38 Kibbutsnikien silmin

Chaim tuli sisään. - Mistä te puhutte noin kiihkeästi? Katsoimme house fatherin kanssa yhtenä päivänä, että tekin puhutte käsillänne ja huudatte ma kara kuten mekin.

- Tulit juuri oikealla hetkellä. Me olemme rasittuneita kuumaverisistä miehistä. Kerro meille, mikä volutyttöjen rooli täällä on? Odotatteko te miehet, mitä ElAl milloinkin tuo? Alatko sinäkin vanhana houkutella volutyttöjä iltaisin luoksesi juomaan bakbuk jajimia, Kaisa kysyi.

- Toivon, että minulla on silloin vaimo. Jospa Ilona jää tänne, niin minun ei tarvitse jahdata keski-ikäisenä volu, Chaim sanoi hämmentyvää Ilonaa katsoen. – Mutta ehkä jotkut ajattelevatkin noin. Olette varmaan huomanneet, että kibbutsilla on enemmän keski-ikäisiä ja vanhempia ihmisiä kuin meitä nuoria. Toiset täällä kasvaneet nuoret rakastavat kibbutsielämää, toiset haluavat lähteä pois. Jotkut nuoret muuttavat kaupunkeihin heti, kun voivat. He haluavat elää omaa elämää. He ovat eläneet nuoruutensa täällä tiiviisti perheen ja suvun kanssa. He haluavat paeta myös sukunsa synkkää holokaust-menneisyyttä. Olette varmasti huomanneet, että täällä on enemmän miehiä kuin naisia. Etenkin naiset kyllästyvät kibbutsien yksinkertaiseen elämään ja haluavat huvituksia, palveluita ja helpompaa elämää kaupungeista. He eivät halua loppuikäänsä hinkata hävittäjien osia tai kiivetä piikkisiin hedelmäpuihin. 

- He haluavat, että heidän elämänsä on heidän oma, että heillä on oma koti, perhe, pankkitili, tavarat ja ajatukset. Osa tulee kyllä takaisin, kun he saavat lapsia ja alkavat ajatella toisin ja kaipaavat turvallista ympäristöä. Mutta mitä kibbutseille jää, kun nuoret ja naiset ovat lähteneet? Vanhempia ihmisiä, yksinäisiä miehiä ja pienet ympyrät. Me olemme jännittäviä ja houkuttelevia teidän mielestänne, mutta niin olette tekin meidän mielestämme. Mutta sitä te ette varmastikaan näe, koska viivytte niin lyhyen aikaa. Joillain kibbutsnikeilla on rehellinen toive saada volutytöstä vaimo itselleen ja jotkut volut jäävät. Vanhukset täällä ovat huolestuneita nuorten kaikkoamisesta kaupunkeihin ja ulkomaille teidän kanssanne ja pelkäävät historiansa ja holokaustin unohtamista.

- Kyllä me olemme tämän arvanneet, koska monet vanhemmat miehet haluvat tutustua meihin, kerroin.
Tilanne oli siis sama kuin Suomen maaseudulla. Nuoret naiset lähtivät kaupunkeihin ja maaseudulle jäi yksinäisiä miehiä ja vanhuksia.

- Tiedättekö kaverini Sharonin tarinan? Täällä oli japanilainen volutyttö, joka palasi Japaniin pari päivää teidän tulonne jälkeen. Hän oli täällä 10 kuukautta, joista seitsemän hän asui Sharonin kanssa. Hän ei tule takaisin. Sharonin epätoivo on ihan sietämätöntä, emme meinaa millään jaksaa häntä, Chaim kertoi.

- Oivavoi, voivoi!
Sharonin kipu kosketti meitä. Moni meistä oli huomannut Sharonin kummittelevan iltaisin yksinäisenä haamuna pitkin kibbutsin polkuja. Tässäkin hämmentävässä meressä oli aitoa rakkautta pisaroina.

- Miksi kibbutsniknaiset eivät ota meihin kontaktia? Kukaan meistä ei ole tutustunut hyvin naisiin eivätkä he tule jutteleman meidän kanssamme. Vain Kaisa on tutustunut pesulassa hyvin Astridiin, mutta hän onkin norjalainen volu, joka on jäänyt tänne.

- Kibbutsniknaiset eivät ehkä pidä siitä, että te ette välttämättä suhtaudu kibbutsielämään kovin vakavasti. He voivat nähdä teidät bilehileinä. Kibbutsi on heidän kotinsa ja he elävät täällä arkeaan. He tekevät kovaakin työtä pelloilla, opiskelevat, elävät jatkuvassa terrori-iskujen pelossa ja ovat olleet vuosia armeijassa, jopa sodassa. He kasvavat armeijassa  aikuisiksi hyvin nuorena, jo teidän iässänne. Te saatatte olla heidän silmissään aika lapsellisia, te juhlitte kuin viimeistä päivää ettekä muista aina käyttäytyä ja pukeutua säädyllisesti. Jotkut volutytöt ottavat aurinkoa alasti ja pulahtavat pooliin ilkosillaan. Kibbutsniknaiset voivat olla myös mustasukkaisia ja pitää teitä uhkana. Te tulette tänne hetkeksi ja haluatte lyhyitä suhteita. He eivät halua välttämättä luoda teihin tunnesuhteita. Heidän miehensä saattavat vehdata teidän kanssanne ja voitte olla aikamoinen kiusaus miehille, kun teette töitä heidän kanssaan piilossa katseilta. Mutta toki osa kibbutsnikien ja volujen suhteista johtaa aitoihin tunnesuhteisiin ja avioliittoihinkin.

Oliko meidän länsimaalaisten penskojen biletys ja ajattelematon käytös syy siihe, että  kibbutsniknaiset eivät vaikuttaneet voluja huomaavankaan? Olimmeko unohtaneet tyttöjen välisen solidaarisuuden? Minulle tuli mieleen myös, viestivätkö kibbutsniknaiset ylemmyyttä sillä, etteivät he käyttäneet yhteisiä sukupuolettomia työvaatteita vaan omia naisellisia vaatteitaan. 

- Miksi kibbutsit ylipäätään ottavat voluja, koska tuomme tuollaisia ristiriitoja, kysyimme Chaimilta.
- Kibbutseilla tarvitaan enemmän työvoimaa alkutuotantoon kuin meillä on omia työntekijöitä. Meidän täytyy itse palvella maata kibbutsin ulkopuolella armeijassa ja kertausharjoituksissa eikä työvoima riitä silloin kibbutsilla.

 

Volut eivät siis olleet täällä rikastuttamassa kibbutsnikeja erilaisella kulttuurillamme ja upeilla persoonallisuuksillamme vaan puhtaasti vain halpatyövoimana. 

Aloimme puhua suomeksi, kun pohdimme Chaimin kertomaa. Kuunneltuaan hetken meitä Chaim ei voinut olla kysymättä:

- Oletteko te aivan varmoja, että ymmärrätte edes keskenänne toisianne tuolla kielellä?

Suomi kuulosti hänen korvaansa ihan heprealta.

Ilona meni taas Chaimin mukaan. Kun näin Ilonan seuraavan kerran, mainitsin hänelle, että Chaimilla tuntui olevan kunniallisia aikeita hänen suhteensa. Ilona myönsi, että se oli rytinää nyt. Ilona oli ensimmäinen, jolta kibbutsisirkuskarusellivuoristoratatornado vei jalat alta ja maan hänen jalkojensa alta.