lauantai 17. joulukuuta 2022

68 Suruhuntu

 


Gilles meni joskus pardesiin Galin avuksi, kun kanat olivat kaksikuisia ja kana talon päivittäinen tarkastus sujui nopeasti. Olin kuitenkin mieluummin yksin kibbutsin kamalimmassa työpaikassa kuin muiden seurassa tehtaassa. Toki arvasin, että monet viihtyivät paremmin tehtaan suuressa työyhteisössä. Kaipasin Gilles, mutta aamuhetket kanakopilla olivat mukavia ja kodikkaita kanamiestenkin kanssa. Heidän puheensa oli lämminhenkinen ja kaikki olivat hyväntuulisia. Radion mies polotti isosti ihan hepreaa ja rakastin sen räänkurkustairrotuskorahdusta. Radiot olivat aina auki suurella voluumilla kaikkialla Israelissa. Maan turvallisuustilannetta seurattiin koko ajan kodeissa, työpaikoilla ja busseissa. Israelin sijainti pli maailmanpoliittisesti niin ainutlaatuinen, että kaikki kuuntelivat Kol Israelia, Israelin Ääni, uutisia tunnista toiseen eikä vain kello yhdeksän iltauutisia niin kuin rauhan tyyssijassa nimeltä Suomi. Israel oli koko ajan hälytysvalmiudessa. Jokainen mies ja nainen tiesi, miten juuri hän tekisi hädän hetkellä. Tässä pikkumaassa ihmiset lukivat lähes 30 sanomalehteä päivittäin. Minä tiesin vain, että jos ilmahälytys tulisi, sieppaisin kaasunaamarin vaatekaapin hyllyltä, etsisin Gillesin ja juoksisin Playboysin pommisuojaan.


Yksin olin kuitenkin joskus hieman hukassa kana talossa. Eräänä aamuna työmatkakyytini Renault ei saapunutkaan ja jouduin kävelemään sadan metrin työmatkani. Vedenkeittimen kylki kanakopissa oli kylmä. Ketään ei tullut. Odotin kaikessa rauhassa. Luin Poultry International -lehteä lämpimän patterin vieressä. Puolisen tuntia kului ja aloin ihmetellä, että nyt ei kaikki ehkä ollut niin kuin piti. Sitten huomasin lehtikasan päällä viestin. Boker tov, hyvää huomenta, Maria! Minun piti tarkistaa kana talot kolme ja neljä. Kana talon portti oli poikkeuksellisesti auki. Tein työni ja jo aamiaisen jälkeen luikahdin tuijottelemaan Finlandia husetin kattopahveja. Oli aikaa kirjoittaa aerogrammeja Suomeen.

Toisella kerralla Ori muisti ilmoittaa minulle aamiaisen jälkeen, että kanamiehet lähtisivät Haifaan kana kokoukseen loppupäiväksi. Vaikka he pitivät minua kuin hentoa kukkaa kädellään, volu ei päässyt sentään kokoukseen mukaan. Ori luuli heprean taitoani niin hyväksi, että minä voisin kuunnella taukohuoneen radiosta, milloin oli lounasaika ja työpäiväni päättyisi. Tai voisin katsoa, milloin pardesin miehet menivät lounaalle. Minä en pitänyt rannekelloa eikä kana talossa ollut kelloa. Ajankulua oli erittäin vaikea tietää suuressa kana talossa, koska peseminen vei kuusi työpäivää eikä siellä ollut ikkunaa, josta näkisin pardesin miehet. Kävin muutaman kerran kurkkimassa nurkalta, mitä aikaa päivästä elettiin, mutta en nähnyt pardesin miehiä. Lopulta mahan kurninta ilmoitti minulle lounasajan, mutta lounas oli chadar ochelissa jo korjattu pois. Onneksi leivän talo oli aina auki ja leipähuoneen antimia oli tarjolla ennen päivällistä. En kertonut Orille parista ylityötunnista, koska olin tehnyt niin paljon lyhyitä työpäiviä.

- Me olemme tiimi, sanoi Yaron eräänä sunnuntaiaamuna työviikon alkaessa, kun kupit olivat kaikkien nenän alla. - Sinä, minä, Judah, Ori ja Tzion.

Apua, kuulosti vakavalta. Kyllä, me olimme tiimi ja useimmiten myös Gilles oli tiimin jäsen, mutta tänään hän oli taas pardesissa Galin kanssa korjaamassa vesiputkia. Mutta en uskonut, että kana miehet halusivat kertoa vain, ketä tiimiin kuului. Mitähän olin tehnyt tai jättänyt tekemättä? Oliko portti jäänyt auki? Olinko pessyt itseni huonosti? Oliko kettu tai bakteeri päässyt livahtamaan kanalaumaan?

- Alat olla melkoinen kana-asiantuntija. Judah haluaisi sinut kana talon valvojaksi seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.
Mikä helpotus, he vain ehdottelivat minulle todella pitkiä treffejä. Oli kyllä kiva kuulla, että tyytyväisyys oli molemminpuolista.

- 9.5 sekelillä viikossa? Älä unta näe, puuskahdin. - Minä palaan Suomeen ja etsin oman kana maanviljelijä. Suomessa on 30 000 emännätöntä maanviljelijää. Ehkä minä onnistun nappaamaan yhden.
- Älä pidä kiirettä paluun kanssa. Ori opettaa sinulle uusia asioita. Sinä voit lopettaa kana talojen pesemisen ja opettaa uudet volut pesemään.
Ori opettaisi minulle siis muutakin kuin kananpoikien rokottamista? Se oli kyllä hyvä idea. Voisin itse saapastella työnjohtotehtävissä ja voisimme Gillesin kanssa jäädä kibbutsille. Tilanne alkoi selvitä ja kaikki sujuisi hyvin.


Mutta sitten Yaron vakavoitui. Hän oli kuitenkin kertonut ensin hyvät uutiset.
- Sapattina oli iso vahinko lähellä.
Kauhistuin. Se oli sittenkin kettu tai bakteeri.

- Tzion meni sattumalta kana taloon numero kaksi vielä sen jälkeen, kun olit käynyt siellä perjantaina, Yaron kertoi.
Vesiautomaatti oli ollut rikki. Kanat olisivat olleet ilman vettä. Ne eivät olisi selvinneet hengissä sapatin yli. Olin luullut olevani suuri eläinten pelastaja, mutta olin melkein murhaaja. Siitä eivät edes vanhemmat olleet keksineet varoittaa. Kielimuurin takia en ollut ymmärtänyt täysin vesiautomaatin tarkistamista ja pomot olivat luulleet minun osaavan sen.

 

Säikähdin ja tunsin itseni surkeaksi.
- Slicha, slicha, vinkaisin anteeksipyynnön. - Ottakaa tänne joku muu, jos haluatte, joku, joka ymmärtää työohjeet paremmin. Vihaan kielimuuria. 
Judah, Ori ja Tzion olivat seuranneet palautekeskustelua taustalla ja nyt he kumpikin säntäsivät Yaronin rinnalle vakuuttamaan: - Hakol beseder, hakol beseder, kaikki kunnossa.

He olivat niin ystävällisiä aina. Erityisen liikuttunut olin siitä, miten Tzion lohdutti minua. Hakol beseder, shalom ja ok olivat hänen ainoa kontaktinsa minuun. Oli ihana nähdä, että massiivisesta kielimuurista huolimatta hänkin halusi lohduttaa minua kana urani kurjimmalla hetkellä. Nyt tunsin todella kuuluvani kanatiimiin. He halusivat pitää minut kana talossa, vaikka he olisivat voineet vaihtaa minut länsi leidiin, joka osasi täydellisesti englantia. Yaron opetti minulle nyt perin pohjin, miten vesiautomaatit tarkistettiin ilman ja ruoka-automaattien lisäksi.


Kun me kana ihmiset tulimme syömään, Kaisa pyyhki pöytiä chadar ochelissa.
- Sinä lähes tapoit 30 000 kanaa ja kana miehet vain lohduttivat sinua, ettei Marialle tule paha mieli, hän vitsaili.
- Tämä ei ole vitsi, Kaisa. Tämä on vakava asia. Tunsin itseni kana-aivoksi, kun he kilvan lohduttivat minua. Kanamiehet olivat niin ystävällisiä. Kyllä hävettää. Olisin ansainnut lentää lulista ja koko työurani Sirkus Orenimilla olisi voinut loppua lyhyeen kuin kanan lento. Olen vain tyhmä blondi. Kun Ori kerran antoi minulle sadetakin ja kysyi, oliko se hyvä, minä vain flirttailin, että se sopii silmieni väriin.  Ajattele, mikä taloudellinen tappio olisi voinut tulla vapaaehtoistyöntekijän takia! En minä voi tulla kana talon valvojaksi, vaan jonkun täytyy vahtia minua. Toivottavasti kibbutsilla on hyvä vakuutus volu vahingoille.

- Sinun olisi pitänyt lentää ulos kuin päätön kana. Kerro kana miehille, että täällä on älykäs Kaisa, joka haluaa vaihtaa työtä Marian kanssa. Sinä selviytyisit täällä lautasliinojen asettelusta telineeseen ja suola- ja pippurisirottimien täyttämisestä. Tai et ehkä, ehkä suolat ja sokerit olisivat väärin päin. Minua turhauttaa se, että kun saan lattiat pestyä, kibbutsnikit kävelevät sisään peltokengillä ja sylkevät lattialle oliivien kiviä. 


Onneksi Kaisa lähtisi pian Jeruun.


Päivällisaikaan kaikki volut tiesivät kana talon kauhujen päivästä ja Ursula vannoi, että hän oli nähnyt Tzionin, joka ajoi John Deerellä ympäri kibbutsia ja hänellä olisuruhuntu päässään.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

100 Tuulen Tytär

Oli eräs alkukesä ja olin käymässä levottomaksi. Kaipuu sisälläni oli voimakas. Vaeltelin iltaisin Montmartren katuja Gillesin minulle os...