosta vaihtoehdosta kumpaakaan, en jatkanut mahdotonta suhdetta ukkomieheen enkä jäänyt taistelemaan siitä irti. Olin joskus kuullut vapaaehtoistyöstä Israelin kibbutseilla. Olin valinnut kolmannen vaihtoehdon, häippässyt, ottanut elämän omiin käsiin. Olin lähtenyt ensimmäisellä lennolla kertomatta Artolle, ettei hän saisi minua muuttamaan taas mieltäni tyhjillä lupauksillaan. Hänen hahmonsa tuntuikin hieman kaukaisemmalta täällä tuhansien kilometrien päässä kirkkaassa päivänvalossa, vaikka vielä yöjunassa olin katkerasti itkenyt ikävää ja sitä, miten kurjasti olin antanut itseäni pitkään kohdella. Nyt olin lennättänyt itseni merten taakse niin kauaksi hänestä, etten ylettyisi pitkän harkinta-ajan takaa lankeamaan hänen kaulaansa.


Translated by a kibbutz friend:
4 Planet Venus
On awaking the room was just as shabby as in the darkness of the night. But through the dreary curtains shined the sun. It wasn`t the same sun as in Finland, already in the early morning it was astonishingly bright and warm. Sunglasses were immediately necessary. We rushed dancing and screaming out of Finlandia House into the yard and we hugged each other enthusiastically. There were little stones in the yard, and they crunched under our bouncing feet.
”This is paradise!”
”The promised land!”
”I wouldn`t give this up either!”
Paradise was how mother described her first trip out of the country to the Black Sea pearl of Shotsi.
If someone arrived at Kibbutz Orenim early in the morning feeling in the dumps, the bright shining morning sun would wipe away the doubts, and change them to curiosity. At the door it opened to a totally different landscape compared to Finland.
On the sun scorched wall of the pale ruin of the opposite house, lounged large lazy lizards sunbathing, always one eye open, always ready with a lightning plunge around a corner or into undergrowth. I watched with suspicion grasses and ryegrass all around, what there could be hiding. On the slopes of the ruin grew potted plants like mother`s that here certainly would not have fit in pots, large cacti and other leathery leaf plants. If I had been told that El Al had brought us to the planet Venus, I would have believed it.
In the front of Finlandia house ran a gravel road. A white Renault drove slowly past us, and we gave it some space. A dark handsome smiling man waved. We binked with astonishment. Were all the men on Planet Venus dark, handsome and hot? So far we had only seen men. Were there other females on this planet besides we Finnish maidens, had we arrived in a female`s paradise? Hey life, here we are! I wouldn`t have wanted to be anywhere other than Planet Venus. In my mind I had already extended my two month minimum far in to the future.
I had escaped a difficult situation in Finland, my ex boyfriend. He couldn't make me change my mind with empty promises anymore. I ended up learning about volunteer work on a Kibbutz in Israel.



Mitä on kibbutsi






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

100 Tuulen Tytär

Oli eräs alkukesä ja olin käymässä levottomaksi. Kaipuu sisälläni oli voimakas. Vaeltelin iltaisin Montmartren katuja Gillesin minulle os...