8 Voluelämän syvin olemus

 

 

Löysimme toisenkin reitin Finlandia husetilta chadar ochelille kävellessämme lounaalle. Couscousin raunioiden seassa nousi jyrkkään rinteeseen kiviportaat. Portaiden varrelle oli rakennettu tammien varjostama tasanne ja tasanteella oli penkki. Penkiltä avautui avara peltomaisema kohti Jezreelin laaksoa ja maantietä, jolta olimme yöllä kibbutsille poikenneet. Maantie kulki kahden kaupungin, Haifan ja Nasaretin välillä. Tasanteelta kiviportaat nousivat rinteessä kaarevasti postin nurkalle chadar ochelin keskusaukiolle. Chadar ochel löytyi mistä suunnasta tahansa seuraamalla polkuja maaston kohoamisen suuntaan.

Lounasaikaan chadar ochelissa oli tarjolla päivän pääateria. Noutopöydässä oli kymmeniä kuppeja. Toisina päivinä paneroituja broilerileikkeitä, olihan kibbutsilla omat kanalat, toisina liha-, kala- tai kasvispihvejä, kuskusia, perunoita ja tuoreita kasviksia. Tarjolla oli myös vaikeasti tunnistettavia seoksia, kastikkeita ja tahnoja, jotka olivat minulle liian eksoottisia, maultaan vieraita ja vahvoja ja pitäydyin vahvasti turvaruoissa. Maitotuotteita lounaalla ei ollut tarjolla lainkaan, koska juutalaisen ruokasäännön kosherin mukaan maitoa ja lihaa ei saanut syödä samalla aterialla. Toora kielsi keittämästä vasikkaa äitinsä maidossa, mikä olikin inhimillisesti ajateltu. Sianlihaa ja äyriäisiä ei myöskään syöty, vaikka joka puolella ympärillämme oli kuolleita ja eläviä ja punaisia ja sinisiä meriä.

Kibbutsnikien joukosta volut oli helppo tunnistaa parissa ruokapöydässä. Meidän oli vaan mentävä istumaan vieraskielisten volujen sekaan ja puhuttava englantia. Kielimuuri oli niin raskas asia. Tyttöjä ja poikia oli kutakuinkin yhtä paljon. Kaikki moikkasivat ja kertoivat nimensä. He tulivat Englannista, Irlannista, Hollannista, Ranskasta, Ruotsista, Tanskasta, Amerikasta, Etelä-Afrikasta, Australiasta ja Japanista. Olimme tosi kansainvälinen joukko, mutta olimme kaikki valkoihoisia länsimaalaisia, joten monta maanosaakin puuttui. Orenimilla ei tuolloin ollut eteläamerikkalaisia, aasialaisia tai afrikkalaisia voluja, joten myöhemmin yllätyin, kun näin heitä muiden kibbutsien valokuvissa. Keskustelua kävimme englanniksi ja välillä maanmiesten kanssa puhuttiin jotain omalla äidinkielellä.

Volu tytöt Åsa ja Brenda toivottivat meidät innokkaimmin tervetulleiksi ja ilmoittivat, että illalla meille järjestettäisiin tervetulopartyt. Vau! Volun elämän tarkoitus oli pitää illalla party. House father oli unohtanut kertoa meille voluelämän syvin olemus, vaikka hänen täytyi tuntea se hyvin. Yksi volu, joka oli jäänyt kibbutsille kauan sitten rakkauden vuoksi, oli hänen englantilainen vaimonsa, joka johti nyt kibbutsin keittiötä. Åsa antoi meille myös kuuman vinkin. Viinaa pystyi ostamaan maantien risteyksessä olevalta kibbutsin huoltoasemalta, jossa hän ja Maj-Britt olivat töissä. Vähitellen muut volut lähtivät pöydästä ja palasivat takaisin töihinsä kibbutsin tehtaisiin, pesulaan, kanalaan, hedelmätarhaan, poolille ja chadar ocheliin. Saatoimme kielikylvyn jälkeen huokaista helpotuksesta ja palata suomen kieleen.

Video Day In The Life Of Kibbutz Volunteer

Hollantilainen kibbutsimuistot