50 Kukkakaupassa työskennellyt terroristipoikaystävä

 

Ilona ja Chaim olivat paljon yhdessä, mutta usein Ilona oli myös Tauno siskojen kanssa. Minä, Kaisa ja Ursula olimme jäljellä. Hän oli tehtaalla yhdessä Chaimin kanssa, joten työpäivän jälkeen matkustimme usein Haifaan, nostimme itsetuntoa Nasaretissa tai lojuimme keskusaukion betonimuureilla. Ystävyytemme syveni syvenemistään ja meillä oli loputtomasti puhuttavaa. Ilona lausui suomalaisen runoilijan Katri Valan runoa Helmiketju. 

Runo kertoi pienestä tytöstä miehen kuumien silmien edessä. Miehen katse oli polttavampi kuin hyväilyt. Pienellä tytöllä oli vain surullinen sydän antaa miehelle. Hän katseli miestä hiljaisena rakkaudesta. Mies oli hänen musta jumala. Tytön sydän oli kuin lipas, jossa oli helmiketju, ne päivät ja yöt, jotka mies oli hänelle antanut. Jos mies kyllästyisi tyttöön, tyttö katoaisi hiljaisemmin kuin aamutaivaalta tähdet.

- On pelottavaa, miten samalta minusta tuntuu kuin tässä runossa. Tämä päättyy niin surullisesti. Minusta tulee pieni tyttö Chaimin kuumien silmien edessä. En tarvitse mitään huumaavia aineita, en vodkaa tai Fantasiaa. En ollut koskaan näin rakastunut DI:iin, Ilona uskoutui meille.

- Oivavoi, voivoi, taas yksi vanhempien ja vanhan viisaan Kaisan varoitus heitetty tuosta vaan yli laidan Välimereen, puuskahti Kaisa.
- Mitä aiot tehdä DI:n suhteen, Ursula kysyi.
- DI on kirjoitellut kihloihin menosta. Minun on kirjoitettava hänelle, ettei hänen kannata odottaa minua. Vaikka suhde Chaimin kanssa ei kestäisi, suhde DI:n kanssa on ohi. Se oli ohi jo silloin, kun päätin tulla tänne, mutta en uskaltanut sitä myöntää itsellenikään. Välimatka kirkastaa ajatukset, Ilona sanoi.
- Samoin minä unohdin petturi Arton, kun vaihdoin koivut sypresseihin. Ei kannata jäädä vatvomaan asioita aloilleen. Ei kannata valita kahdesta huonosta vaihtoehdosta, vaan valita kolmas vaihtoehto ja  lähteä pois.
- Ja minä häivyn taas viikonloppuna kummittelemaan Jerun kaduille ja etsin kadotettua rakkautta kuten Sharon kibbutsin poluilla, huokasi Kaisa, joka oli tehnyt jo lukuisia turhia matkoja.

Kerroin tytöille, että volu ystäväni Gilles kanalassa oli pidätetty aseellisessa selkkauksessa.
- Sinäkin Brutukseni, oletko ihastumassa terroristipoikaystävään, Kaisa kysyi.
- Ei, minulla on luodinkestävä panssarivarustus rakastumista vastaan. Muistan sinun ja äidin neuvot ja omat tyhmät periaatteeni ja nousen ElAlin paluulennolle kuin nunna pyhiinvaellusmatkalta. Vaikka alussa muuta vannoin. Ei tunnehömppää täällä, vakuutin. 

- Mutta mitä te ajattelette siitä, että uusilla kavereillamme on tosi erilaiset taustat kuin meillä, kysyin. - Täällä on kaiken maailman maankiertäjiä ja ihmisillä on tosi kovia kohtaloita. Voimmeko luottaa näihin ihmisiin? Poikaystävä voi olla vaikka itsemurhaterroristi. Tosin jos puhumme Gillesistä, hän ei ole terroristi. Hän on tehnyt töitä kukkakaupassa.
- Kukkakaupassa työskennellyt terroristipoikaystävä, nauroi Ursula. - Lo lo, ei Gilles ole mikään terroristi. Hän on niin ystävällinen ja suloinen.
- Älkää vaan sanoko Gillesia suloiseksi. Hänellä on alemmuuskompleksi babyfacestaan, varoitin.

Päätin vihdoin kertoa tauno siskoille. - En ole kertonut teille kaikkea. Kävin rokottamassa kananpoikia Orin kanssa.
Tytöt eivät voineet hetkeen hengittää, he alkoivat kirkua, tirskua ja tyrkkiä minua. - Yofi yofi, hienoa! Me arvasimme, että kana talon sahanpurussa tapahtuu jotain. Olemmehan nähneet, että Ori on kiinnostunut sinusta. Millainen hän on?
- Ihana Ori. Mutta en lähde mihinkään tunnejuttuihin, vakuutin taas.
- Ori! Mikä nimi. Kana talossa on paljon pölyä ilmassa ja Maria kaunistuu, Kaisa pilaili.
- Vanha vitsi, Kaisa.
- Sinusta tulee kibbutsimorsian! Lähetä meille kaikille hääkutsut Postimiehen postista, Ursula riemuitsi.
- Ja Ilonasta tulee kibbutsimorsian myös! Jäämme tänne yhdessä ikuisesti, Ilona, sanoin.
- Ja vierailemme Kaisan ja Yehudan luona Jerussa, sanoi Ilona.
Tauno siskoilla oli selkeät tulevaisuuden suunnitelmat.

En kertonut heille, että kun Kenkuru Playboysissa jälleen kerran kietoi käsivartensa kuin omistaja hartioilleni ja kysyi, saiko hän tehdä niin, katsoin häntä vihaisella tavalla ja hän otti heti kätensä pois. Hän oli niin hyvä kaveri, että halusin selittää, että se ei käynyt päinsä, koska sydämeni oli jo miehitetty. En halunnut erään pojan luulevan, etten ollut vapaa. 
- On hyvä, että on sellainen ystävä kuin sinä, Kenkuru oli sanonut.
- Sinä myös, olin sanonut ja tuntenut surumielisyyttä.
Miten surullista, että tässä maailmankolkassa potentiaalista vävymateriaalia oli niin paljon, että minä tuhlasin sitä.