65 Reviirillä

 

Ensimmäisenä työpäivänä pakkoloman jälkeen en ollut yksin, kun valkoinen Renault kurvasi aamuiselle treffipaikallemme. Sain olla Gillesin kanssa yhdessä yötä päivää. Gilles avasi minulle Renaultin oven ja läpsäytti pakaralle, kun kömmin takapenkille.

- You bastard, murahdin.

- Boker tov, huomenta, huikkasimme Orille.

Kanakopilla meidän body language kertoi, mitä sapattiyönä oli tapahtumat. Tzion sai tiedon ilman sanoja yhtä aikaa Orin ja Yaronin kanssa. Volu romanssi oli syntynyt. Yhtenä Sirkus Orenimin taikayönä meistä tuli huipputehokkaat työntekijät. Suihkujonossa ei kulunut enää ikuisuutta, ladies first, koska suihkujonoa ei enää ollut. Mutta rennolla Sirkus Orenimilla ei ehkä arvostettu länsimaista tehokkuutta. Tosin en ollut varma, selvisimmekö suihkusta aiempaa nopeammin.

Pääsimme Gillesin kanssa töistä pois usein jo yhdentoista jälkeen, kun olimme tehneet työn valmiiksi, ja olimme loppupäivän vapaita. Volu työ ei ollut orjatyötä. Ihmettelin, miksi Ori ei lähettänyt meitä loppupäiväksi vaikkapa tehtaaseen, koska työpäivämme jäi lyhyeksi. Ehkä lyhyet työpäivät olivat korvaus likaisista töistä. Hiippailimme huoneeseemme, koska muut olivat vielä toimissaan emmekä me laiskurit viitsineet työpäivän aikana näyttäytyä muille. Oli järkevää häipyä kibbutsilta iltapäiväretkelle.

Luikimme Finlandia husetin takaa mäntymetsikön halki kotipysäkille. Gilles lauloi tuttua laulua over and over, again and again ja nousimme Nasaretin bussiin. Gilles ei ollut vielä käynyt Nasaretissa. Olin kertonut hänelle, millaista siellä olisi, etten saisi rauhaa lainkaan. Mutta kukaan mies ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. He kulkivat lävitseni minua näkemättä niin kuin minä olin opetellut kulkemaan heidän lävitseen. En uskonut silmiäni. En halunnut olla rauhassa nyt, halusin Gillesin näkevän, mitä oli olla skandiblondi arabikaupungissa. Minun teki mieli karjua ulos raivoni ja pettymykseni. Minut oli petetty. Menimme basaarin pelottavan kapeille kujille, mutta kukaan ei edelleenkään huomannut minua, saati lähennellyt. Pujottauduin ahtaisiin pikku basaareihin huivien ja kaapujen sekaan, mutta kukaan ei yrittänyt yhtikäs mitään. Gilles odotti oviaukossa suurta draamaa, jota ei tullut.

Gilles arvasi, mikä oli vialla. Hän jättäytyi jälkeeni. Kun hän oli viiden metrin päässä, tilanne normalisoitui. Kaikki miehet tuijottivat, lähestyivät ja piirittivät minut. Kaikki halusivat taas olla erityisoppaitani Nasaretin kapeilla hämärillä kujilla ja myydä minulle turkoosinvärisiä nilkkakoruja. Nyt kun tauno siskot eivät olleet turvanani, he tulivat iholle ja koskettelivat minua. Se ei ollut enää kivaa. Gilles pujotteli miesten välistä ja tarttui minuun omistajan elkein. Miehet muistivat siinä silmänräpäyksessä, että heillä olikin menoa ihan toiseen suuntaan. Ympärilläni oli näkymätön sähköpiiri, olin koskematon. Kuuluin Gillesin reviiriin. Maailma oli miesten.

- Saitko hupisi, Gilles kysyi.
- Ken, kyllä, itsetuntoni on taas korkea.
- Pakko uskoa, sinulla on ihmeellinen vaikutus, hän sanoi.
- Niin sinullakin.
Tunsimme syvää eurooppalaista yhteenkuuluvuutta.