69 Kultainen kaupunki

 

Perjantai-iltapäivisin matkustimme Gillesin kanssa usein sapatiksi Jeruun. Vanhankaupungin muurista sisään astuessamme 2000 vuotta aikaa katosi. Vanhakaupunki oli neliökilometrin kokoinen kaupunginosa, jota ympäröi muuri. Jeru oli juutalaisten, kristittyjen ja muslimien pyhä kaupunki. Täällä Aabraham melkein uhrasi Iisakin, Jeesus eli viimeiset vuotensa, Muhammed nousi Seitsemänteen Taivaaseen ja Gilles vei minut seitsemänteen taivaaseen. Jeru oli jokaiselle jotakin, muinaisia ja pyhiä paikkoja, taidegallerioita, yliopistoja, Talmud-kouluja, oikeusistuimia, itämaisia basaareja ja nykyaikaisia tavarataloja. Hasideja mustine vaatteineen, partoineen ja pyöreine laseineen, arabeja kaavuissaan, munkkeja kaavuissaan, pyhiinvaeltajia pyhiinvaellusmatkalla, turisteja karttoineen. Ma kara -huutoja, Lähi-idässä elävien melu, matkamuistokauppiaiden huudot, turistien tinkimistä, kirkonkellojen pauhaamista, muezzinin rukouskutsuja, kujien melu ja pyhien paikkojen arvokasta hiljaisuutta. Basaaripöydät notkuivat hedelmiä, mausteita, nahkaa, antiikkia, savitöitä ja oliivipuuesineitä. Yhdeltä basaaripöydältä Gilles osti meille kamelinnahkaiset jeesussandaalit, joilla sitten lampsimme läpi Israelin tomujen.

Ilonan kanssa olimme asuneet hostellien makuusaleissa parinkymmenen muun reppureissaajan kanssa ja käyttäneet yhteisiä suihkuja. Meillä oli ollut hyvin vähän rahaa, shekeleitä vain kahteen päivittäiseen katukojujen falafeliin. Mutta Gilles oli varakas poikaystävä. Hän maksoi bussimatkat, oman hostellihuoneemme ja toisinaan söimme jopa ravintolassa. Jerun vanhassa kaupungissa löysimme hostellin, joka oli minusta liian rähjäinen, mutta jostain syystä Gilles halusi aina Jerussa yöpyä juuri siinä halvimmassa rähjässä. Paikan nimi oli David’s, sitä pitivät David ja Anna.  Hostellin ahtaassa aulassa Annalla oli Tattoo Shop, jonka tatuointimalleja Gillesin kanssa katsoimme. Päätimme kumpikin ottaa tatuoinnin muistoksi. Gilles halusi tatuoinnin, joka liittyisi hänen juutalaisjuuriinsa. Minä halusin kuvan, joka kuvaisi omaa Israel-vuottani.

Ilonan kanssa Jerun vanhassa kaupungissa hoksasimme sattumalta kävelevämme Via Dolorosa -katua. Se ei ollut mikään loistelias Champs Elysee, vaan aivan mitätön ja lähes huomaamaton kapea kuja. Sen seinät ja kattokaaret olivat yhtä harmaata kiveä. Olimme Ilonan kanssa liittyneet Jeesuksen ja aasin jalanjälkiin. Gillesin kanssa kiipesimme Phasaelin torniin, josta avautui upea näköala yli vanhan kaupungin. Mutta kivikasat Pyhässä kaupungissa eivät jaksaneet kiinnostaa minua, vaan Gillesin kanssakin tämä kaupunki oli minulle via dolorosaa. Hänen käsivartensa oli kuuma käsivarteeni kietoutuneena. Olin tuskallisen tietoinen hänen vartalostaan koko ajan ja kaipasin vain hostellihuoneen suojaan. Pois arabien, sabrojen, druusien ja beduiinien katseiden alta.

Jerusalem of Gold - Yerushalayim shel Zahav