26 Kiryat Tivon

Meidän piti hakea matkasekit house motherin turvasäilöstä yhtenä iltana viikossa kello 8 ja vaihtaa shekeleiksi pankissa. Ensimmäinen pankkireissu oli hyvä syy pyytää Jasper mukaamme ja viestiä hänelle, että jotkut halusivat hänen seuraa. Pankit olivat auki aamulla klo 12.30 asti, kun olimme töissä. Siestan aikaan oli tauko. Sunnuntaina, tiistaina ja torstaina ne olivat auki myös kello 16-17.30. Sunnuntai oli Israelissa viikon ensimmäinen arkipäivä.

Lähdimme matkaan hyvissä ajoin ennen päivällistä kuumimman päivän alkaessa viilentyä. Jasper johti meidät pois kibbutsilta Chaimin ja Galin ja muiden yksinasuvien kibbutsnikien rivitalojen ohi 20 kävelyminuutin päässä sijaitsevaan pikkukylään, Kiryat Tivoniin. Polku laskeutui jyrkästi alas ensin tammimetsään ja nousi sitten maantielle, jonka varrella oli Galilean maaseudun omakotitaloja. Niin kibbutsilla kuin sen ulkopuolellakin useimmat talot olivat valkoisia ja oranssikattoisia.

Kiryat Tivonissa oli pikkukylän palvelut, pieniä kauppoja, kirjakauppa, valintamyymälä, poliisiasema ja Hapoalim-pankki. Pankkitiskille jonotettiin samanlaisessa mutkittelevassa aidatussa jonossa kuin lentokentällä lähtöselvitykseen. Suomessa pankkivirkailijat olivat hyvin hillittyjä ja asiallisia naisia mutta täällä he olivat hyvin rentoja ja äänekkäitä miehiä. Sukupuoli ei ollut kuitenkaan suurin ero. Täällä virkailijat polttivat tupakkaa ja joivat kahvia rennosti samalla, kun vaihtoivat matkasekkimme shekeleiksi. Asiat pystyttiin hoitamaan hyvin erilaisilla tavoilla.   

Tivonista tuli viikoittainen shoppailupaikkamme ja lempikyläni, josta ostimme pieniä tarvikkeita, kirjoja, kosmetiikkaa, jäätelöä, suklaata ja halvaa. Halva oli makea Israelin herkku, outo maku taas, johon ihastuin siihen helposti. Se oli valmistettu seesaminsiementahnasta eli tahinista ja maustettu vaniljalla, kaakaolla tai pistaasimanteleilla.

Tivonin poliisiasema tuli tutuksi. Minulle tuli akuutti vessahätä. Olimme killittäneet liikaa teetä ennen lähtöä. Ei ollut aikaa juosta 20 minuutin matkaa takaisin kibbutsille ja tien varsilla oli liikaa taloja puskapissille. Meidän oli pakko löytää vessa emmekä löytäneet yleisövessaa. Silmäilimme Tivonin keskustassa ympärillemme puntaroiden, mikä olisi turvallisin paikka pyytää päästä vessaan. Silmämme sattuivat poliisiasemaan. Poliisin kuului auttaa ihmistä hädässä.

Kerran kirjakaupassa unohdimme täysin ajankulun. Opimme, että etelän mailla toisin kuin Suomessa pimeys kirjaimellisesti putosi kuuden jälkeen. Ulkona jo hämärsi, kun satuimme katsomaan ulos. Otimme kaikki jalat allemme, sillä pimeä polku tammimetsän läpi ei yhtään houkutellut, mutta jouduimme silti juoksemaan loppumatkan pimeässä. Onneksi kibbutsin lämpöiset valolyhdyt näyttivät meille suuntaa kaukana yläpuolellamme ja toivottivat tervetulleeksi kotiin. Kotiin. Galilean kotiini.

Finlandia husetille päästyämme kohtasimme kiukkuisen Kaisan. Hän oli väitellyt house motherin kanssa. Finlandia husetissa oli teelasien ja lusikoiden tiskaamiseen yksi pesuvati. Me muut olimme boheemimpia, me vain huuhdoimme lasin vessan vesihanan alla, mutta Kaisa halusi huuhtoa astiat kunnolla vadissa. House mother ei ymmärtänyt, miksi astiat pitäisi huuhdella, hän vain kuivasi ne pyyhkeellä pesuvedestä. Kaisa oli yrittänyt selittää, että Suomessa astiat huuhdeltiin puhtaassa vedessä vadissa. Mutta house mother ei  ymmärtänyt jonkin kaukaisen maan tapoja eikä Kaisa saanut kahta vatia. Maassa maan tavalla. Suomalaista innovaatiota, kuivauskaappia, ei Kaisa sentään vaatinut.