36 Orgiaparty

 

Hasad kuului kuuden saksalaisinsinöörin ryhmään, joka tuli rakentamaan kibbutsille kolmatta tehdasta. Hän oli saanut kuuman verensä alun perin Turkissa, tullut siirtotyöläisenä Saksaan ja nyt päätynyt työkeikalle Orenimille. Täällä tiemme kohtasivat.

Näin Hasadin heti hänen tulopäivänään tehtaalla. Volut olivat palanneet pomelopuista tehtaaseen ja muille työpaikoille. Huomasin kaksi asiaa Hasadissa heti ensi tapaamisella. Satu käveli hänen edestään ja hän katsoi Satua sentti sentiltä päälaelta kantapäähän. Hasadin katse riisui Satun. Hänen mielensä taisi elää edelleen Istanbulin basaareissa ja Nasaretin kapeilla kujilla. Hasad arvioi, monenko kamelin arvoinen Satu oli.

Toinen havaintoni oli, että Hasadilla oli saapuessaan sormus nimettömässä sormessaan, mutta se katosi taskuun jo kesken ensimmäisen päivän. Abracadabra. Hasadista tuli taas poikamies, mutta tiesin, että hän oli naimisissa. Silti hän meni aivan sekaisin skandinaaviblondeista. Hän iski silmänsä minuun, kibbutsin vaaleimpaan ja nuorimpaan volutyttöön ja hänen piti saada minut, väkisin jollei vapaaehtoisesti. Oli aika ylimielistä, että kaikkien nuorten volu poikien ja sotilaiden keskellä Hasad fantasioi, että nuori tyttö kiinnostuisi hänestä. Eri kulttuurit törmäsivät taas toisiinsa lujaa. Sitä paitsi hän olisi voinut olla isäni. Hän kutsui tai oikeammin komensi minua huoneeseensa kuten ehkä hänen kulttuurissaan hän pystyi tekemään. Tunnelma oli yhtä tunkeileva kuin Nasaretin kapeilla kujilla. Minulle oli taas tarjolla karvasta oppia elämästä. En tietenkään mennyt eikä hän tykännyt siitä. Mutta skandinaaviblondit menivät miesten makuuhuoneisiin vain omasta halusta. Feminismi ja sovinismi ottivat yhteen. En ehkä vielä täysin hallinnut kylmäveristä suhtautumista kuumaverisiin miehiin, mutta tämän miehen tiesin olevan naimisissa. Tyttöjen välinen solidaarisuus pelitti yli kansallisuusrajojen Fatimaan asti enkä koskaan menisi vapaaehtoisesti love triangle. Onneksi Hasad pysyi farkuissaan, ei käynyt käsiksi minuun eikä minun tarvinnut käyttää kyynärpäitäni.

 

Minun oli pakko myöntää, että Hasad oli kuuma seksikäs mies, jolla oli eksoottiset ja miehekkäät kasvot, mustat kulmakarvat, polttava katse, tuuheat viikset, harmaantuneet ohimot ja valkoinen rento paita, jota ei ollut napitettu niin, että hänen kiharat mustat rintakarvansa pääsivät oikeuksiinsa. Hänestä säteili viriili energia ja karismaa, joka teki vaikutuksen naisiin, mutta en myöntänyt sitä, sillä se olisi ollut bensaa liekkeihin, joten katselin häntä vain ylimielisesti pitääkseni hänet rauhallisena. 




Franco oli Hasadin kaveri. He halusivat tavata minua ja Satua, kaikkein nuorimpia. Hasad sai kaverinkin hurahtamaan volutyttöjahtiin. Ehkä Franco tarvittiin tulkiksi ja Satu tuomaan minulle valheellista turvallisuuden tunnetta. Hasad puhui vain saksaa ja turkkia. He saivat käyttää kibbutsin kauniita valkoisia Subaruja ja nyt oli tytöille kyytiä tarjolla. He halusivat viettää kanssamme iltaa Haifassa. Harmi, kun volu pojilla ei ollut tarjota sitä mitä Hasadilla, volut eivät saaneet lainata Subaruja. Kyllä Välimeren rannalla olisi ollut kiva autoilla ja syödä, juoda ja tanssia viiden tähden night clubissa, kun Hasad maksoi kaiken. Oliko Hasad sellainen mies, josta isoisäni oli varoittanut? Isoisä oli tainnut arvata oikein, millaisia vaaroja kohtaisin. Hän oli vihainen  pähkähullusta kibbutsille lähdöstäni. Mutta minuahan kiinnostivat vain pojat Playboysissa.


Kieltäydyimme. - Lo lo, ei ei.
Hasad ei luovuttanut. Tämä oli esileikkiä Hasadille. Hänellä oli myös suunnitelma B, kun emme suostuneet suunnitelmaan A. He toisivat Haifan tänne. He hankkisivat syötävää, juotavaa ja videoita ja viettäisimme illan heidän talossaan. Mietimme, minkä kielistä videota yhdessä katselisimme, kun ei meillä Hasadin kanssa ollut edes yhteistä kieltä. Body language? Mutta eihän kaikissa videoissa puhetta tarvinnut ymmärtää ymmärtääkseen juonta eikä kaikissa ollut edes juonta.
- Pornovideoita, päättelimme Satun kanssa.
- Olemmeko vainoharhaisia?
- Vai tervepäisiä?


Ensimmäisen sakemannivaaran vältimme onnenkantamoisena. Satu ja minä valmistauduimme Hasadin intiimipartyyn. Tunsin suurta epävarmuutta ja pientä vastenmielisyyttä, mutta olin luvannut maistaa kaikkia Finkivin elämyksiä. Olin suihkussa ja Satu ripuloi ohuen seinän takana. Tällä kertaa bakteerit kävivät taistoa Satun suolessa. Suunnittelimme viime hetken Hasad-strategiaamme huutelemalla toisillemme seinän läpi. Sitten Satu ei enää vastannut, vaan kuului kolahdus. Huhuilin Satua, mutta hän ei vastannut. Huusin muut tytöt apuun. Mursimme vessan oven naisvoimin. Satu oli pieni muutenkin, mutta nyt hän oli vain omituinen pieni kalpea olento vessanpytyn ja seinän väliin. Hänellä oli outo ilme ja housut nilkoissa. Satun bakteerit olivat nyt vaarallisessa sotatilassa, paha ripuli ja ilmeisesti nestevajaus. Kannoimme hänet sänkyyn.


Juoksimme Kaisan kanssa rinneportaat ylös chadar ochelin aukiolle talolle, jota luulimme klinikaksi. Mutta postin viereisestä talosta emme löytäneet sairaanhoitajaa vaan kibbutsnikvanhuksen, joka myös istui vessanpytyllä shortsit nilkoissa. Kielimuurin takia olimme ymmärtäneet väärin klinikan sijainnin house fatherin esittelykierroksella eikä meillä ollut harmainta aavistustakaan, missä se oli.

Kyselimme hädissään nursea, sairaanhoitajaa. Vanha mies istui hämmentyneenä edelleen vessanpytyllä ja yritti ymmärtää.
- Ma kara, ma kara, mikä hätänä?
Mutta nyt ei ollut sopiva hetki huutaa makkara, makkara ei nyt auttanut, koska Satu saattoi olla hengenvaarassa. Toistimme sanaa nurse, nurse, vaikka jo tajusimme, että vanha kibbutsnik ymmärsi vain hepreaa ja ehkä puolaa tai venäjää. Kielimuuri ei ollut kiva hätätilanteessa, mutta onneksi olimme turvallisella kibbutsilla emmekä sen ulkopuolisessa tuntemattomassa maailmassa. Mutta yhtäkkiä vanhan miehen katse kirkastui ja hän ymmärsi.
- Rega rega, hetkinen, hän nosti housunsa ja meni toiseen huoneeseen. - Nescafe!
Hän olisi antanut meille pussillisen pikakahvijauhetta, hän luuli meidän olevan niin tuskissa kahvin puutteen takia. 
- Lo lo Nescafe, ei ei! Toda raba. Erev tov, hyvää iltaa!
Kibbutsnik huuteli ma karaa peräämme Nescafe-pussi kädessään. Onneksi hän ei saanut sydänkohtausta pelästymisestä ja Yaron oli opettanut meille hepreaa niin, että osasimme hepreaksi kieltäytyä, kiittää ja toivottaa hyvää iltaa. Me keksimme vihdoin, että saisimme apua suuressa volu talossa ja Jasper juoksi hakemaan sairaanhoitajaa.

Seuraavana päivänä chadar ochelissa kiukkuiset Hasad ja Franco vaativat selitystä, miksi me emme tulleet Haifa-partyyn. Ripulinen Satu oli kelpo tekosyy. Nämä ihanat miehet tulivat illalla Satun sairasvuoteen äärelle ja toivat suklaata. Ehkä he välittivät meistä isällisellä tavalla, halusivat vain platonista seurustelua ja tutustua pohjoismaiseen kulttuuriin. Epäluuloni Hasadin suhteen ei kuitenkaan täysin poistunut. He eivät näet yrittäneet tutustua volu poikiin. 


Ilmeisesti saksalaiset insinööritkään eivät saaneet kontaktia kibbutsniknaisiin, koska he yrittivät saada kontaktia volutyttöihin. Ehkä juutalaiset eivät edelleenkään luottaneet saksalaisiin. Kuulin, että ainakin jotkut Israelissa vihasivat saksalaisia edelleen holokaustin vuoksi, mutta esimerkiksi heidän insinööritaitoaan tarvittiin. Koska kibbutsilla oli enemmän miehiä kuin naisia, ehkä vapaita kibbutsniknaisia ei juuri ollutkaan. Ehkä kibbutsnikit pelkäsivät vierasmaalaisten miesten vievän heidän naisensa kuten poikamiehet suomalaisella maaseudulla pelkäsivät, että ulkomaalaiset miehet vievät heidän naisensa. Ehkä me skandiblondit, joilla oli vielä vapaamielinen mainekin, sijaitsimme ei-kenenkään maalla.

Satu oli vuoteenoma ja heikko muutaman päivän. Pidimme hänestä huolta yhdessä. Ruokatunnilla toimme hänelle tarjottimella ruokaa chadar ochelista, keitimme teetä, saatoimme hänet vessaan ja kutsuimme vieraita häntä piristämään. Kun hän parani sen verran, että jaksoi kohottautua istumaan ja katsoi ympärilleen, hän valitti: - Eikö teidän pitäisi joskus siivota täällä?

Finlandia husetin alkuperäinen siivoussuunnitelma oli viikkosiivous, mutta viikon mentyä lakkasimme olemasta niin tarkkoja. Rentous oli tarttunut meihin, siesta ja manana ja partyelämä. Maassa maan tavalla. Siirryimme ensin kuukausisiivoukseen ja sitten  vuosisiivoukseen. Ehkä tulevaisuudessa tekisimme kunnon joulusiivouksen, vaikkemme aikoneet joulua torakan lailla vaatekaapissa viettää.


Kun Satu tuli kuntoon, Hasad kutsui meidät heti taas orgiapartyyn. He kävivät taas Haifassa ja hakivat love potions ja videoita. Tällä kertaa yksinkertaisesti jätimme menemättä. Kohtalo oli jo pelastanut meidät suden hampaista. Miksi luottaisimme hyvään tuuriin toisen kerran? Emme kuitenkaan sanoneet heille lo lo, ei ei. Hasad suuttui. Voihan Donnerwetter. Hän puhui sekaisin turkkia ja saksaa, hyvin heikosti englantia. Minulla oli saksasta korkeimmat arvosanat koulussa, joten saksan opettajani ei olisi ollut ylpeä, sillä ainoa, mitä sain Hasadille selitetty, oli: - Es ist … Mutta eihän minulla ollut velvollisuutta selittää. Estoton vapaamielinen skandinaaviblondi voi itse valita.

Eräänä iltana chadar ochelissa kannoin ruokatarjotinta korkkareissa ja kompuroin. Kun vesilasi putosi Suomessa tarjottimelta, se särkyi lattiaan, mutta kun se putosi Sirkus Orenimilla, se sai siivet ja osui Hasadin takaraivoon, vaikka en sitä tähdännyt sinne.
- Mazel tov, minulle toivoteltiin onnea.
Sirpaleet ennustivat onnea kansainvälisestikin. Mitähän ihanaa minulle korkkareissa kompastumisesta koituisi? Kun pääsin ruokapöytään, Keiran sanoi, että hän oli nähnyt paljon väkivaltaa Belfastissa, mutta ei koskaan kenenkään heittävän toista lasilla päähän.


Minun ja Hasadin rakkaustarina ei siis koskaan puhjennut kukkaan, mutta tarina sai silti onnellisen lopun. Aloimme viettää aikaa yhdessä saksalaisten insinöörien kanssa, mutta se ei ollut sellaista, mistä Hasad varmaankin fantasioi. Kibbutsilla oli pelikenttä, jolla aloimme iltaisin pelata koripalloa. Saksalaisista insinööreistä ja skandinaavitytöistä tuli omat joukkueet. Hasad sai purkaa liikaa energiaa urheiluun, joka oli terveellistä keski-ikäiselle. Fatima ja minä olimme tyytyväisiä, toivottavasti myös Hasad. 

Harrastimme Hasadin kanssa yhdessä myös rullaluistelua. Kibbutsi järjesti aika ajoin tapahtumia. Kiertävä yrittäjä toi gymiin satoja rullaluistimia eräänä iltana. En ollut koskaan rullaluistellut, joten suomalainen koulu oli aiheuttanut minulle liikuntakammon ja olin nyt epävarma, kannattiko minun edes kokeilla. Mutta me skandinaavithan olimme ainoita, jotka pystyivät pitämään tasapainon, koska osasimme luistella. Se oli ihanaa, luistelin tuntikausia villinä ja vapaana. Pyörimme kuin karuselli gymin lattialla. Kaikki muut kansallisuudet kompuroivat ja kaatuivat takamukselleen. Me skandinaavit emme voineet olla nauramatta, sillä he näyttivät isoilta lapsilta ensi kertaa luistimilla. Tähtihetki oli, kun pystyimme tarjoamaan olkapäämme tueksi israelilaisille puolijumalille. Luistelin myös horjahtelevan Hasadin kanssa käsi kädessä. Hän tuijotti suoraan eteenpäin ja piti kielensä tiukasti keskellä suuta, nyt hän ei katsonut sivulle, flirttaillut eikä yrittänyt tunkea kieltään suuhuni. Jännitys välillämme hävisi, kun nyt hän oli pikkupoika ja minä olin äiti, joka talutti  häntä.

Kun palaisin kotiin ja äitini kävisi läpi varoitustensa litaniaa ja kysyisi, sanoinko miehille lo lo, ei ei, voisin katsoa häntä rehellisesti silmiin ja vakuuttaa, kyllä osasin. Kiitos Hasad.