Kanamiehistä
tuli lähimmät kibbutsnikystäväni. Kun kibbutsin poluilla tapasin Yaronin ja hänen koiransa Williamin, he tervehtivät minua kysymällä ma nishma, mitä kuuluu. Jos mieleni oli hieman matala, Yaron huomasi ja lohdutti minua. Ja minä ilman small talk taitoa kerroin kaiken, miten kurjalta tuntui, koska en osannut englantia
niin hyvin kuin olisin halunnut, ja siksi tunsin itseni joskus ulkopuoliseksi. Yaron vakuutti, että minä ja minun englantini oli todella hyvä, mutta hänen ilmeensä
oli hieman hölmistynyt, koska kerroin hänelle kaikki ongelmani.
Pikkuhiljaa opin ymmärtämään small talkia. Eräänä iltapäivänä Yaron palasi Haifan yliopistolta. Hän otti minut ja vahva-aromisen jäätelölaatikon puhtaan tyylikkään Subarun kyytiin. Hän kysyi tuttuun tapaan ma nishma. Nyt osasin vastata hakol beseder, ve ata, kaikki kunnossa, entä sinä. Nyt keskustelu kulki kohteliain fraasein juuri niin kuin sen piti. En kaatanut ongelmiani hänen niskaan enkä kertonut, että jälleen kerran länsi ladylla oli salainen party.
Mutta yllättäen Yaron itse hylkäsi smalla talkin ja katsoi minua surumielisillä ukkosenmustilla silmillään: - Minulla ei ole muuta perhettä kuin William. Tule käymään joskus.
Ylläni oli punainen pusero, jossa luki mustin kirjaimin "sugar baby doll".
- Oletko sinä sugar baby doll, Yaron kysyi ja katsoi minua syvälle silmiin.
Olinhan minä kuuma katti punaisessa paidassa punaisissa aurinkolaseissa. Kävelin ympäri kibbutsia ja kerroin olevani elämys nimeltään sugar baby
doll, mutta en kyllä itse tiennyt, mitä se tarkoitti. Kielimuuri taas. Saatoin vain arvailla.
Jouduimme taas tauno siskojen kanssa miettimään. Olisiko minun järkevää käydä Yaronin luona? Sen lisäksi, että Yaron oli kanamies, hän oli myös heprean opettaja ja Arton takia olin henkisesti raskaasti aseistettu miesopettajia kohtaan. Mutta Yaron puhui perheestä, mistä Arto ei puhunut sattuneesta syystä. Kun Yaron puhui perheestä, ajatteliko hän, että meistä voisi tulla perhe? Oliko hän se mies, joka pyytäisi minua jäämään luokseen kibbutsille, jonka kanssa viettäisin kibbutsihäät, jolla olisi kipa päässään, kun hän rikkoisi lasin kengällään ja jonka vuoksi minustakin tulisi kibbutsnik?
Yaron oli kertonut, että meidän täytyi itse järjestää tekemistä kibbutsilla. Olinko minä vain tapa viettää aikaa hänelle? Oliko hänellä ja muilla poikamiehillä tylsää tai yksinäistä keskellä yhteisöä? Eikö yhteisöllisyys toiminut? Eivätkö naiset yliopistolla halunneet tulla kibbutseille? Vai oliko asia yksinkertaisesti niin kuin Ursula vakuutti, että miehillä oli aivot jalkojen välissä?
Oli arki-iltapäivä, joten mietin, mitä tekisimme Yaronin kanssa yhdessä. En voisi ryypätä, koska minun piti pestä kanalaa seuraavana aamuna eikä kanalaan kannattanut mennä krapulassa. Tänään ei ollut myöskään elokuvaa kaksinkertaisen kielimuurin takana. Mutta kun kuulin Gillesinkin vierailleen Yaronin luona, päätin olla rohkea. En saanut rajoittua ahtaisiin sukupuolirooleihin, minulla oli estottoman vapaamielisen skandiblondin ja sugar baby doll maine ja olin tullut maistelemaan kaikkea, mitä Finkiv, ElAl ja Nasaret tarjosivat. En pyytänyt tauno siskojakaan mukaan. Menin yksin.
- Shalom, sanoin kimeällä äänellä epävarmasti ja nyt kaipasin hirveästi tauno siskoa.
Sängyssä peiton alla oli kaksi mustaa päätä. Olin viivytellyt. Joku ehti minua ennen. En saanut tietää, nukkuivatko he vai olivatko he piilossa. Oli siestan aika, ehkä se ei ollut hyvä aika vierailulle, ehkä se oli aika nukkua. Mistäpä minä olisin voinut tietää. Maassa maan tavalla. Juoksin vain helpottuneena pois.
En koskaan kertonut Yaronille. Eikä hän kysynyt. Lupaavasti alkanut kibbutsiromanssi meni pieleen. Siitä olin kuitenkin iloinen, että ainakin joskus Yaronilla oli joku muukin kuin William. Koska se toinen pää peiton alla ei ollut Williamin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti