27 Rosh Hashana

 

Israelissa oli kuusipäiväinen työviikko eli viikonloppu oli vain yhden päivän mittainen. Juutalaisten pyhä, sapatti, alkoi perjantai-iltana kello 18 ensimmäisten tähtien syttyessä taivaalle. Se oli viikon ainoa ilta, jona työt eivät odottaneet seuraavana aamuna ja jolloin saattoi juhlia ja valvoa aamuviiteen. Kibbutsilla ainakaan voluilla ei ollut kiirettä tai stressiä, mutta silti sapattina vallitsi erityinen rauha. Kibbutsnikit käyskentelivät Edenin puutarhan nurmikentillä lastensa kanssa ja vanhat naiset hihattomissa mekoissaan kävelivät poluilla jutellen arkisen touhotuksen sijasta.


Sapatti päättyi lauantai-iltana ensimmäisten syttyvien tähtien myötä. Arki hyrähti Israelin kaupungeissa ja teillä taas käyntiin, kaupat avattiin illaksi ja juutalaiset Egged bussit palasivat liikenteeseen. Kibbutsilla rauha jatkui sunnuntaiaamuun ja työviikon alkamiseen saakka. Viikon ensimmäinen arkipäivä oli sunnuntai, kristittyjen pyhäpäivä. Perjantai oli puolestaan arabien pyhäpäivä.


Ensimmäinen viikonloppu kibbutsilla oli kuitenkin poikkeuksellisesti kahden vapaapäivän pituinen, mikä voluelämässä tarkoitti partyja ja Playboysia kahtena iltana peräkkäin. Tulimme kibbutsille syyskuussa, juuri Israelin uuden vuoden alkajaisiksi. Uuden vuoden juhla oli nimeltään rosh hashana. Siitä alkoi kymmenen päivän katumusaika, mutta päätin, etten katuisi Artoa tai Taunoa tai muitakaan möhläyksiäni, vaan nauttisin edelleen kaikista eteeni avautuvista elämyksistä. Elämäniloisen mummuni elämänviisaus oli, ettei pitänyt katua sitä, mitä oli tehnyt, vaan minkä oli jättänyt tekemättä. Mutta opiksi tekemisistään voisi ottaa.

Rosh hashanan aattoiltana chadar ochel oli puettu niin sieväksi. Pesulavolu Kaisa oli silittänyt ja chadar ochelin volu Brenda levittänyt ruokapöydille vaaleanpunaiset liinat. Keittiövolut olivat kattaneet pöytiin valmiiksi ruoat ja viini-, appelsiini- ja greippimehupullot. Oivavoi, voivoi, kibbutsi tarjosi alkumaljat juuri nyt, kun oli tauno siskojen aika järjestää kiitospartyt muille voluille, koska he olivat järjestäneet meille tervetulopartyn. Oli aina hyvä syy järjestää party. Toivottelimme päivällispöydässä toisillemme sanatova, hyvää uutta vuotta, tai hag sameach, hyvää juhlaa. Tämä olikin ainoa kerta, kun Orenim tarjoili viiniä koko chadar ochelin väelle. Myöhemmin kuulin, että aiemmin monet kibbutsit ja myös Orenim olivat tarjonneen viiniä aina sapattiaterialla, mutta se oli vähentynyt nykyään. Viininhimoiset volut jopa odottivat kibbutsnikien lähtevän chadar ochelista ja keräsivät sitten loput viinit pulloista ja jopa laseista. Vaikka viini oli Lilalossa törkeän halpaa. Orenimin taloudellinen kulta-aika oli ilmeisesti takana ja mentiin huonompia aikoja kohti, sillä kibbutsit alkoivat mennä konkurssiin ja niitä yksityistettiin. Onneksi olimme tietämättömiä, että elimme katoavassa maailmassa.

Ilman viiniäkin tunnelma chadar ochelissa oli sapatti-iltaisin erilainen kuin arkena. Arkipäivälliselle ihmiset tulivat työvaatteissa, mutta työviikon päätteeksi pukeuduttiin juhlavammin omiin vaatteisiin. Tunnelma oli hilpeä. Ja nuorekas. Kuten Brenda oli kertonut, kymmenet suoraan jumalasta polveutuvat Israelin armeijan nuoret sotilaat olivat palanneet viikonlopuksi kotiin ja tulivat ilta-aterialle chadar ocheliin. He olivat niin komeita. Oli Alon ja Moti ja Amit ja Aron ja Sefi ja Judah ja Baruh ja Clior ja Bako ja Guy ja Sahar ja Uri ja Asi ja Shlomo ja Amir ja Moshe ja Dudu ja monia muita, joiden nimet eivät tarttuneet päähän. Kauneimman maan päällä koskaan näkemäni nuorukaisen opin tuntemaan Rekkakuskina, joten hän varmaankin ajoi rekkaa. Hän oli kibbutsin pisin mies ja niin kaunis kuin Jumalan poika olisi taas laskeutunut maan päälle. Edellinen kertakin oli tapahtunut näillä main, joten kyllä tämän täytyi olla Jumalan valittu kansa. Rekkakuskiin olisi ollut ihana tutustua lähemmin, mutta valitettavasti kaunotar nimeltä Naomi näytti vakaasti omistavan hänet. Naissotilaitakin oli, mutta heidän nimensä eivät tulleet yhtään tutummaksi kuin naiskibbutsnikien nimet työpaikoilla. Joillain sotilailla oli edelleen yllään Israelin armeijan vihreä tai beige asu. 

Onneksi Kaisa keksi hauskan tavan tutustua näihin komeisiin nuoriin miehiin. Kävimme hakemassa kuumaa teetä ja se alkoi polttaa näppejämme juuri sotilaiden pöytien kohdalla ja lasia oli pakko jäädä pöytään viilentelemään. Ja kun kuumat sotilaat saapuivat chadar ocheliin, Tauno, Sirkus Orenimin kuningas menetti kruununsa kibbutsin komeimpana poikana.

Partyissamme osoitimme muille voluille karjalaista vieraanvaraisuutta. Tavallisesti jokainen toi partyihin omat nestemäiset eväät, mutta me taunosiskot järjestimme ilmaisen viinin bileet. Tuhosimme kaikki ensimmäiset palkkakupongit Lilalossa ja ostimme Maccabee- ja Goldstar-olutta, Fantasia-viiniä, Elite-vodkaa, vermuttia, arakia, Noblesse-tupakkaa ja snackseja. Kannoimme sänkymme Finlandia husetin pihalle suureksi olohuoneeksi ja sytytimme nuotion. Chadar ochelissa tarjottujen drinksujen lisäksi house mother antoi jokaiselle volulle uudenvuoden lahjaksi bakbuk jajim Fantasian. Viini virtasi kuin muinoin Kaanaan häissä ja viinatarjoilumme runsaus teki vaikutuksen vieraisiimme. Finlandia huset oli virallisesti avattu ja alkanut elää.


Tällä kertaa Kaisa ja Ilona ottivat vodkaa kuitenkin hieman vähemmän ja lähtivät varhain sapattiaamuna arabibussilla Jeruun etsimään Yehudaa. Sapattina juutalaiset Egged-bussit eivät kulkeneet, vaan vain arabien bussit, koska lauantai ei ollut pyhäpäivä arabeille. Meitä varoitettiin menemästä arabibusseihin, mutta tytöt olivat konkareita liikkumaan Israelissa.
- Mazel tov, onnea, toivotimme Satun kanssa heille ja kävelimme itse poolille.
Mutta Yehuda ei enää asunut aiemmassa asunnossaan eikä naapurustossa kukaan tiennyt hänestä. Kaisa kävi epävarmemmaksi hänen löytämisestään. Ei ollut muita johtolankoja kuin etsiä Yehudan kasvoja Jerussa.

Sting - If You Love Somebody Set Them Free