Orista tuli minulle kaikkein läheisin ja tärkein kibbutsnik. Ehkä myrsky-yönä Finlandia husetin ohi laukkaavat villiorit, joista en tiennyt aamulla, olivatko ne unta vai todellisia, tulivat kertomaan minulle, että elämääni oli astumassa mies nimeltä ori.
Orilla ja minulla ei
ollut paljon yhteisiä sanoja. Minä en osannut hepreaa tai ranskaa ja Orin
englanti oli vain auttavaa. Hän oli kuitenkin niin lämmin ja ystävällinen, että
tunsin sen yli kielimuurin ja se puhui minulle enemmän kuin tuhat sanaa.
Silloinkin, kun hän käveli yksin katse kanalan harmaassa betonilattiassa,
hänellä oli pilke silmissään ja hymy profiilillaan.
Meillä oli lämmin suhde.
Katseittemme kohdatessa sytyimme hymyilemään lämmintä hymyä. Sain Orilta koskettavaa
huolenpitoa. Kanakopilla hän laittoi minulle edelleen aamuisin minttuteen
valmiiksi. Eräänä aamuna tee oli lopussa. Vaikka vastustin, hän ajoi
Renaultilla chadar ocheliin ja haki minulle teetä. Yhtenä aamuna hän sattui
ajamaan Finlandia husetin ohi juuri töihin lähtiessäni ja hän nappasi minut
kyytiin. Seuraavana aamuna hän odotti minua Renaultissa, kun avasin oven, ja
siitä alkoivat yhteiset työmatkamme kanakopille sadan metrin päähän. Sain myös
tietää, miksi Ori tervehti niin iloisesti ensimmäisenä aamunamme Finlandia
husetin uusia asukkaita. Kun hän itse kymmenisen vuotta aiemmin tuli Ranskasta
kibbutsille ulpanina, hänkin aloitti kibbutsiuransa juuri Finlandian husetissa.
Finlandia huset oli siis pioneerien ensiasunto, oli ollut ainakin jo 100 vuotta.
Ei sentään, kibbutsihan oli vasta 50 vuotta vanha. Ehkä Ori muisteli
ensimmäistä aamuaan. Nukuimme ehkä jopa samalla partakoneenterän ohuella
patjalla, jos patjoja ei ollut uusittu. Ori oli jäänyt ja asui nyt
kivannäköisessä uudemmassa talossa.
Ori lainasi minulle
sadehaalariaan pesuhommaan, kun ei tarvinnut sitä itse. Hänen vartalonsa oli
miehekäs ja jäntevä mutta poikamainen eikä hän ollut juuri minua pitempi, joten
haalari sopi minulle hyvin. Eräänä päivänä hän antoi minulle omaksi aivan uuden
sinisen sadetakin. Kun olin pukenut sen päälleni, hän halusi tietää, oliko se
hyvä.
- Ken, se sopii hiusteni
väriin, vastasin.
Blondi ei voinut olla
ihan pikkuisen flirttailematta.
Eräänä perjantaiaamuna
Gilles oli ripulin takia töistä poissa. Sitä sattui voluille aika ajoin, vaikka
olimme jo tottuneet uuteen bakteerikantaan. Ori heitti minut kana taloon numero
yksi ja kertoi rokottavansa kananpoikia myöhemmin iltapäivällä. Voisin mennä
mukaan, jos minua kiinnostaisi oppia uusia asioita. Ori ehkä luuli minua
kiinnostuneemmaksi kanataloudesta kuin olin. Olin aamuisin lukevinani
aikakauslehti Poultry Internationalia, kun kanamiehet puhuivat ihan hepreaa ja
tarkistin välillä, että lehti oli oikein päin kädessäni. Ihmettelin, miksi
rokotus piti tehdä vasta siesta-aikaan, kun kibbutsi nukkui. Toki Ori
kibbutsnikien lailla teki töitä pitempään kuin volu, mutta miksei sitä voinut
tehdä aamulla työaikanani. Ehkä se liittyi kanan sielunelämään, mitä minä en
ymmärtänyt. Minua ei erityisesti kiinnostanut palata kana taloon uudelleen, ihoni
oli kuiva lukuisista suihkuista. Ja minun pitäisi nukkua siesta, että jaksaisin
tanssia Playboysissa illassa, jotta jokin romanssi voisi sattua kohdalleni.
Sirkus Orenimin aamussa en koskaan tiennyt, mitä Playboys-ilta toisi
tullessaan, kun vastakkaiset sukupuolet saalistivat toisiaan. Kananpoikien
rokottaminen kuulosti myös suurelta valheelta tai vitsiltä. Olin myös
henkisesti raskaasti aseistettu. Ja meiltähän menisi koko sapatti rokottaessa
30 000 tipua.
En kuitenkaan
kieltäytynyt, koska Ori oli niin kiva minulle ja tehokas työaika kanalassa jäi
muita työpaikkoja lyhyemmäksi verkkaisen aamun vuoksi ja kun työmme oli valmis,
saimme mennä kotiin. Ori otti minut kahdelta kyytiin Finlandia husetin edestä,
kun koko muu kibbutsi nukkui siestaa. Kuten aina, kana lady first, kävin
suihkurituaalin läpi ensin. Taukohuoneessa kaadoin meille lasilliset ihanaa
pomelomehua.
Ori tuli taukohuoneeseen
työhaalarissa, joka oli napittamatta. En voinut olla tuijottamatta hänen
tiukkaa rintaa ja alavatsaa täysin mustan karvan peitossa. Ori oli kaunis.
Olimme toki hymyilleet toisillemme hymyilemästä päästyämme, kun hänen autonsa
kaarsi Finlandia husetin eteen aamuisin, kun istuuduin etupenkille hänen
viereensä, kun hän haki minut syömään chadar ocheliin ja kun iltahämärässä
kohtasimme kibbutsin taikapoluilla. Silti mietin, kokeiliko Ori vain, kuinka
estoton ja vapaamielinen skandiblondi todella oli. Hän vilkaisi minua vain
sivusilmällä. En edelleenkään saanut silmiäni irti hänestä.
Minun ei tarvinnut enää
arvuutella. Olin kuullut, että skandinaaveilla oli hennot hiukset. Toden totta,
kuinka paljon karheammat etelämaalaiset hiukset ja parta olivatkaan ja kuinka
ne kutittivatkaan minua. Kuiskin hänen korvaansa, kuinka eroottinen hänen
nimensä suomeksi oli. Ori. Hän nauroi, heitti päätään ihanalla tavallaan
taaksepäin ja kuiski ihania heprealaisia korahduksia korvaani.
Kun jäin pois
Renaultista Finlandia husetin edessä, hän nosti käteni huulilleen.
- Yritän pitää sinut
kana talossa pysyvästi. Sabbath Shalom.
- Sabbath Shalom.
En enää halunnut pukeutua valkoiseen esiliinaan.
Huoneessani hoksasin,
että olisin voinut pyytää häntä tulemaan illalla Playboysiin. En ollut häntä
siellä aiemmin nähnyt. Samalla hoksasin, etten ajatellut Artoa enää. Arton ei
tarvinnut enää keksiä tekosyitä. Olin vihdoin kohdannut vapaan komean
ystävällisen miehen kibbutsilla.
En rauhoittunut
nukkumaan siestaa. Ympärilläni oli aina ystäviä, puhetta, naurua ja nautin
seurasta. Mutta nautin myös hetkistä yksin, erityisesti hämmentävän
rokotusreissun jälkeen. Ori oli herättänyt minut. Riisuin unisex-työvaatteeni,
meikkasin, hajustin itseni ja pukeuduin hameeseen ja korkkareihin, naiseksi.
Vaeltelin levottomana
ympäri kibbutsia. Istuskelin hetken rinneportaiden tasannepenkillä katsellen
Jezreelin laaksoa, Haifan ja Nasaretin välistä maantietä ja Finlandia husetia.
Sirkus Orenimista oli tullut rakas kotini. Vaikka Finlandia huset oli yhtä
vaatimaton kuin saapuessani, en nähnyt siinä enää vessarakennuksena. En
valittanut enää likaisen keltaisista seinistä enkä kaivannut
desinfiointiainetta, vaan tunsin talon henkimän lämmön, elämänilon ja
ystävyyden. Yhteiset hetket ja tunteet tekivät siitä kodin. Näin meidät ensimmäisenä
aamuna, kun ihastelimme Venus-planeetan aurinkoa, laumamme kiljui ilosta,
hätistimme torakan vaatekaapista, joimme ensimmäiset juomat olohuoneessamme,
kaikki volut ja nuoret kibbutsnikit tervetulopartyssamme ja hieromapartyn
intiimit hetket nuotiopiirissä. Kuten kibbutsiaatteen pioneerit näin
yhteisöllisyyden ja henkiset arvot ohi maallisen mammonan.
Nousin postin nurkalle chadar ochelin aukiolle. Aluksi kibbutsilla oli ollut pienempi chadar ochel, joka oli nyt kibbutsimuseo keskusnurmikon laidalla oliivipuiden varjossa. Pari vuosikymmentä sitten 1960-lukulla, kun kibbutsit vaurastuivat, Orenim halusi erityisen suuren chadar ochellin, johon kaikki mahtuivat kerralla ja jossa voitiin järjestää yhteisiä tilaisuuksia. Chadar ochel rakennettiin kaiken keskelle, keskelle suurta nurmikkoaluetta. Lähes kaikkien kibbutsien chadar ochelit oli rakennettu kibbutsi movement ja sen arkkitehtien yhden rakennusmallin mukaan. Orenimin chadar ochel oli selvästi aivan samaa mallia, mutta Orenim oli valinnut haifalaisen arkkitehti Shlomo Giladin suunnittelijaksi. Kibbutsiliike paheksui liikkeen ulkopuolisen valintaa, koska raha meni liikkeen ulkopuolelle. Gilad oli brutalisti eli hän käytti paljasbetonia ja karkeasti käsiteltyä kipsiä. Rakentaminen alkoi vuonna 1971, keskeytyi välillä ja valmistui lopulta 1978. Se rakennettiin 650 hengelle, mutta pääsiäisenä siellä ruokaili jopa 1500 henkeä. Vaikka chadar ochel oli minulle kibbutsin rakkain rakennus, vieläkin rakkaampi kuin kana talo, en silti voinut sanoa kauniiksi suorakaiteen muotoisia betonikuutioita, mutta vaikuttava se oli. Yksi betonikuutio tuli ulos dramaattisesti ja sen alle oli lähes pelottavaa mennä. Mutta sinne oli pakko mennä, koska sen alla oli pääsisäänkäynti.
- Chadar ochel, chadar
ochel, rakkaimpani, kuiskin ääneen nautiskellen eksoottisista äänteistä, jotka
olivat nyt osa elämääni.
Rakkauslauluni
kibbutsille oli vaeltelua sen taikapoluilla. Mieleni oli tulvillaan rakkautta,
kiitollisuutta ja hartautta. Sirkus Orenim, rakastettuni, oli kirkkoni, Aasian
tähtitaivas kirkkoni katto. Paras hetki rakastella Orenimia oli hämärtyminen.
Kibbutsi oli nyt yksin minun. Poluilla oli vain satunnaisia kulkijoita, päivän
työt oli tehty. Yaronin hurtta William ja minä kuiskasimme toisillemme sabbath
shalom. Valolyhdyt hämäräkytkimellä syttyivät, crickets kutsuivat kaihoisalla
sirityksellä morsiamiaan. Rauhan rikkoi vain kastelulaite, kun kimppuuni
hyökkäsi vesiryöppy. Kiljahdin, hypähdin sivuun ja vesipisarat täplittivät
kuivan hiekan. Pisarat kimmeltelivät kuin topaasit kasvien lehdillä tässä
rehevyydessä. Kiemurtelevat polut houkuttelivat aina vaan syvemmälle Edenin
puutarhan alttareille. Jasmiini oli riehaantunut vahvaan makeaan tuoksuun. Kun
minua myöhemmin elämässä pyydettäisiin ajatuksissa palaamaan paikkaan ja
hetkeen, jossa olin täysin onnellinen, tähän minä palaisin.
Vanha kibbutsnik ohitti
minut, kun istuuduin kivipenkille tammen ja valolyhdyn alle taikapolun
varrella.
- Sabbath shalom, sapattirauhaa.
Toivoiko hän, että tänä
iltana juhlisin rauhallisesti, en kiljuisi lasten ja kibbutsnikien talojen
lähellä, kun juoksisin Playboysiin?
Sitten huomasin, että
Ori lähestyi minua toisen kibbutsnikin kanssa polkua pitkin. En
ehtinyt ryömiä penkin alle piiloon. Minua jännitti niin paljon kohdata hänen
katseensa. Mutta Ori toivotti hymyillen shalomin kuten aina ennen. Playboysissa
häntä ei näkynyt tänä iltanakaan.
Sunnuntaiaamuna uuden
työviikon alkaessa Ori odotti minua tuttuun tapaan Renaultissa, kun astuin ulos
Finlandia husetista. Istuin hänen viereensä. Hän hymyili kuten aina ennenkin,
nosti käteni huulilleen ja ajoimme kanakopille aamukahville. Tunsin syvää
lämpöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti