37 Kuminauha-allergia

Ihailijoittemme iän vaihteluväli oli leveä. Alin ja ylin turvallinen ikä oli tuntematon.

Teimme usein iltapäivä- ja sapattiretkiä Haifan ja Nasaretin ohella lähikaupunkeihin ja -kyliin. Kaisa, Ilona ja Jasper suunnittelivat ja minä, Satu, Åsa, Maj-Britt ja uudet tanskalaistytöt lähdimme mukaan. Kotipysäkillä panimme peukun alaspäin - nyt tiesimme, mihin peukalon piti osoittaa - ja jos ennen bussin tuloa jokin auto poimi meidät kyytiinsä, matkustimme sillä. Tällä kertaa olimme matkanneet Afulaan, Jezreelin laakson suurimpaan kaupunkiin, ja söimme keskusaukiolla tosi hyvää pistaasipähkinäjäätelöä. Noin 15-kesäinen poika istui lähistöllä polkupyörän satulassa. Emme kiinnittäneet häneen huomiota, kunnes Maj-Britt ärähti. Jokin oli työntynyt näkyviin shortsien väljästä lahkeesta. Katsoin hetken suoraan silmiin elämäni ensimmäistä itsensäpaljastajaa ennen kuin juoksimme poikaa kohti ja hän ajoi pyörällään karkuun. Vaikka eihän hänestä meille varsinaisesti haittaa ollut.

Afulan pyöräpoika oli nuorin, mutta Hasad ei ollut vanhin ihailija. Satu oli siirretty vakiotyöpaikastaan poolilta vähäksi aikaa tehtaalle, koska siellä oli jotain kiireistä työtä. Kuusikymppinen Uri opasti Satua työssä. Niinpä Satu oli ollut ystävällinen ja jutellut hänen kanssaan, kun hän sai kontaktin kibbutsnikiin. Nyt Uri oli jo monta kertaa pyytänyt Satua  katsomaan heprealaisia televisio-ohjelmia bakbuk jajimin kera illalla. Satu ei halunnut niin paljon kontaktia. 1960-luvulla parikymmentä vuotta sitten, kun ensimmäiset volutytöt saapuivat kibbutseille, Uri oli ollut nuori sotilaspoika. Satu ajatteli, että oli epäkohteliasta kieltäytyä vanhan ystävällisen miehen kutsusta, mutta Uri olisi voinut olla hänen isoisänsä. Niinpä Satu piileskeli chadar ochelissa selkämme takana, ettei hän joutuisi taas sanomaan jotain tekosyytä Urille.

Pohdimme, mistä oli pohjimmiltaan kyse ja pitäisikö Satun vaan mennä reippaasti.

- Olemmeko me volutytöt kibbutsin vanhojenpoikien ilotalo ylöspidolla, aloimme epäillä.
- Minä kyllä luulen, että Uri vain kaipaa seuraa, haluaa kuulla Suomesta ja olla ystävällinen, kun me tulemme tänne tekemään vapaaehtoistyötä. Hän voi jopa ajatella, että on epäkohteliasta olla kutsumatta kylään täällä vieraana olevia. Eiväthän muut kutsu meitä eikä meillä ole edes omia kibbutsiperheitä niin kuin joillain muilla kibbutseilla. Ja olemmehan me volut kotiin palattuamme tavallaan kuin Israelin lähettiläitä, kun ympäri maailmaa viemme viestiä, miten ihanaa on tässä maassa, jolla on kyseenalainen maine palestiinalaiskysymyksen takia, Kaisa sanoi.
- Onneksi sinä Kaisa ymmärrät näitä asioita, sanoin ihaillen.

- Olisi kyllä hyvä puhua tästä jonkun kibbutsniknaisen kanssa, mutta en tunne ketään niin hyvin, että olisi helppoa kysyä, Ilona sanoi. 

Kukaan meistä ei tuntenut eikä meillä Orenimilla ollut adoptioäitiä. 

- Vaihto-oppilaatkin olivat koulussa tosi suosittuja, kaikki halusivat heihin tutustua ja kutsua kotiinsa. Kibbutsnikit ajattelevat varmastikin samoin, Ilona sanoi.
- Voivat he ollakin tai ei, Satu oli edelleen epäluuloinen. 
- Minä luulen, että jotkut miehet sekoavat, kun nuoret tytöt tulevat tänne seikkailemaan. He luulevat meidän haluavan maistella kaikkea uutta. Mutta jos heille sanoo lo lo ei ei, he saattavat rauhoittua ja heistä voi tulla hyviä kavereita, sanoi Ilona, jolla oli jo parin vuoden takainen kibbutsielämys takana.
- Beseder, selvä. Niinpä menen kulttuurien kohtaamiseen, mutta vain jos joku tulee mukaan, Satu päätti.
Mutta vaikka olimme vapaaehtoisia, kukaan ei ollut vapaaehtoinen lähtemään Satun kanssa.
- En mene sitten minäkään. En minä halua. Sanon edelleen tekosyitä ja piiloudun teidän selkänne taakse, kunnes Uri tajuaa. Mutta nyt emme saa koskaan tietää, päätti Satu.

- Sovitaan niin, että jos joku naiskibbutsnik kutsuu meidät kotiinsa, sen jälkeen vierailemme myös miesten luona, Ilona päätti.

- En ole kertonut teille kaikkea pomostani Shaharista poolilla, Satu sanoi.
- Mitä? Lo lo, ei ei!
- Shahar työskentelee alasti, kun vain me kaksi olemme poolilla aamusin, Satu uskoutui.
- Lo lo, ei ei!
Shahar oli komea, nuorekas ja hoikka kuten useimmat kibbutsnikit.
- Onhan hän hyvännäköinen mies. Mutta lo lo, ei hän ole ehdottanut mitään. Ehkä hänellä on kuminauha-allergia tai jotain, minkä vuoksi hän ei voi pitää uimahousuja. Ja minä olen uskollinen Mikolle.
- En kestä Sirkus Orenimia. Kun palaan Suomeen ja näen ensimmäisen kunnollisen luotettavan suomijuntin, kumarrun hänen eteensä ja suutelen maata hänen jalkojensa alla. Olen kerta kaikkisen kyllästynyt näihin etelän kuumaverisiin miehiin, puuskahdin.
- Niin minäkin!

Meillä oli Suomi-fantasia. Vaiko Suomi-utopia?