77 Crying party

Ilona oli poissa eräänä iltapäivänä ja kun hän palasi, hän kertoi musertavan uutisen. Hän näytti lentolippua, jonka määränpää oli HEL. Kyllä, se oli helvetti. Hän oli käynyt Haifassa ElAlin toimistossa vahvistamassa paluulentonsa.

- Hell, tämä on suoraan helvetistä, itki Ursula.
- Karmelin huipulta syvimpään helvetinkattilaan, sanoi Ilona.
- Näin tämän ei pitänyt mennä, meidän ei pitänyt päästää tunteita valloilleen. Meidän piti lähteä täältä kevein askelin, kaduin minä.

Me taunosiskot vollotimme yhteen ääneen totaalisen lohduttomina, Kenkuru ja Jasper olivat vakavia. Kun muut lakkasivat nyyhkyttämästä, Kaisan itku ei loppunut.
Lopulta hän kertoi: - Olen tiennyt jo kaksi viikkoa. Lähden samoihin aikoihin kuin Ilona. Yehuda on löytänyt meille asunnon.

Iloitsimme Kaisan onnesta läpi kyynelten.
- Yofi yofi, hienoa!
- Muista lähettää hääkutsu meille kaikille.
- Tulemme silloin kaikki Jeruun, olemmepa missä päin maailmaa tahansa.
- Jossain päin maailmaa meidän täytyy vielä tavata, sanoi Kenkuru. - Tulkaa meidän lammasfarmillemme Australiaan, siellä voitte asua viikkoja. Sinne on halpa matkustaa junalla halki Venäjän Vladivostokiin ja lentää sieltä Australiaan.
Kaikki tuntui mahdolliselta nuorten maailmassa.

Ilona oli aikonut olla Sirkus Orenimilla koko vuoden, mutta ymmärsin häntä hyvin. Vaikka Chaim piilotteli, Tami oli näkyvä hahmo kibbutsilla. Heitä ei voisi välttyä näkemästä. Ilona oli lopen väsynyt, levoton ja itkuinen. Hän oli kieppunut pitkään omassa karusellissaan, aluksi miettinyt suhdettaan DI:iin, sittemmin Chaimin myötä asettumista Sirkus Orenimille ja nyt hänen vuoristojunansa oli päätynyt äkkirysäyksellä Jezreelin laakson pohjaan.  

Minulle nämä uutiset olivat iso käänne. Jäisin yhtäkkiä ainoaksi suomineidoksi Sirkus Orenimilla. Olisin pian totaalisen yksin lukuun ottamatta Ursulaa, Kenkurua ja Jasperia. Sieluntuskat minun pitäisi saada kertoa suomeksi. Minulla oli nyt paljon kerrottavaa, koska olin ollut ahne maistelemaan kaikkea uutta. Nyt elämän tarjottimella tuntui olevan enää jäljellä vain katkeria makupaloja. Mietin kana talossa omaa kohtaloani. Olisiko minunkin viisainta vaan pakata tavarani, kadota Sirkus Orenimilta tauno siskojen mukana aamun tähtiin, hajota vaahdoksi Välimereen tai nousta Suomen maitojunaan? Suomeksi maitojuna tarkoitti, että jouduin palaamaan kotiin häpeillen, koska matkani oli epäonnistunut kuten vanhempani olivat arvanneet. Eräänä päivänä Gilles huomaisi, että Maria oli kääntänyt selän kaikille huonoille vaihtoehdoille ja pötkinyt jälleen karkuun. Finnish had finished. Me molemmat osasimme sen, paeta, kertomatta. Couscousin raunioihin, Jezreelin laakson pohjaan oli minunkin vuoristojunani törmännyt. Kaukana ei ollut se päivä, jona minunkin piti päättää tulevaisuudesta. Olin  ajatellut, että tekisin ratkaisun yhdessä Gillesin kanssa, mutta kaikki oli muuttunut tuskallisen nopeasti. Halusinko jäädä tänne 2 vuodeksi kana talon valvojaksi, jos olisin yksin? Jos vain joskus näkisin  Gillesin? Tai pahimmillaan hän olisi jonkun toisen kanssa? 

Ilonan ja Kaisan lähdön aattona tauno siskot menivät Playboysiin iltapäivällä ja vietimme yksityispartyn, karjalan itkijänaisten itkuvirsipartyn. Pommisuojan kaiken nähneet betoniseinät olivat sellaisia tuskin nähneet. Kävimme läpi siirtymäriitin syntymästämme Sirkus Orenimille kuolemaamme Sirkus Orenimilla. Elämänlanka heikkeni heikkenemistään. Itkimme, halailimme ja tanssimme ringissä kädet toistemme harteilla. Voivatko ihmiset olla lähempänä toisiaan kuin me niinä päivinä?

Seuraavana aamuna heräsimme puoli neljältä. Saatoimme Ursulan kanssa Ilonan ja Kaisan Ben-Gurionin lentokentälle. Surumielinen karavaani rinkat kantamuksinaan vaelsi jalan kotipysäkille ja puoli viiden yöbussilla Haifaan kuten karavaanit ammoisina aikoina Välimeren reiteille. Ilona lausui Helmiketju-runoa. Niin kuin runo oli ennustanut jo onnellisina päivinämme Ilona katosi Chaimin elämästä hiljaisemmin kuin yötaivaalta tähdet. Haifassa vaihdoimme Tel Avivin bussiin ja lentokenttä tuli kilometri kilometriltä lähemmäksi. Täällä seikkailumme oli alkanut eräänä yönä, kun ElAlin lentokoneen ovi oli avannut edessämme. Toinen todellisuus. Lentokentällä lauloimme Suomen kansallislaulun ja itkimme jälleen lohduttomina ringissä kädet toistemme hartioilla. Joku ohikulkeva mies taputti meitä hartioille. Lentokentät ja pommisuojayökerhot olivat suurten tunteiden ja tragedioiden näyttämöitä. Ryhmä eurooppalaisia itkuringissä aasialaisella lentokentällä, oli helppo arvata, että oli jäähyväisten aika. Olimme kasvaneet kiivaasti yhteen, juuremme ja oksamme olivat kietoutuneet toisiimme kuin nuori tammimetsä. Oli väkivaltaista repiä meidät nyt irti toisistamme. Olimme jakaneet ainutlaatuisen hetken. Suomalainen runoilija Tommy Tabermann oli runoillut, että huima hyppy sydämestä sydämeen oli mahdollista ja me olimme hypänneet toistemme sydämiin. 

Sitten Ilona nousi Suomen-lennolle, Kaisa Jerun bussiin ja me Ursulan kanssa Haifan bussiin. Se oli ohi.

Illalla oveeni koputettiin.
- Ken.
Se ei ollut Gilles. Se ei ollut Jeesus. Jeesuskaan ei olisi yllättänyt minua enemmän kuin Chaim.
- Eyfo Ilona, missä Ilona?
- You bastard! Ilona be Finland, Ilona on Suomessa!
Chaim lysähti.
- Be Finland, lo, lo! Suomessa, Ei!

Chaim ja Tami eivät olleet enää yhdessä. Moitin romahtanutta miestä siitä, miten huonosti hän oli kohdellut Ilonaa, ja lohdutin, että parin päivän päästä soittaisimme Ilonalle Suomeen. Tunsin hetken pientä kiusausta kertoa Chaimille, että Ilona oli juuri Helsinki-Vantaa lentokentällä DI:n kanssa. DI halusi hakea Ilonan taivutellakseen tätä jatkamaan seurustelua. Mutta Ilona ei ollut enää se tyttö, joka oli lentänyt Sirkus Orenimille. Kukaan meistä ei ollut. Paluuta ei ollut. Sirkus Orenimin jälkeen kenenkään elämä ei ollut ennallaan.

Parin päivän päästä soitin Ilonalle Suomeen huippukalliin puhelun, 13 markkaa minuutilta. Viikon taskurahakupongilla pystyin puhumaan kaksi minuuttia. Poletit kolisivat. Ehdin kertoa vain, että Chaim oli vapaa ja odotti Ilonaa, kun viimeinen poletti oli pudonnut ja puhelinlinja huusi valintaääntä. Palaisiko Ilona takaisin Chaimin ja minun elämään?