67 Talviunia

 

Kaisa raivosi Finlandia husetissa. Hän oli kuullut, että pool suljettaisiin, koska talvi oli tulossa. Kaisa oli ollut niin tyrmistynyt, että oli nauranut. Oli edelleen niin kuumaa, että me suomineidot nukuimme alusvaatteisillaan ilman peittoa. Kaisa oli vaatinut, että ainakin skandinaavit saisivat käydä edelleen uimassa. Mutta ei. Pool oli liian kallis pitää auki, oli halvempaa kuljettaa porukat meren rannalle. Maassa maan tavalla.

- Täytyy lähteä taas viikonloppuna Jeruun hermolomalle, jotta kestän, Kaisa ärjyi.

Pian Kaisa voisi muuttaa pysyvästi Yehudan luo.

Israelin talvi ja poolin sulkeminen oli skandinaaveille iso vitsi, mutta israelilaiset suhtautuivat heidän talveensa vakavasti. Talvitakit ja nahkasaappaat ilmestyivät Tivonin katukuvaan. Kenellepä ei ikuisessa kesässä pitkävartisiin saappaisiin ja muhkeisiin talvitakkeihin pukeutuminen olisi kivaa vaihtelua. Toki aamulla kello kuusi, kun menimme töihin, oli hetken aikaa hiton kylmä. House mother antoi meille pitkät housut, pitkähihaisen puseron, villapaidan, talvitakin ja talvikengät ja aamulla ne olivat tarpeen hetken aikaa. Aamiaisaikana riisuuduimme niin, että meillä oli päällä taas vain shortsit ja T-paita. Niinpä Tivonin kaduilla israelilaisilla oli päällään talvitakki ja meillä T-paita.

Saimme talvea varten myös pienen lämmittimen. Lämmitin oli monitoimilaite. Sen päällä paahtui myös chadar ochelin leipähuoneen leipä, jolle voitelimme voita tai marmeladia. Lämmittimellä paahdetun leivän herkullinen tuoksu on muisto Israelin talvesta.

Israelin talvi tarkoitti, että kuivan kesän jälkeen marraskuussa alkoi ripeksiä vettä ja lämpötila putosi 15 asteeseen. Sade tuli rajuina kuuroina tai sitä losotti aamusta iltaan. Heti, kun vesipisara putosi käsivarrelleni, minun piti ottaa kaikki jalat alleni, sillä jo parin sadan metrin juoksumatkalla kotiin kastui läpimäräksi. Leppoisat vaelteluni pitkin rakastetun Sirkus Orenimin polkuja päättyivät yhtäkkisiin pyrähdyksiin kohti Finlandia husetin etuterassia. Mutta hävisin aina sadekuurolle.

Sirkus Orenimilla ei vain sade syntynyt rakettivauhtia. Ystävyys syntyi päivissä, pimeys putosi minuuteissa ja mielialavuoristojuna syöksyi Karmelin rinnettä alas Jezreelin laaksoon sekunneissa. Särkyneet sydämet myös paranivat ennätysnopeasti. Aika itsekin kulki reilusti muun maailman kellon edellä. Nykyään vain uskonnollisissa yhteyksissä käytetty juutalainen kalenteri oli kipittänyt jo vuoteen 5747, mutta arkea elettiin sulassa sovussa muun maailman gregoriaanisen kalenterin tahdissa. Länsimainen kalenteri oli järkiratkaisu juutalaiseen verrattuna, koska juutalainen oli sekaisin. Kuukausien määrä vaihteli eri vuosina.

Monen päivän sade sai vaatekaappitorakan yrittämään uutta maihinnousua Finlandia husetiin kuten skorpioni teki aiemmin. Finlandia huset oli työpäivän ajan usean tunnin ajan autio. Palasin töistä ensimmäisenä ja tempaisin suihkuhuoneen oven auki. Vaatekaappihirviö pyöri viemäriaukon tienoilla neljäntoista kaverinsa kanssa. Aloin kirkua. Torakat tukkivat korvansa, totesivat häviönsä ja luikkivat tiehensä ulkoseinästä pilkistävistä raoista. En nähnyt niitä enää Finlandia husetissa. En nähnyt niitä koskaan muuallakaan kibbutsilla, joten sanottiin ensivaikutelmasta mitä hyvänsä, torakka vaatekaapissa ensimmäisenä iltana ei antanut oikeaa käsitystä Sirkus Orenimista.

Kana talossa piti olla lämmintä myös talvella. Sen sijaan volu palelivat. Koska kana talossa oli lämmintä, pystyimme pukemaan siellä vain kesäisiä työvaatteita. Ulkona talviaamut seitsemän aikaan olivat kuitenkin viileitä. Juoksimme nopeasti suihkunraikkaana taukohuoneesta kana taloon. Meillä oli päällä vain T-paita ja shortsit. Myös kana talon pesu kylmällä vedellä oli viileää talvella, sillä ulkoseinä oli auki toisesta päästä, jotta liemi virtasi vapaasti ulos. Meistä ei enää ollut hauskaa saada vettä niskaan. 

Eräänä talvipäivänä körryytimme Orin kanssa chadar ocheliin lounaalle ja juttelimme mukavia. Ori mainitsi, että joulu oli tulossa. Minun Vapahtajani syntymästä olisi pian 2000 vuotta, kun taas Ori odotteli edelleen luottavaisena Vapahtajansa syntymää. Orin ja minun välillä ei kuitenkaan ollut uskonsotia eikä oppikiistoja. Ori sanoi, että jouluna maa voisi olla valkoinen. Kibbutsnikit ryntäisivät pihalle tanssimaan lumitanssia kuten me suomineidot ensimmäisenä aamunamme aurinkotanssia. Kibbutsnikit makaisivat lumessa ja tekisivät lumienkeleitä. Koska Orilla ei ollut talvirenkaita, hän paniikkijarruttaisi Finlandia husetin edessä ja täräyttäisi Renaultin rämän Couscousin raunioihin. Palelevat liskot pomppisivat järkyttyneinä pakoon agaven lehtien alta. Varpaat kastuisivat ja palelisivat sandaaleissa. Ori sulattelisi lämpimällä hengityksellään kanatytön kymmenen palelevaa varvasta. Lumi olisi Finkivin elämyksistä elämyksellisin.

Juutalainen kibbutsi järjesti voluille kristillisen joulunvieton. House mother toi mehevän ja täyteläisen israelilaisen suklaakakun, joka oli koristeltu unikonsiemenillä. Jopa kakku oli taivaallista Edenin puutarhassa ja unikonsiemenet rapisivat hampaissa. Kibbutsi hankki pääsylipun joulujumalanpalvelukseen Marian ilmestyskirkkoon Nasaretiin niille voluille, jotka halusivat sinne mennä. Kirkko sijaitsi Neitsyt Marian muinaisen kodin paikalla, jossa Jumalan lähettiläs enkeli Gabriel ilmoitti Marialle, että tämä tulisi raskaaksi Pyhästä Hengestä. Ympäri maailmaa rynnistettiin Nasaretin, Bethlehemin ja Jerun joulujumalanpalveluksiin.

Lähdin joulukirkkoon kokeakseni ainutkertaisen hetken voluystävieni kanssa. Jouluna Nasaretin kasvot olivat arvokkaat ja juhlalliset, tänään se ei ollut ahnaiden erityisoppaiden Nasaret. Israelissa loisto ja rähjä osasivat elää suloisessa sopusoinnussa rinnakkain. Polvistuin ehtoolliselle Gillesin, Kaisan, Ursulan, Kenkurun ja Jasperin kanssa. Rukoilin, että asiat ratkeaisivat niin, että voisin jatkaa elämääni Gillesin kanssa kibbutsilla tai Euroopassa. Paluumatkalla kerroin Gillesille lapsuuteni ahdistavista luterilaisista kirkkomuistoista. Jos eläisin väärin, kuoleman jälkeen olisin ikuisessa helvetin tulessa. Gilles kertoi, että aivan lähellä hänen kotiaan Pariisissa oli suuri kirkko. Kirkon nimi oli kaunis ranskaksi ja toistelin sitä ääneen. Gilles kertoi nimen tarkoittavan pyhää sydäntä. Kuinka kaunis nimi se oli kirkolle. Gilles oli lapsena pelännyt, että kirkon korkea katto putoaisi alas. Kun palasimme kibbutsille, liityimme muiden volujen seuraan jouluaterialle. Joulukinkun sijasta suomalaiseen tapaan, söimme englantilaisittain joulukalkkunaa. Englantilainen volu, joka oli jäänyt kibbutsille, emännöi chadar ochelin keittiötä. Jouluateria oli katettu chadar ochelin alakerran isoon tilaan, jonka epäilin aiemmin olleen yhteinen oleskelutila, Moadon. Sen jälkeen vietimme joulupartyn.   

Eräänä kylmänä sadeaamuna kuulin postin nurkalla oudon äänen. Ihmettelin, mikä lintu tai kone piti sellaista ääntä. Yllätyksekseni kuulin saman uikutuksen edelleen lounaalta lähtiessäni. Kylmää vettä oli satanut tuntikausia. Ei kai se ollut elävä otus? Pengoin kasvillisuutta. Likomärkä kylmä koiranpentu oli painautunut postin seinää vasten ja uikutti henkensä hädässä. Satojen muidenkin oli täytynyt kuulla ääni. Otin kylmän märän pennun talvitakkini alle ja hyppelin kiviportaita alas Finlandia husetille.

Gilles tuli kotiin, kun kuivasin pentua lämmittimen hehkussa ja juotin sille vettä lasista. Se nuoli Brendan jääkaappiimme tuomia jogurtteja ja söi leivän paloja. Gilles haki chadar ochelista rahkaa ja lihaa. Lemmikin pitäminen oli vastoin kibbutsin volusääntöjä, mutta en uskonut, että minut heitettäisiin välittömästi ulos niin kuin esimerkiksi huumeiden käytön takia.

- Sinä olet se oikea ihminen koko kibbutsilla löytämään tuon pennun, Gilles sanoi katsoessaan hoivaamistani.
- Kaikki kävelivät pennun itkun ohi. Se olisi kuollut, sanoin vihaisesti.
- Minä haluan lapsen sinun kanssasi, hän sanoi.
Se olisi ilo minulle, ajattelin.

Kastoin pennun Dorikseksi. Kerroin Gillesille J.Karjalaisen Doris-laulusta. Doris sopi nimeksi postin nurkalle päätyneelle reissunaiselle. Pian Gilles lauloi ihanasti hoonolla soomella ”Doris, Doris, sä veit mun sydämen, Doris, Doris, tuo se pois takaisin, sydäntäni vielä tarvitsen”. Kun lähdin töihin, jätin Doriksen pihalle ja kun palasin, Doris ilmaantui jostain nurkan takaa. Mutta Doris ei ollut ihana. Kun se oli sängyssä, se huusi lattialle, ja kun se oli lattialla, se huusi sänkyyn. Se puri koko ajan ja sillä oli kirppuja. Doriksen ei ollut hyvä olla. Lopulta Gilles vei Doriksen Reuvenille ja kuuli, että lapset olivat kuljettaneet sen kibbutsille koulukibbutsiltaan ja jättäneet sen. Millaista eläinsuojelu oli tässä maassa? Mitä Dorikselle olisi tapahtunut, ellen olisi Suomesta tullut sitä pelastamaan?