Kaisa ja Ursula astuivat huoneeseen, kun olimme hyvin ansaituilla päiväunilla. Gilles sanoi, että hän jättäisi meidät juttelemaan ja kävisi Galin luona.
- Tulimme ihmettelemään, että Finlandia husetin ilotaloon on muuttanut mies, Ursula marmatti.
- Sinä makaat tässä kuin mikäkin kermaan hukkunut narttu. Pidä varasi, ettei Gilles lihota sinua kermalla, Kaisa ilkkui.
- Kamasutra, Kaisa voihki, kun hän tutki seinähyllyäni. - Minäkin haluan terroristipoikaystävän.
- Tiedätkös itsekään, ettei Yehuda ole terroristipoikaystävä, kysyin.
- Miten voisimme tietää maankiertäjistä. Ja Kesäyön unelma ja Raamattu. No way. Hän lukee Shakespearea. Ei hän voi olla todellinen. Mikä hän on miehiään, mietti Kaisa.
- Sen kun tietäisi, toivoin minäkin. - Huomaatteko, hän on oppinut sisäsiistiksi. Hän käveli aluksi kengät jalassa huoneessa ja rojahti parisänkyymme kengät jalassa, mutta nyt hän jättää sandaalinsa siististi oven suuhun. Finlandia husetissa eletään kuin Suomen valtakunnassa. Maassa maan tavalla.
- Jos jatkat tuohon tapaan, laitat varmaan pikkukeittiöönne pian kuivauskaapinkin, Kaisa vihoitteli edelleen, koska hän ei saanut vatia huuhtelua varten.
- Minun on pakko, koska meillä on vain yksi vati ja käytämme sitä tiskaamiseen, oksentamiseen ja jalkojen pesemiseen, pilailin.
- Älä opeta häntä noin hyvälle. Joudut hellimään häntä lopun ikää, Ursula varoitteli.
Juuri sitä minä halusin. Elämäni loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti