Maanantai-iltana kello kahdeksalta
menin katsomaan Jordanin ruskeita silmiä chadar ochelissa. Siellä oli iso valkokangas, filmikone ja muutamia kymmeniä tuoleja valkokankaan
edessä. Chadar ochel oli myös elokuvateatteri. Jordan odotti minua. Elokuva oli
espanjalainen musikaali, joka oli dubattu hepreaksi. Kielimuuri oli nyt kaksinkertainen joten elokuvat eivät olisi maanantai-iltojen harrastukseni. En nähnyt elokuvaa, sillä Jordanin kieli työntyi suuhuni niin, että
hädin tuskin pystyin hengittämään, saati puhumaan ja hänen kätensä tutustuivat
minuun nopeasti.
- Haluan
tehdä sinulle näin, Jordan kuiskasi.
Parikymmentä
hapanta kibbutsnikia kääntyi katsomaan.
Jordan retuutti minut käsivarresta chadar ochelin keittiöön. Kattilat kolisivat ja
lasit kilisivät, mutta sopraanon ääni oli kimeä ja korkea. Upottaessani sormeni Jordanin mustiin hiuksiin työnsin samalla Arton kauemmaksi itsestäni.
Palattuani Finlandia husetiin
kerroin Ilonalle treffeistäni kibbutsin komeimman pojan kanssa. Ilonakin oli
huomannut Jordanin satojen joukossa, hän oli niin makea.
- Teillä blondeilla on aina
hauskempaa. Mutta muistathan, että Suomi on sekaisin AIDS:sta, Ilona varoitteli. – Oletko muuten huomannut
sen toisen pojan, joka on Jordanin kanssa astianpesussa?
- Häpeäkseni täytyy myöntää,
että en huomannut mitään muuta kuin Jordanin. Jalkani menivät lötköksi ja olisin
voinut vajota lattialle.
- Se toinen on se poika, joka
näytti tosi onnettomalta partynuotiolla, juoksi pois eikä tullut ollenkaan
Playboysiin.
- Voi ei, kaikki näkevät vain Jordanin eikä ketään
muuta. Mennään juttelemaan sille pojalle, kun näemme hänet
seuraavan kerran, ehdotin hieman häpeissäni.
Hämärtyessä chadar ochelin aukio
Ilona kirjoitti kirjettä
DI:lle armeijaan ja minä keitin keittiössä meille teetä.
- Kuinka pitkäksi ajaksi aiot jäädä tänne, kysyin.
- Ainakin sen aikaa, kun DI on
armeijassa, Ilona kertoi.
- Kiva, että olet täällä
pitkään, jos minäkin olen puoli vuotta niin kuin olen ajatellut. Uskotko, että pystyt olemaan niin kauan
erossa hänestä, kysyin.
- Tilanne on hankala. Oikeastaan pakenin tänne ongelmia.
En ollut siis
ainut, joka oli karkumatkalla.
- Opinnäytetyön tiedonkeruu oli hyvä tekosyy lähteä Suomesta, vaikka aion kyllä sen myös tehdä, Ilona jatkoi. - DI petti minua opiskelijabileissä. Pakkasin tavarani. Kibbutsi on niin täynnä viettelyksiä, että
täällä pääni kyllä selviää.
- Tuo kuulostaa kyllä
viisaalta. Sinulla on varmaan ollut rankkaa. Olen pahoillani.
- On kyllä. Entä sinun rakkaussurusi?
- Minun suhteeni oli suuri salaisuus, mutta kai siitä täällä kaukana voin jälkikäteen
puhua. Arto oli suomen opettajani lukiossa. Hän julkaisi romaanin, kun
olin lukion ensimmäisellä luokalla. Suomen kieli oli lempiaineeni, olen lapsesta
asti kirjoittanut runoja. Juttein runoista ja kirjoittamisesta hänen
kanssaan tuntien jälkeen. Arto on vasta kolmikymppinen. Luin hänen kirjansa ja
ihastuin siihen ja häneen silmittömästi. Tiesin aina, että haluan taiteilijamiehen.
Hän oli tosi romanttinen ja vähitellen siitä syntyi suhde hänen luokkansa perävarastossa.
Sen piti olla salaisuus, koska olin alaikäinen. Mutta hän ei kertonut minulle,
että sen piti olla salaisuus myös siksi, että hänellä on vaimo ja lapsi. En tiennyt
perheestä ennen kuin olin rakastunut häneen tajuttomasti ja odotin, milloin hän
kihlaa minut. Hän ei halunnut luopua kenestäkään, ei perheestään eikä minusta.
Aloin voida huonosti ja minun oli päästävä pois. Pakenin vaan suin päin enkä ottanut
yhtään selvää, mitä täällä on edessä. Torakat, kamalat ruoat, terroristit ja sinappikaasuiskut.
- Sinun opettajasi! Sus
siunatkoon! Ei ole sinullakaan helppoa ollut. Sehän on rikos. Teitkö
rikosilmoituksen?
- Ei totisesti ollut helppoa.
Olisin varmaan tullut hulluksi, ellen olisi lähtenyt karkuun.
Tiedän, että suhde oppilaaseen on rikos, mutta en halunnut
ajatella sitä rikoksena, koska olin siinä täysillä mukana, älyttömän rakastunut.
Sen opin, että ei koskaan enää kolmiodraamaa. Nyt tuntuu jo hieman helpommalta.
Välimeri on turvallisen pitkä uintimatka Arton ja minun välissä ja Jordan muistuttaa minua siitä, että Arto ei ole ainoa mies maailmassa.
Ongelmat olivat siis meidän molempien lähdön taustalla.
- Pakenevatkohan
kaikki volut tänne jotain niin kuin me kaksi, mietin. - Tiedätkö, sinä olet
ensimmäinen ihminen, jolle olen voinut avoimesti kertoa Artosta. En voinut
kertoa edes ystävilleni, kaikki piti niin salata. Artosta tuli lopulta niin
hermoheikko, että hän kiipeili seinälle, kun jokin rasahti.
- Kiitos myös sinulle. En minäkään juuri kenellekään halunnut Suomessa kertoa. On helpompi avautua ihan ventovieraalle.
- Kiva, kun meistä tuli
kämppiksiä. Mutta hei, lattialla vilisee kamalia ötököitä. Minä
pelkään niitä, sanoin.
- Oven alla on rako. Meillä on jatkuvat avoimet ovet hyönteisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti