34 Hieromaparty

Suihkun ja siestan jälkeen pardesin kärsimys oli ohi ja olimme valmiit taas partyihin. Meikkasimme ja vaihdoimme unisex-työvaatteet mekkoihin ja hameisiin, laitoimme hiukset ja parfyymi tuoksui.  

Rakensimme jälleen olohuoneen ja nuotion pihakiville. Chaim käveli polkua kohti Finlandia husetia. Gal, Ezra ja Hanan tulivat mukana. Jasper, Keiran, Gilles ja Manuel olivat juuri muuttaneet Finlandia husetin viereiseen tyhjään hökkeliin, koska isoon volu taloon oli tullut uusia volu tyttöjä Tanskasta. Pojat tulivat myös hieromapartyyn ja kaikki Finlandia husetin skandinaavit saivat vuorollaan hierontaa. Partyissa ja heprean tunnilla soitteleva ranskalainen Gilles toi mukanaan kitaransa ja Kaisa lauloi hänen kanssaan Beatlesia ja Bob Dylania.

Katselin meitä nuotion ympärillä. Minä todella olin ja elin tässä enkä katsellut tätä televisiosta. Tähti lensi ja toivoin, etteivät hetket Aasian tähtitaivaan alla päättyisi koskaan. Miten älyttömän onnekas olin, että Arto oli saanut minut lähtemään ja nyt hieroin Keiranin hartioita. Olisinko muuten koskaan itse keksinyt lähteä katsomaan, miten maapallon muilla kulmilla elettiin? 

Käsissäni oli taas uusi elämys, Keiranin irlanninenglanti. Englantini oli kehittynyt huimasti ja uusi murre oli aina edellistä helpompi ymmärtää. Tarvitsin vain aikaa ja kahdenkeskistä keskustelua ymmärtääkseni kunkin englannin murteen ääntämistä. Ihmettelin, miksi hän sanoi minulle with me, kun menimme hakemaan keittiöstä lisää laseja. Hetken kuluttua hoksasin, että hän ei sanonut with me vaan wait me. Hän äänsi vokaalit niin lyhyenä, etten kuullut niitä. Samalla tavalla Amir ei pystynyt sanomaan honey-sanan ensimmäistä h-kirjainta eikä kuullut suomen auringonlasku-sanassa muuta kuin r-kirjaimen, vaikka siinä oli 12 muuta kirjainta. Näin tiili tiileltä purin ympäriltäni kielimuureja. 


Hieromisen läheisyys sai Keiranin kertomaan lapsuudestaan Belfastissa Pohjois-Irlannissa. Hän oli elänyt katolilaisten ja protestanttien sisällissodan keskellä ja voinut liikkua vain kolmasosassa muurilla jaettua kaupunkia. Hän oli täytynyt ryömiä salaa kattoja pitkin tapaamaan muissa osissa asuvia katolilaisia kavereitaan. Omat puolisotilaalliset joukot ampuivat nuoria jalkoihin, kun he halusivat varoittaa muita nuoria siitä, että Belfastia jakava muuri oli vaarallista ylittää. Vasta jälkikäteen Keiran oli ymmärtänyt, että hänet oli aivopesty vihaamaan protestantteja. Jouduttuaan tekemisiin poliisin kanssa hän oli jättänyt vihreän saaren ja saanut Lontoossa riittävästi etäisyyttä nähdäkseen vihan, joka häneen oli juurtunut. Hän halusi kasvattaa omat lapsensa vapaana uskonnollisista ja poliittisista mielipiteistä. Kaikki tämä järkytti minua, olin saanut turvallisen lapsuuden. Mutta vielä pahempaa oli tulossa. Yhtäkkiä Keiran kertoi minulle, että katoliset papit käyttivät lapsia seksuaalisesti hyväkseen. Papit? Lapsia? Se järkytti minua, en tiennyt Euroopan lasten kauhuista. 

Koko porukalla puhuimme skandinaaveista ja israelilaisista. Hanan kuvasi, että israelilaiset olivat kuin sabrakaktuksen hedelmä, piikikkäitä pinnalta, joten heidät tuli kuoria varovasti, mutta sisältä he olivat makeita. Sabrakaktus olikin antanut nimensä Israelissa syntyneille juutalaisille, sabroille. Sabrakaktuskaan ei kuulunut Israeliin alkuperäiskasvistoon, mutta oli sinne nopeasti levinnyt ja antanut leimansa koko alueelle. Sabra kasvoi Couscousin raunioillakin nykyään. 

Minun silmissäni israelittaret tarumaisine kasvoineen ja eksoottisen tummina olivat kauniimpia kuin skandinaavit. Yllättäen Galin mielestä israelittarien piirteet olivat terävät ja miehekkäät, kun taas skandinaavittaret olivat kasvoiltaan naisellisia ja pehmeitä. Oma maa mustikka, vieras maa mansikka. Ihailimme aina vieraita asioita. Juttelimme tietysti myös kaikista Suomi-legendoista ja jääkarhuista kaupunkien kaduilla.

Chaimille tuli niin nälkä, etteivät pistaasipähkinät ja halva riittäneetn vaan Ilonan täytyi lähteä hänen kanssaan chadar ochelin leipähuoneeseen. Chaim nosti Ilonan reppuselkään. Katsoin heidän peräänsä, kun he nousivat kiviportaita pitkin chadar ochelille. Ilona oli lentänyt Välimeren tälle puolelle etsimään vastauksia kysymyksiinsä ja toivottavasti hän löytäisi ne.


Seuraavina viikkoina ympäri kibbutsia oli puulaatikoita täynnä ihania kellanvihreitä pomeloita ja Ilona yöpyi yhä harvemmin Finlandia husetissa.