82 Hyvän ja Pahan Tiedon puun pomeloita

 

Eräänä päivänä Gilles vain ilmoitti lähtevänsä sapattina Jeruun Galin kanssa. Hän ei pyytänyt minua mukaan. Hän satutti minua kuten oli luvannut. Olisin voinut palata Ilonan mukaan Suomeen. Gal oli vienyt paikkani, oli se toinen nainen kolmiodraamassa?

Kysyin, mikä oli vialla. 
- Lo lo, ei mitään. Hakol beseder, kaikki kunnossa, Gilles vakuutti.
Miksi hän edelleen vakuutti kaiken olevan kunnossa? Miksi hän yhtä aikaa piti minusta kiinni ja työnsi pois? Kun katsoin Gillesin ja Galin jälkeen, kylmyys kävi taas lävitseni. Olin menettänyt luottamukseni häneen kerran ja se hävisi hetkessä uudelleen.

Myöhään seuraavana iltana lähdin kävelemään ympäri kibbutsia. Kello oli kymmenen, olin odottanut Gillesin palaavan jo aiemmin. Olin rakastanut kävellä yksin pitkin näitä taikapolkuja ilman päämäärää, mutta nyt tunsin syvää yksinäisyyttä katsellessani kibbutsnikeja kodeissaan. Valaistut kodit näyttivät lämpimiltä ja minua palelsi. Taistelin pitkään erään lämmintä valoa hohkavan ikkunan äärellä. Mietin, heittäisinkö kaiken menemään ja astuisin eräästä ovesta uuteen elämään. Tiesin, että sinne saisin jäädä. Mutta sain itseni jatkamaan matkaa ohi Orin asunnon. Kävelin Galin asunnon ohi ja hämmästyksekseni näin Galin ja Maj-Brittin juuri sammuttavan valon. Gilles ja Gal olivat jo palanneet, mutta Gilles ei ollut tullut kotiin. Missä Gilles oli? Törmäsin vastatulleeseen voluun, Lukasiin, joka kertoi, että Gilles ja Gal olivat palanneet jo seitsemältä. Olin ymmälläni. Suuntasin askeleeni chadar ochelille. En ollut muistanut ottaa päivällisaikaan Finlandia husetiin mukaan paahdettavaa leipää ja voita, jos Gillesillä olisi nälkä.

Chadar ochel häämötti tammenoksien takana valolyhtyjen valaisemana. Kuulin pianon. Lähempänä tunnistin Jonathan Seagull laulun. Miksi Gilles soitti yksin, miksi hän ei ollut hakenut minua mukaan? Olin juuri astumaisillani saliin, kun kuulin Brendan äänen. Piilouduin tiskihuoneeseen. Sydämeni hakkasi ja raivokas mustasukkaisuus myrkytti mieleni. Brendako oli se käärme, joka tarjosi minun Adamilleni pomeloa Hyvän ja Pahan tiedon puusta? Minua loukkasi kaikki. Se, ettei Gilles ollut tullut luokseni, että hän oli äänestä päätellen taas humalassa, mutta eniten se, että hän jakoi Jonathan Seagull jonkun toisen kanssa. Olin arvannut ihan oikein, olin taas joutunut kolmiodraamaan eikä Brenda osoittanut tippaakaan tyttöjen välistä solidaarisuutta.

Muutaman minuutin päästä he lähtivät chadar ochelista. Seurasin heitä tammen varjoissa. Gilles otti Postimiehen pyörän postin kulmalta. Hän pyöräili, vaikka oli päissään, pelkäsin hänen kaatuvan. Brenda istui hänen takanaan. Brenda nauroi, Gilles nauroi, heillä oli hauskaa. Gilles ei nauranut enää kanssani. He ajoivat ohitseni, sydämeni hakkasi tammea ja Gillesin täytyi kuulla se. Mutta hän ei välittänyt. Olisin halunnut ymmärtää, mitä he puhuivat, mutta Brendan walesin murre oli kuin vanha singer enkä saanut siitä edelleenkään mitään selvää. Pyörä mutkitteli pensasaidanteesta toiseen ja Brenda otti jaloilla maasta tukea. Seurasin heitä tammen varjosta tammen varjoon ja he menivät isolle volu talolle, jossa Brendan huone oli. Pyörä kaatui maahan, kun Gilles hylkäsi sen yhtä huolettomasti kuin minut, ei vilkaissutkaan taakseen Edenin puutarhaan, joka paloi nyt korkein liekein. Hänkin halusi maistella kaikkea eteensä tulevaa, Hyvän ja Pahan tiedon puun pomeloita. Harkitsin hetken, menenkö perässä ja nostan metelin, että Gilles on minun, mutta pakenin Finlandia husetiin kuin lokki, jota oli lyöty siiville.

Ilmeetön Chaim nousi polkua Finlandia husetilta. Hän oli istunut ja tuijottanut tyhjyyteen talomme laatoituksella, jossa hän ja Ilona usein istuivat iltaisin seurustelemassa kanssamme. Hän kummitteli öisin kibbutsin poluilla Sharonin tapaan ja oli raskasta seuraa kavereilleen. Minun ei tarvinnut enää kysyä, olivatko volutytöt kibbutsnikien ilotalo. Yhtä hyvin voisi kysyä, olivatko kibbutsnikit volujen ilotalo, tulla ja mennä, miten ja milloin huvitti.

Chaim oli niin humalassa ja syvällä itsessään, että huomioi minua juuri ja juuri sen verran, että mongersi: - Kun menet Suomeen, pyydä Ilonaa tulemaan takaisin.
Ilona ei ollut ilmoittanut itsestään vielä mitään. 

Rintaani ahdisti Ilonan ja Kaisan kaipuu. Juureni olivat kietoutuneet heihin rakettivauhtia syvemmin kuin olin ymmärtänyt. Heidän lähdettyään olin jäänyt viettämään yksin tuskallista Sirkus Orenimista irrottautumisen jäähyväispartyani. Annoin Ursulan elää ihanasti Kenkurun kanssa niitä päiviä ja öitä, joista solmittiin muistojen helmiketjua.

Lukkiuduin huoneeseeni. Kävisivätkö Gal ja Keiran huomenna kylmästi keräämässä Gillesin tavarat huoneesta? Sammutin valon, sytytin kynttilän ja kyyhötin kuin rotta hiljaa pimeässä kylmässä pesässä, ettei kukaan tietäisi minun olevan olemassa. Olin ollut vielä hetkeä aiemmin karusellin huipulla, mutta nyt vaunu oli irtoamaisillaan vapaaseen pudotukseen rinnettä alas Jezreelin pohjaan. Istuin yksin kovalla kylmällä harmaalla likaisella laattalattialla. Gillesin syntiinlankeemus karkoitti meidät lopullisesti paratiisista. Suuri tuli oli karannut käsistämme ja polttanut kaiken maan tasalle. Pesämme oli menettänyt lämpönsä ja pehmeytensä, verhot olivat jälleen kakankeltaiset. Finlandia husetista ei ollut tullut Versailles, vaikka Gilles oli Pariisista. Emme olleet siivonneet moneen viikkoon. Ötököitä juoksi jaloissani ja litistin niitä Fantasia-bakbukin pohjaan. Minulla ei ollut jäljellä ketään muuta kuin bakbuk jajim Fantasia. Jajim valui kurkussani alas ja join suomalaiseen tapaan yksin kotona pyjamassa, ei tarkoitusta lähteä juhlimaan ulos. Kun vain neljännes bakbukista oli jäljellä, Gilles ei tuntunut enää maapalloni pohjoisnavalta.

Pidin puheen: - Le’chaim, kippis, paras ystäväni Fantasia. Tarkemmin ajatellen ainoa ystäväni Fantasia. Toda raba, ani ohevet otha Fantasia, kiitos, rakastan sinua. Kiitos jälleen kerran puudutteesta. Tarvitsen sinua pehmusteeksi itseni ja Sirkus Orenimin väliin, kun olen ihan itse vapaaehtoisesti iskenyt tyhmän pääni jokaiseen Orenimin tammeen.

Minun Israelini tuoksui mintunlehdille, maistui falafelille ja hummukselle, hämärän hetken viilentävälle tuulelle ja minä sen nautinnon olin tuhlannut. En tullut tänne muuttamaan maailmanjärjestystä jakaakseni elämäni katupojan kanssa. Minä mielipuoli suljin makujen, tuoksujen, värien ja äänien avartaman tietoisuuteni, huolettoman ystävyyden ja kokemisen ajan, vapauden korkean hetken pois. Mielipuolista maksaa tuhansia markkoja, lentää tuhansia kilometrejä luonnonihmeiden ja maailmanhistorian tapahtumapaikkojen äärelle, vuosisadan löytöretkelle, astua elämän valokeilaan varjoista ja paeta sitten vapaaehtoisesti vapaudesta, ahtautua väkisin vankilaan, viskata avain liskoille, torakoille, puuhämähäkeille ja skorpioneille aluskasvillisuuteen ja juosta pään sisällä 10 sentin ympyrällä maratonia. Maailmankuulu Haifan bahai-temppeli muutaman kymmenen kilometrin päässä oli ollut lähes vuoden näkemättä, vaikka kutakuinkin ensimmäisenä iltana olimme tauno siskojen kanssa katselleet Jezreelin laakson kaupunkeihin valmiina valloittamaan ne, here I go! Mitä  maailmanhistoriassa merkitsi katupoika maailmankuulun bahai-temppelin rinnalla? Oli aika mennä eteenpäin ilman katupoikaa. Palaisin Suomeen ja hakisin kauppatieteelliseen. Jokin järki piti päämäärättömään elämääni tulla.

Pienet asiat olivat kasvaneet suureksi onneksi, pitaleivät, kana talot ja puhtaar alushousut aamuksi. Nyt pienet asiat olivat menettäneet merkityksen, oli vain yksi iso asia. Nyt tarvitsin onneen kaksi kuuta taivaalla. Minun piti ahmia kaikkea Pohjanmaan kautta, kahmia kaksin käsin kaikki itselle ja minulle ja Marialle, Karmelin ja Jezreelin kautta, ylittää kaikki rajat Libanoniin ja Syyriaan. En ollut enää minimalisti, olin henkinen buliimikko. Mitään rajoja ei ollut, joita en ylittäisi. En minä voisi häntä omistaa. Playboysissa myös Sting oli yrittänyt  takoa päähäni if you love somebody set them free.

Kun pullo oli tyhjä, viihdyin hyvin pesässäni, vaikka koko ajan näin Gillesin, Brendan ja pyörän chadar ochelin valoja vasten. Aioin juuri kiukuissani sytyttää valot, vittu mitä minä omassa huoneessani piilottelin ja heittää loputkin hänen tavaransa pitkin pihaa, ensimmäisenä Kamasutran, kun pihakivet alkoivat rapista. Tunsin Gillesin jo hänen rakkaista askeleistaan.
- Maria, oletko siellä?
Olin rotanhiljaa sängyllä, purin hampaani pomeloon, etten vastaisi hänelle. Hän tuli nopeasti pois Brendan luota, Brenda ei sentään saanut kamasutraa. Tuskin uskalsin hengittää, sillä hän kuulisi sen ja näkisi minun haavoittuneen. Jonkun toisen kenkien alla pikkukivet kuuluivat narskuvan myös.
- Shalom, eyfo Maria, missä Maria, Gilles kyseli häneltä.
Gilles voisi mennä jo pois oveltani! 
- Näin Marian viimeksi Lukasin kanssa, kuulin Ursulan vastaavan.
- Beseder, minulla ei ole avainta, menen Galille yöksi, Gilles vastsi. 
- Laila tov, hyvää yötä.
Minun teki mieli juosta Gillesin perään, mutta jalkani olivat liian ylpeät.

81 Käärme paratiisissa

 

Kun palasimme kibbutsille, vaistosin, että Gilles tuli taas levottomaksi. Hän asui samassa huoneessa kanssani, mutta ei ollut läsnä. Mikä Sirkus Orenimissa riivasi häntä? Edenin puutarhamme oli jäänyt Eilatin parisänkyyn. En halunnut muuta kuin olla onnellinen hänen kanssaan. Olin valmis jättämään Sirkus Orenimin, kun hänen sielunsa vain palaisi luokseni. En kaivannut onneen enää kahta kana taloa enkä viittä falafelia, minulle riitti yksin Gilles.

 

En välittänyt enää maistella uusia makuja enkä tuntenut uusia käänteitä turvallisiksi, mutta nyt uutta maisteltavaa piisasi. Oli jälleen jäähyväispartyn aika. Pariksi kuukaudeksi kibbutsille pysähtyneet maankiertäjät Martin ja Jack olivat jatkamassa matkaa Egyptiin ja sitä kautta Afrikkaan. Partyissa kuulin Jackin kysyvän, oliko Gilles pakannut jo rinkkansa. Gilles oli siis puhunut Afrikan-suunnitelmastaan heidän kanssaan, se oli pulpahtanut taas esiin. Minua kylmäsi ja käärme luikersi paratiisiin. Hän ajatteli Sirkus Orenimilta lähtemistä, mutta minua hän ei ollut varmasti Afrikkaan ottamassa mukaansa. Huokaisin helpotuksesta, kun Martin ja Jack häipyivät, mutta Gillesin levottomuus ei loppunut. Aloin epäillä, olinko taas mukana siinä tavallisessa tarinassa, kolmiodraamassa. Ursulan ja Kenkurun silmät tarkkailivat Gillesia myös, mutta kukaan ei saanut vihiä toisesta naisesta. Mietin, oliko hän vaan vihainen itselleen tai minulle siitä, ettei ollut lähtenyt Martinin ja Jackin mukaan.

Meillä oli edelleen rakkaudellisia päiviä, sitten levottomia päiviä ja niiden jälkeen surullisia päiviä. Meillä oli hetkellisen yhteyden luovaa kamasutraa, jonka jälkeen kuitenkin palasimme matalaan mielialaan emmekä enää saavuttaneet Edenin puutarhaa. Gilles vietti yhä useampia iltoja Galin luona ja tuli myöhään takaisin. Hän ei pyytänyt minua enää mukaan. Tunsin itseni yksinäiseksi enkä tuntenut enää sitä lämpöä, jota aina ennen tunsin kulkiessani iltaisin kibbutsin polkuja.

Kun Gilles oli eräänä iltana taas lähdössä, kysyin: - Etkö vie reppusikin Galin luo?
Hän oli hämmästynyt. - En minä Galia rakasta, hölmö.
- Onko sinulla joku toinen, kysyin enkä voinut katsoa häntä silmiin.
Olin yhtenä iltana hiipinyt hänen jäljessään ja Galin luo hän oli mennyt. Olin hetken aikaa katsellut asuntoon tammen suojasta ja kahden he siellä olivat. Ei merkkiäkään toisesta naisesta.
- Hölmö. En minä lähde mihinkään. Haluatko kävelylle?
Kävelisin hänen kanssaan Nasaretiin tai minne vaan. Mutta kävellessämme huoltoasemaa ja maantietä kohti en voinut olla kysymättä: - Minusta tuntuu, että kaikki ei ole kunnossa. Kerro minulle, jos jotain on vialla.
- Minä satutan sinua, hän sanoi raskaasti.
- Voisitko lopettaa sen, pyysin.
- Minä varoitin, että satutan sinua, jos jatkamme.
- Lopeta tämä satuttaminen.
- En tiedä, pystynkö siihen.

Käännyin kannoillani ja kävelin pois. Gilles surmasi rakkauttamme. Olisi ollut hyvä, jos hän olisi surmannut myös minut. Hän ei tullut perässäni. Hortoilin pitkin kibbutsia Sharonin ja Chaimin lailla tajuamatta, missä kulloinkin olin. Tervehdin ihmisiä sanomalla shalom, mutta en edes katsonut, keitä he olivat. Katseeni oli kääntynyt omaan napaan, tuskaani. Kun palasin Finlandia husetille, Gilles nukkui. Hän ei herännyt enkä herättänyt häntä. Onnelliset päivät olivat vielä lähes kosketeltavissa, niiden läheisyys teki nykyhetken entistäkin kivuliaammaksi.

Yöllä heräsin, Gilles oli taas levoton. Kosketin hänen selkäänsä ja hän rauhoittui. Hän heräsi puoli viideltä Galin kaveriksi pardesiin tarkistamaan hedelmäpuiden kasteluletkuja. Hän lähti hiljaa ja nopeasti eikä herättänyt minua. Väistelimme toisiamme, vaikka nukuimme yöt parisängyssä. Ja minä olin nukkuvinani, vaikka heti, kun hän sulki oven, minua kadutti, etten sanonut hänelle mitään eivätkä ylpeät jalkani juosseet hänen peräänsä. 

Kirjoitin koko ajan runoja tuskastani: Tunnen jo, että eroamme pian. Olemme astuneet askeleen erilleen, ymmärtäneet, että niin tulee käymään. En kosketa sinua enää, kosketan lähtevää. 

80 Kibbutsisirkuskarusellivuoristoratatornado

 

Eräänä sapatti-iltana kyllästyin erakko elämään ja menin Playboysiin. Olin ollut viime viikot niin yksin, etten suostunut enää eristäytymään Gillesia vältelläkseni. Kun olin katsellut häntä viime aikoina salaa, hän oli näyttänyt tekopirteältä. Tiesin, että kannoimme samaa surua välirikkomme takia. Gilles ei ollut Playboysissa, mutta mykkä israelilainen tanssittajani läpi Playboys-iltojen vei minut taas tanssimaan. Halusin pyytää häntä vihdoin avaamaan suunsa, sillä vaikka hän eläisi kibbutsilla ikuisesti, minä en olisi täällä ikuisuuksiin, mutta hän vaan katsoi minua suurilla surullisilla silmillään.

Gilles saapui lopulta. Hän ei huomannut minua siinä kuudentoista neliön tilassa, sillä hän ei vilkaissutkaan minuun päin. Hän oli tosi riehakas ja tanssitti kaikkia muita tyttöjä paitsi minua. En kestänyt katsoa hänen epätoivoaan, vaan käänsin selkäni ja keskityin Ursulan ja Kenkurun seuraan. Joku törmäili selkääni over and over, again and again, mutta en antanut hänelle huomiotani. Suomesta löytyi riittävästi puhumattomia ihmisiä, yhtään lisää ei minun sinne tarvitsisi raahata.

Ursula meni juomaan ja silloin käännyin Gillesiin päin. Hän oli lopettanut tanssimisen, hän seisoi vastapäisellä seinällä ja tuijotti minua. Tuijotimme toisiamme silmiin. Aika pysähtyi. Välissämme oli kolme metriä. Olimme eläneet tämän hetken kerran aiemminkin. Mutta tällä kertaa kumpikaan meistä ei ottanut ensimmäistä askeleita. Kunpa kumpikaan meistä ei olisi koskaan ottanut ensimmäistä askelta. Tunsin kirpeän kyyneleen silmäkulmassani, kun muistelin, kuinka hän otti askeleen yli ystävyyden. Näin taas hänen roikkuvan kyynärpäästään tikkaista, hänen kasvojensa loistavan kuin Israelin keskipäivän aurinko ja sanovan minulle Mick Jaggerin laulun yli: Yes, I am in love. Mitä meille oli tapahtunut? Aivan kuin hänkin olisi kauhistunut tekoja, joilla surmasimme rakkauttamme, hän käännähti yhtäkkiä ja oli poissa. Minun jalkani olivat liian ylpeät kävelemään kolme metriä hänen luokseen ja liian ylpeät juoksemaan hänen peräänsä. Enää ei minullakaan ollut syytä jäädä Playboysiin. Olin mennyt sinne päästäkseni Gillesin lähelle. Jalkani kävelivät poikien volu talon ohi, näin valon hänen huoneessaan, mutta ylpeät jalkani jatkoivat matkaa Finlandia husetin yksinäiseen huoneeseeni.

Heräsin valtavaan rysäykseen. Ei ollut mukava herätä yksin Israelin ärjyvään ukkoseen, jota Finlandia huset ei vaimentanut. Mutta ei se ollutkaan ukkonen. Lukittu ovi oli lentänyt sisään. Oviaukossa seisoi mies. En ehtinyt säikähtää, tunsin heti Gillesin rakkaan tumman hahmon valoa vasten. Hän oli humalassa, hän oli vetänyt viinaa kaksin käsin. Hän ei ollut vaivautunut koputtelemaan, vaan oli ottanut vauhtia vastapäisiltä antiikin raunioilta ja murtanut lukon olkapäällään. Hän harppoi huoneeseen sanaakaan sanomatta ja työnsi raivokkaasti sängyt taas parisängyksi. Kaikki oli ohi kahdessa minuutissa. Kamasutra-Gilles oli mennyt. Mutta Gilles oli palannut elämääni kuin kibbutsisirkuskarusellivuoristoratatornado ja parisänkymme oli hengissä jälleen.
- I love you, hän sanoi. - Kaipasin sinua helvetisti.
- I am so in love with you, vastasin. 

Gilles muutti takaisin. Pyysimme Reuvenilta heti lomaa ja ajoimme bussilla suoraan Eilatiin. Kaupungit jäivät katsomatta, me vain suutelimme läpi Negevin autiomaan. Eilatin bussiasemalla vaalea nainen kierteli tarjoamassa vuokrahuonetta talossaan. Majoituimme hänen luokseen ja vietimme sen viikon tiiviisti sängyssä. Päivisin uimme Punaisessa meressä, haukkasimme falafelit ja yhtenä päivänä olimme kunnon turistien tapaan Negevin autiomaassa bussiretkellä katselemassa autiomaata, beduiineja ja kameleita. Beduiinikaravaanit vaelsivat hitaasti notkuen hiekka-aavikolla. Pysähdyspaikalla Gilles halusi nousta kamelin selkään. Arabipoika ratsasti edellä aasilla ja Gilles istui korkealla kamelin selässä. Kaikki oli taas hyvin Edenin puutarhassa ja sielussani vallitsi samaan aikaan rauha ja järjetön onni.

79 Malariasuossa

Menin lempipaikkaani gymin katolle. Pitkästä ilosta tauno siskojen kanssa minulle oli jäänyt vain itku. Onneksi Kaisan unelmat toteutuivat. Muistelin tyttöä, joka jutteli tällä katolla Jasperin kanssa vajaa vuosi sitten ja jonka alla tuoli oli pettänyt. Yaron oli opettanut horaa tällä katolla. Tällä katolla olimme tauno siskojen kanssa katselleet Jezreelin laakson mustaa samettipeitettä valopilkkuineen ja valohelmiketjuineen. Olin päässyt irti Artosta enkä ollut vielä eksynyt Sirkus Orenimin malariasoihin. 

Paljon vettä oli virrannut Jordan-joen läpi sen jälkeen. Olin luullut, että retket kyliin ja kaupunkeihin olisivat Finkivin elämyksiä minulle. Miten iloista ja kevyttä elämä oli ollut ennen kuin maankiertäjästä oli tullut maailmani. Kuinka pieneksi saattoi maailma muuttua. Juutalaispioneerien uurastuksesta huolimatta malaria oli jäänyt kytemään ja se riehui nyt minun veressäni. Suuri tuli oli polttanut Edenin puutarhan ja ajanut minut ja Gillesin pois paratiisista.

Miten kaipasin tauno siskoja lausumaan Helmiketjua. Olin juuri hetkeä aiemmin kutistunut Gillesin kuumien, vihaa leiskuvien silmien alla entistäkin pienemmäksi tytöksi. Minulla oli vain surullinen sydän annettavana, mutta enää Gilles ei sitä halunnut. Hetken olin ollut kitara hänen käsissään ja soinut hänen laulujaan, mutta nyt kohtaloni olisi kadota pois ennen aamun valkenemista. Olin niin yksin. En halunnut usein häiritä Ursulaa ja Kenkurua ongelmillani. Jasper oli lähdössä kiertämään Israelia ja Egyptia muutamaksi viikoksi ennen paluulentoaan. Kaikki tuntui olevan loppumassa. Jasper lupasi kirjoittaa minulle, mutta epäilin, etten kuulisi hänestä enää. Lupaavan alun jälkeen kahdenkeskinen ystävyytemme ei syventynyt. Elimme rinnakkain samassa porukassa, mutta Jasper piti etäisyyden.

Åsa oli päässyt eroon paskakibbutsista ja vaihtanut bilehilekibbutsille suurkaupunkien sykkeeseen Tel Avivin ja Jerun seudulle. Hän oli lopulta kuitenkin tyytynyt olemaan yllättävän pitkään Orenimilla Jumalan selän taa Galilean korvessa. Kai hän oli tavallaan kiintynyt finlandiahusetilaisiin, koskapa pyysi minua lähtemään kanssaan, kun kuuli rakkaussuruistani, mutta minun sydämeni oli edelleen vahvasti miehitetty ja jumissa Sirkus Orenimilla. Åsa oli erilainen kuin useimmat muut volut. Hänkin varmaan pakeni jotain, mistä ei koskaan kertonut. Hänen kaverinsa Maj-Britt sen sijaan oli jäänyt ja hengaili kibbutsnikpoikien kanssa, tätä nykyä Galin kanssa.

Jopa Tauno oli lähtenyt. Hänet oli heitetty pois kibbutsilta, koska hän jäi kiinni pornolehtien myymisestä pikku kibbutsnikeille. Kibbutsi piti jämäkästi kiinni tasa-arvoperiaatteesta. Kun Tauno lähti, vain Tauno ei lähtenyt. Häipyessään työpäivän aikana Tauno oli varastellut muilta voluilta alushousuja ja muita puhtaita vaatteita pyykkinarulta, Finlandia husetin lukitsemattomasta suihkuhuoneesta minun täyden Revlon Flex-shampooni ja jääkaapistamme jogurtit. Jossain Israelin taivaan alla Tauno imi jogurttimme suuhunsa, kun ilmaiset lounaat chadar ochelissa luppuivat. Itkin kiukusta Revlon Flexin perään, mutta en itkenyt Taunon perään. Tauno Melech Orenim oli syösty vallasta kauan sitten. Ei ollut  epätavallista, että jotkut volut häipyivät kibbutsilta omien ja toisten volu tavaroiden kanssa. Muistelin kuumaa Taunoa ensimmäisenä iltana tiskikoneella. Kuten Suomessa sanottiin, moni kakku oli  kaunis päältäpäin.

Seuraavana aamuna Ori odotti tuttuun tapaan Renaultissa Finlandia husetin edessä, kun astuin ovesta ulos. Hänen boker tovinsa ja hymynsä olivat liikaa minulle. Elämäni oli yhtä karjalalaista itkuvirttä nykyään. Ori kyseli ma kara, mikä hätänä.
Heiluttelin käsiäni ja sain kuiskattua kurkussani olevan möykyn ohi: - Gilles.
- Ahava, rakkaus, hän totesi.
Hän tarttui käteeni, suuteli kämmenselkääni ja katseli minua tummilla silmillään. Minun olisi tarvinnut vain nyökätä, olisin päässyt hänen syliinsä ja hän olisi ollut lempeä.
Vetäydyin Renaultin ovea vasten. 
- Se poika on vaikea. Ole varovainen.
Mitä Ori tarkoitti? En halunnut puhua Gillesin vaikeudesta hänen kanssaan, mutta olin ymmälläni.

Kirjoitin tuskani runoihin: Me ymmärsimme, rakkautemme on surmattava. Hyvästelimme toisemme, hankimme aseen. Minä ajattelin, meitä oli kolme sinä minä rakkaus. Ja me kaksi murhaamassa rakkautta. Mutta sinä luulit, että meitä oli vain kaksi. Se oli minun surmani.

78 You bastard

 

En lähtisi Sirkus Orenimilta selvittämättä asioita Gillesin kanssa. Menin poikien volu talolle hänen ja Keiranin ovelle ja pyysin Gillesia puhumaan kanssani. He molemmat makasivat sängyllään ja Gilles joi Maccabeeta. Keiran nousi nopeasti istualleen, mutta Gilles sanoi, ettei tämän tarvinnut häipyä. Meidän juttumme oli lopussa. Gilles käänsi selkänsä minulle eikä vastannut enää pyyntöihini.

En uskonut Gillesia, vaan palasin seuraavana iltana. Muutama volu poika joi Maccabee. Gilles tuli pihalle, toisti, että meidän juttumme oli lopussa ja läimäytti oven edessäni kiinni. En ymmärtänyt, miksi hän otti rakastavaisten riidan niin vakavasti. Sopisimme riidan ihanasti, seuraisi ihanaa kamasutraa. 

Palasin taas seuraavana iltana. Keiran häipyi välittömästi.

- Slicha, anteeksi, pyysin.
- Maria, se on lopussa, Gilles sanoi tunteettomasti. 

En saanut kosketusta häneen. Olin sulkenut silmäni siltä, että Edenin puutarhamme oli pystytetty juoksuhiekalle ja se luisui nyt jalkojeni alta.

- On parasta, että tämä päättyy nyt. Minä tuotan sinulle vain tuskaa, usko minua. Jos oikeasti tuntisit minut, et haluaisi minua.
- Minä haluat sinut. Voimme palata Eurooppaan tai anoa kibbutsin jäsenyyttä.
- Minä en ole samanlainen niin kuin te kaikki. Minun ja ihmisten välissä on aina muuri.
- Anna minun purkaa se muuri, anna minun rakastaa sinua, pyysin. - Tule pois sieltä pimeydestä ja lakkaa satuttamasta minua.
- Lopeta. Etkö sinä ymmärrä, että sinä revit minut hajalle, hän sanoi väsyneesti.

Hän nousi äkkiä sängyltään ja käveli aggressiivisesti minua kohti. Hän puski minut seinää vasten, suuteli minua lujasti niin, että hänen hampaansa kolahtivat ylähuuleeni ja maistoin veren suussani. Hän hyväili hiuksiani ja kasvojani. Sitten hän heittäytyi takaisin sängylle ja käänsi selkänsä.

- Minä en palaa Eurooppaan enkä vie sinua mihinkään rotankoloon Lontooseen. Sinusta tulee ekonomi Suomessa.
- Miksi sinä otit ensimmäisen askeleen yli ystävyyden? Miksi houkuttelit minut uskomaan, että pysyisimme yhdessä, vaikka minä en aluksi uskonut siihen tippaakaan? Miksi sinä, joka olet niin vapaa ja olet antanut minulle vapauden, et ole itse vapaa päättämään elämästäsi? Sinä pakenet itseäsi, et minua, ymmärrätkö? Tämä on niin naurettavaa juuri sinun suustasi, Tuulen Poika. 
- Minä olen Tuulen Poika vain sinun haaveissasi, hän sanoi.

- Miksi sinä olet niin ilkeä, nyyhkytin.
- Haluan saada sinut vihaamaan itseäni.
- Sinä vain satutat minua,you bastard.. Me olemme sukulaissieluja, kukaan ei ole koskettanut minua niin kuin sinä. Minä menehdyn ilman sinua. Olisit jättänyt lausumatta Shakespearen ja laulamatta Boxeria, olisit jättänyt kamasutran välistä. Et voi muuttaa tapahtunutta, me kuulumme yhteen. Oli kohtalon julmaa leikkiä tuoda elämääni sukulaissielu väärässä paikassa väärään aikaan.  Mennään Suomeen ja saadaan se lapsi. Olet sanonut niin monta kertaa, että haluat lapsen kanssani. Sinä hoidat sitä ja minä opiskelen.

- Sinä heitit minut jo kerran pois. Mitä minä teen Suomessa lapsen kanssa, kun sinä heität minut taas pois? Haluan kyllä lapsen jonain päivänä, mutta en sen äitiä. Saisinko minä siellä töitä? Minulla ei ole mitään koulutusta, olen asunut kadulla vuosia. Älä enää mieti niitä suunnitelmia, ne eivät toteudu, hän sanoi ja oli kylmä ja luja kuin tammikuinen jää.
- Älä lyö kaikkea rikki. Sinusta voi tulla Suomessa trubaduuri, joka keikkailee baareissa, sanoin voimattomana.

Hän tuhahti syvään, häipyi ulos huoneesta ja jätti minut yksin siihen epätoivoon. Minä en luovuttaisi, iskisin ennemmin pääni Sirkus Orenimin jokaiseen tammeen. Hän ei ollut Gilles, hän oli joku vieras, kylmä ja tunteeton muukalainen. Hän ei ollut vapauden elävä symboli vaan vankeuden, jonka hän itse rakensi. Ei ollut helppoa rakastaa vieraalla maalla vieraalla kielellä. Kaisan ja Yehudan body languagessa oli omat vahvuutensa. Ei ollut julmia haavoittavia sanoja. 

Kirjoitin jälleen runon: En se minä ole. En minä estä sinun vapauttasi. Sinun oma halusi olla lähelläni sinut sitoo. Se en ole minä. Minä olen vain taistelukenttä, jolla taistelet itsesi kanssa. 

77 Crying party

Ilona oli poissa eräänä iltapäivänä ja kun hän palasi, hän kertoi musertavan uutisen. Hän näytti lentolippua, jonka määränpää oli HEL. Kyllä, se oli helvetti. Hän oli käynyt Haifassa ElAlin toimistossa vahvistamassa paluulentonsa.

- Hell, tämä on suoraan helvetistä, itki Ursula.
- Karmelin huipulta syvimpään helvetinkattilaan, sanoi Ilona.
- Näin tämän ei pitänyt mennä, meidän ei pitänyt päästää tunteita valloilleen. Meidän piti lähteä täältä kevein askelin, kaduin minä.

Me taunosiskot vollotimme yhteen ääneen totaalisen lohduttomina, Kenkuru ja Jasper olivat vakavia. Kun muut lakkasivat nyyhkyttämästä, Kaisan itku ei loppunut.
Lopulta hän kertoi: - Olen tiennyt jo kaksi viikkoa. Lähden samoihin aikoihin kuin Ilona. Yehuda on löytänyt meille asunnon.

Iloitsimme Kaisan onnesta läpi kyynelten.
- Yofi yofi, hienoa!
- Muista lähettää hääkutsu meille kaikille.
- Tulemme silloin kaikki Jeruun, olemmepa missä päin maailmaa tahansa.
- Jossain päin maailmaa meidän täytyy vielä tavata, sanoi Kenkuru. - Tulkaa meidän lammasfarmillemme Australiaan, siellä voitte asua viikkoja. Sinne on halpa matkustaa junalla halki Venäjän Vladivostokiin ja lentää sieltä Australiaan.
Kaikki tuntui mahdolliselta nuorten maailmassa.

Ilona oli aikonut olla Sirkus Orenimilla koko vuoden, mutta ymmärsin häntä hyvin. Vaikka Chaim piilotteli, Tami oli näkyvä hahmo kibbutsilla. Heitä ei voisi välttyä näkemästä. Ilona oli lopen väsynyt, levoton ja itkuinen. Hän oli kieppunut pitkään omassa karusellissaan, aluksi miettinyt suhdettaan DI:iin, sittemmin Chaimin myötä asettumista Sirkus Orenimille ja nyt hänen vuoristojunansa oli päätynyt äkkirysäyksellä Jezreelin laakson pohjaan.  

Minulle nämä uutiset olivat iso käänne. Jäisin yhtäkkiä ainoaksi suomineidoksi Sirkus Orenimilla. Olisin pian totaalisen yksin lukuun ottamatta Ursulaa, Kenkurua ja Jasperia. Sieluntuskat minun pitäisi saada kertoa suomeksi. Minulla oli nyt paljon kerrottavaa, koska olin ollut ahne maistelemaan kaikkea uutta. Nyt elämän tarjottimella tuntui olevan enää jäljellä vain katkeria makupaloja. Mietin kana talossa omaa kohtaloani. Olisiko minunkin viisainta vaan pakata tavarani, kadota Sirkus Orenimilta tauno siskojen mukana aamun tähtiin, hajota vaahdoksi Välimereen tai nousta Suomen maitojunaan? Suomeksi maitojuna tarkoitti, että jouduin palaamaan kotiin häpeillen, koska matkani oli epäonnistunut kuten vanhempani olivat arvanneet. Eräänä päivänä Gilles huomaisi, että Maria oli kääntänyt selän kaikille huonoille vaihtoehdoille ja pötkinyt jälleen karkuun. Finnish had finished. Me molemmat osasimme sen, paeta, kertomatta. Couscousin raunioihin, Jezreelin laakson pohjaan oli minunkin vuoristojunani törmännyt. Kaukana ei ollut se päivä, jona minunkin piti päättää tulevaisuudesta. Olin  ajatellut, että tekisin ratkaisun yhdessä Gillesin kanssa, mutta kaikki oli muuttunut tuskallisen nopeasti. Halusinko jäädä tänne 2 vuodeksi kana talon valvojaksi, jos olisin yksin? Jos vain joskus näkisin  Gillesin? Tai pahimmillaan hän olisi jonkun toisen kanssa? 

Ilonan ja Kaisan lähdön aattona tauno siskot menivät Playboysiin iltapäivällä ja vietimme yksityispartyn, karjalan itkijänaisten itkuvirsipartyn. Pommisuojan kaiken nähneet betoniseinät olivat sellaisia tuskin nähneet. Kävimme läpi siirtymäriitin syntymästämme Sirkus Orenimille kuolemaamme Sirkus Orenimilla. Elämänlanka heikkeni heikkenemistään. Itkimme, halailimme ja tanssimme ringissä kädet toistemme harteilla. Voivatko ihmiset olla lähempänä toisiaan kuin me niinä päivinä?

Seuraavana aamuna heräsimme puoli neljältä. Saatoimme Ursulan kanssa Ilonan ja Kaisan Ben-Gurionin lentokentälle. Surumielinen karavaani rinkat kantamuksinaan vaelsi jalan kotipysäkille ja puoli viiden yöbussilla Haifaan kuten karavaanit ammoisina aikoina Välimeren reiteille. Ilona lausui Helmiketju-runoa. Niin kuin runo oli ennustanut jo onnellisina päivinämme Ilona katosi Chaimin elämästä hiljaisemmin kuin yötaivaalta tähdet. Haifassa vaihdoimme Tel Avivin bussiin ja lentokenttä tuli kilometri kilometriltä lähemmäksi. Täällä seikkailumme oli alkanut eräänä yönä, kun ElAlin lentokoneen ovi oli avannut edessämme. Toinen todellisuus. Lentokentällä lauloimme Suomen kansallislaulun ja itkimme jälleen lohduttomina ringissä kädet toistemme hartioilla. Joku ohikulkeva mies taputti meitä hartioille. Lentokentät ja pommisuojayökerhot olivat suurten tunteiden ja tragedioiden näyttämöitä. Ryhmä eurooppalaisia itkuringissä aasialaisella lentokentällä, oli helppo arvata, että oli jäähyväisten aika. Olimme kasvaneet kiivaasti yhteen, juuremme ja oksamme olivat kietoutuneet toisiimme kuin nuori tammimetsä. Oli väkivaltaista repiä meidät nyt irti toisistamme. Olimme jakaneet ainutlaatuisen hetken. Suomalainen runoilija Tommy Tabermann oli runoillut, että huima hyppy sydämestä sydämeen oli mahdollista ja me olimme hypänneet toistemme sydämiin. 

Sitten Ilona nousi Suomen-lennolle, Kaisa Jerun bussiin ja me Ursulan kanssa Haifan bussiin. Se oli ohi.

Illalla oveeni koputettiin.
- Ken.
Se ei ollut Gilles. Se ei ollut Jeesus. Jeesuskaan ei olisi yllättänyt minua enemmän kuin Chaim.
- Eyfo Ilona, missä Ilona?
- You bastard! Ilona be Finland, Ilona on Suomessa!
Chaim lysähti.
- Be Finland, lo, lo! Suomessa, Ei!

Chaim ja Tami eivät olleet enää yhdessä. Moitin romahtanutta miestä siitä, miten huonosti hän oli kohdellut Ilonaa, ja lohdutin, että parin päivän päästä soittaisimme Ilonalle Suomeen. Tunsin hetken pientä kiusausta kertoa Chaimille, että Ilona oli juuri Helsinki-Vantaa lentokentällä DI:n kanssa. DI halusi hakea Ilonan taivutellakseen tätä jatkamaan seurustelua. Mutta Ilona ei ollut enää se tyttö, joka oli lentänyt Sirkus Orenimille. Kukaan meistä ei ollut. Paluuta ei ollut. Sirkus Orenimin jälkeen kenenkään elämä ei ollut ennallaan.

Parin päivän päästä soitin Ilonalle Suomeen huippukalliin puhelun, 13 markkaa minuutilta. Viikon taskurahakupongilla pystyin puhumaan kaksi minuuttia. Poletit kolisivat. Ehdin kertoa vain, että Chaim oli vapaa ja odotti Ilonaa, kun viimeinen poletti oli pudonnut ja puhelinlinja huusi valintaääntä. Palaisiko Ilona takaisin Chaimin ja minun elämään?

76 Paratiisista karkoitus

- Sinä tiesit Tamista, totesin.
Näin vastauksen Gillesin kasvoilta. Olin edelleen toivonut, että hän ei olisikaan salannut asiaa minulta.
- Miten sinä saatoit? Jos sinä loukkaat Ilonaa, sinä loukkaat myös minua, raivosin.
Hän ei sanonut mitään.  

- Eikö sinulla ole mitään sanottavaa, olin aivan raivoissani.
Tyrkkäsin Ilonan sängyn toiseen seinään ja omani toiseen seinään. Parisänky oli kuollut. Toinen sänky kolahti kitarakoteloon, mutta hän ei edelleenkään sanonut mitään eikä rientänyt pelastamaan rakasta kitaraansa. Vihasin hänen puhumattomuuttaan. Vihasin jopa häntä. Enhän minä lopultakaan tuntenut tätä muukalaista, katupoikaa varjoisilta kujilta. En tiennyt hänestä juuri mitään. Kuitenkin olin antanut hänen käsiinsä elämäni ja sydämeni. Tunsin hänen kehonsa ja olin luullut tuntevani hänen sydämensä. Mutta tunsinko hänen sieluaan? Rakkauden väitettiin olevan sokea.
- Tämä on loppu. Mene pois, sanoin ja menin Kaisan ja Ilonan huoneeseen.

Gilles tuli perässäni: - Kyllä minä tiedän, että tämän täytyy loppua, mutta miten sinä voit tehdä sen näin? Slicha, Ilona, en minä ole tiennyt sitä kauan. Ajattelin, ettei se ole minun asiani.
Käänsin Gillesille selkäni ja hän keräsi tavaransa.

Kun hän oli mennyt, aloin itkeä. Hänen sanansa olivat hirvittävät. - Hän sanoi, että tämän täytyy loppua. Me olemme puhuneet ihan muuta.
- Mene hänen luokseen. Ei sinun tarvitse särkeä teidän rakkauttanne minun takiani, Ilona sanoi.
Mutta minä en halunnut.
- Hän salasi tämän sinulta ja minulta. Hänen täytyy olla rehellinen minulle. 

Onneksi Gilles oli nyt töissä pardesissa eikä kana talossa. Työpaikkaromanssi ei ollut hyvä juttu silloin, kun ei halunnut nähdä enää toista. Oli ollut aika, jolloin en halunnut lähteä edes iltapäiväretkille, jotta voisin nähdä edes vilahduksen hänestä. Nyt pieni kibbutsi ja asuminen naapuritaloissa teki hänen välttelynsä tukalaksi. Näin Gillesia onneksi vain ohimennen ja jos satuimme yhtä aikaa chadar ocheliin, menin istumaan toiseen pöytään Mutta mitä enemmän häntä välttelin, sitä vahvemmin hän oli läsnä. Miten piinaavaa mahtoi olla kibbutsnikien elämä rakkaussuhteiden loputtua ja salasuhteiden paljastuttua? Jos kibbutsien sanonta ”minun vaimoni on minun vaimoni ja sinun vaimosi on minun vaimoni myös” piti paikkansa, Sirkus Orenim oli piileskelijöiden labyrintti. 

Kirjoitin runon: Pihakivet eivät narsku enää. Hetken aikaa luulen, että tuuli on askeleita. Tiedän, mutta en voi ymmärtää: hän ei tule. 

74 Namibiväby

 

(Otsikko tarkoittaa ulkomaalaista vävyä)

Seuraavana päivänä tarkkailin ihmisiä ympärilläni. Kaikki käyttäytyivät kuten ennenkin. Se oli raivostuttavaa. Gilles ei sanonut mitään Ilonan, Chaimin ja Tamin kolmiodraamasta. Hänen kaverinsa Galin huone oli Chaimin huoneen vieressä, joten Galin täytyi tietää, että haimme Ilonan tavarat Chaimin huoneesta pois. Kibbutsi oli liian tiivis yhteisö salaisuuksien säilymiseen. Toivoni siitä, ettei Gilles tiennyt Tamista, oli lähes mennyt.  Gilles oli vapaa menemään Galin luo illalla, kun me todelliset ystävät, tauno siskot, Kenkuru ja Jasper vietimme boikottipartya. Emme aikoneet mennä Tamin tervetulopartyyn tai Playboysiin. 

 

Tauno siskojen boikottiparty ei ollut sellainen, että olisimme itkeneet hillitysti kaksi kyyneltä pitsinenäliinaan. Tauno siskojen boikottipartyssa kaadoimme Elite-vodkaan tipan Coca Cola. Sen jälkeen emme olleet hillittyjä. Emme juoneet Jezreelin laakson kautta vaan  Pohjanmaan kautta ja suomalaiseen tapaan meillä oli räkä poskella. Vähitellen enin raivo alkoi helpottaa. Suljimme epäluotettavan Sirkus Orenimin oven taa. Finlandia husetin seinien sisällä suru sai purkautua. Epätoivoinen lämmitin yritti hohkaa edes hieman lämpöä pesäämme. Minä olin kaksinkertaisesti onneton. Ystäväni vuoksi ja siksi, ettei Gilles ollut mukana boikottipartyssamme. Oliko hän edes ystävämme?

Ilona ulvoi sylissäni: - Miksi en uskonut vanhojen viisaiden naisten varoituksia, äidin ja sinun, Kaisa? Miksi en uskonut sinua, Ursula, kun varoitit, että miehillä on aivot jalkojen välissä? Mikä minussa on vialla, että aina törmään epäluotettaviin hyypiöihin? Minä olin vain muutaman kuukauden huvi Chaimille, kun tyttöystävä oli poissa.
- Jos naiset uskoisivat, ihmiskunta olisi jo kuollut sukupuuttoon, Kaisa sanoi. - En minä itse asiassa odottanut kenenkään teistä uskovan viisaita neuvojani.
- Mutta enhän minä ole yhtään Chaimia parempi, Ilona moitti itseään. - En minä ole hänelle kertonut DI:sta, että minulla on Suomessa hieman keskeneräinen suhde. Ja vaikka olen ilmoittanut DI:lle, ettei hänen kannata odottaa minua, en ole suhdetta katkaissut. Voin sanoa vain, että tunteeni Chaimia kohtaan ovat vilpittömät, mitä Chaimin osalta nyt suuresti epäilen.
- Pitäisikö sinun puhua Chaimin kanssa? Voihan olla, että hänen tunteensa sinua kohtaan ovat yhtä vilpittömät, vaikkakin hän on alhainen pelkuri, kun ei kertonut sinulle Tamista, Kenkuru sanoi.
- Lo, lo. Tämä on Chaimin sotku ja hänen täytyy tämä selvittää, Ilona sanoi päättäväisesti.

Välillä Ilona ulvoi naurusta: - Onneksi en ehtinyt hääkutsuja postittaa Suomeen, onneksi tungin ne Jerun Itkumuuriin. Perheeni ei olisi ollut helppo niellä ajatusta namibi vävystä. Nyt voin palata Suomeen niin, ettei kukaan tiedä tästä mitään. Tai on minun pakko tunnustaa, että kävin minä hääkutsujen kanssa postin portailla yhtenä iltapäivänä, mutta onneksi Postimies nukkui siestaa. Kiinnynhän minä myös putkimieheen, jos hän tarpeeksi pitkään viipyy talossani. Ja sinä kukkakaupassa työskennelleeseen terroristipoikaystävään.
- Minä olen niin pettynyt terroristipoikaystävääni. En pysty uskomaan, ettei hän tiennyt tästä, sanoin.
- Ehkä sinun kannattaa miettiä, onko sinun järkevää sotkea Gillesin ja sinun välejä tämän takia, Jasper sanoi.

Pohdimme, menemmekö Playboysiin ollenkaan sinä iltana vai boikotoimmeko. Ilona ei ollut ainakaan vielä parin vodkalasin jälkeen valmis kohtaamaan Tamia. Eikä varsinkaan Chaimia. Eikä Sirkus Orenimia.
- Toivottavasti se Tami on ruma, hän sanoi.
Se tuntui epätodennäköiseltä israelilaisesta tytöstä, mutta pidin suun kiinni tyttöjen välisestä solidaarisuudesta: - Ei varmasti niin nätti kuin sinä Ilona.

Oikeasti en uskonut tippaakaan tyttöjen väliseen solidaarisuuteen tällä hetkellä. Kaikki olivat vaienneet Tamin olemassaolosta ja nyt tuskin kukaan kertoi Tamille Ilonasta. Tämä pirun Sirkus Orenim oli pieni paikka, kun täällä tapahtui rakkaussuhdeskandaali. Tunsimme itsemme ulkopuolisiksi, tunsimme itsemme syntisiksi Maria Magdalenoiksi. 

Miksi kukaan niistä, joita pidimme ystävinämme, ei kertonut? Oliko meillä täällä muita oikeita ystäviä kuin oma ryhmämme? Malttoivatko ihmiset, jotka elivät näin lähellä toisiaan, olla puuttumatta toisten asioihin vai odottivatko he herkullisia skandaaleja ja juoruja? Onneksi Ilona sai hurruutella Karmelin huipulta Jezreelin laaksoon samassa vaunussa ystäviensä kanssa ennen kuin hän joutuisi kohtaamaan kolmiodraamansa. Miten vakavissaan olimmekaan suunnitelleet hääkutsuja. Kun nyt kuvittelimme kibbutsihääkutsujen oikeasti putoavan postilaatikkoihin Suomessa, haaveet tuntuivat enää vain haaveilta.

Ilona halusi lausua Helmiketju-runon. Se oli kuin ennustus, mitä  Ilonalle tapahtui. Nyt hän lausui sen itkuisella äänellä, sillä sanat viilsivät kuin veitsi. Runo oli totta rakkauden aamussa mutta myös nyt, kun rakkaus kohtasi väkivaltaisen kohtalon. Olimme hyvin surullisia tyttöjä, jotka rakastivat eräiden kuumien silmien katseita niin, että jopa varjomme olivat huumaantuneet. Mitään muuta huumetta kun elämä emme tarvinneet.

Menettämisen pelko oli hiipinyt myös minuun. Pelkäsin, että pian minullakin olisi sydämeni lippaassa vain muisto päivistä ja öistä, jotka Gilles oli minulle antanut. Sadun loppu oli jo tiedossa. Kun mustat jumalamme väsyisivät meihin, katoaisimme kotipysäkiltä Haifan yöbussiin hiljaisemmin kuin yötaivaalta tähdet. Jo Helmiketju-runo tiesi, että volut lähtivät Sirkus Orenimilta Ben-Gurionin lentokentälle ja paluulennolle aamuyön puoli viiden bussilla.

75 Protestiparty

 

Myöhään illalla Gilles ja Gal tulivat boikottipartyymme.
- Shabbath Shalom, voimmeko tulla?
Käänsimme katseemme Ilonaan. Hän sai päättää.
- Haha, rauhaa vaan teillekin. Sekaan vaan Jezreelin laakson pohjamutiin, ette edes te saa tunnelmaa matalammaksi, you bastard, Ilona singautti Gillesille ja Galille.
- Bastard meni oikeaan osoitteeseen, sanoi Gilles.
Hän ei katsonut minua silmiin, mutta myönsikö hän näin, että oli tiennyt Tamista? Tavoitin katupojan katseen lopulta, mutta en onnistunut sitä lukemaan. 

- Mennään Playboysiin, Ilona päätti yllättäen. - Missä minun Elite-vodka on?
- Ehkä me menemme nyt vaan nukkumaan, Gilles sanoi ja katseli horjahteluamme ja tyhjiä Elite-vodkapulloja, kun aloimme vetää vaatteita päälle.

Lo lo, emme menneet nukkumaan, kun Ilona halusi Playboysiin kohtaamaan Sirkus Orenimin. Suomineidot lepäisivät vasta haudassa. Suomineidot oli luotu kohtaamaan rankat luonnonolot, venäläiset ja jääkarhut. Nyrkkitappelupartya ei Sirkus Orenimilla ollut vielä ehkä nähty. Olimme nopeasti valmiita. Panimme haisemaan. Emme vaihtaneet työvaatteita omiin vaatteisiin, vaan vedimme vaan työtakit päälle, kaulukset pystyyn, stetsonit päähän, aurinkolasit itkettyneille silmille eikä mitään meikkiä mokoman Chaimin vuoksi. Haistelkoot Chaim, Tami ja koko Sirkus Orenim kana talon  hajua. Eikä tätä ollut enää boikottiparty, sillä nyt tämä oli protestiparty. Mutta asuistamme puuttui vielä jotain hurjaa, mikä kuvaisi tunteitamme. 

Ursulan silmät osuivat kaasunaamareihin. - Potkaistaanko meidät pois kibbutsilta, jos laitamme nuo?
Emme välittäneet. Volu säännöt kielsivät huumeet, mutta eivät kaasunaamareihin pukeutumista Playboysiin. Toki säännöt sanoivat jotain sopimattomasta käytöksestä, se saattoi kyllä soveltua tähän. Mutta olimmeko me ainoat, jotka olivat käyttäytyneet sopimattomasti? Ursulan idea sai hurjat suosionosoitukset emmekä aikoneet pohtia pikkuasioita tässä kriisissä. Vedimme kaasunaamarit kasvoillemme.
- Yalla yalla, nyt mennään.

 Meidän oli viisainta kohdata paha maailma vahvassa Elite-puudutteessa nyt eikä myöhemmin. Gilles ja Gal voisivat juoda Maccabee, mutta me hullut suomalaiset, australialainen, saksalainen ja tällä kertaa myös englantilainen gentleman tarvitsivat naista vahvempaa alkoholia Pohjanmaan kautta.

- Vittu sinäkään et kertonut minulle, Gal, Ilona marmatti.

Gilles ei edelleenkään myöntänyt mitään. Olisin halunnut käydä hänen kimppuunsa, mutta nyt minun oli oltava Ilonan tukena. Gillesin kanssa asiat selvittäisin myöhemmin. Elite-vodka ja poikien vahvat käsivarret olkapäillä lievittivät viiltävintä kipua, vaikka ne olivat Juudaksen käsivarret. Petollinen Gal otti Ilonan kainaloon. Minä työnsin Gillesin käsivarren hartioiltani ja kuljin Kenkurun ja Jasperin kanssa Playboysiin. Kun liu’uimme kaidetta pitkin työvaatteissa ja kaasunaamareissa, saimme suosionosoitukset ja loimme uuden Playboys-muodin. Ehkä mukana oli myös hieman empatiaa.

 

Chaim ja Tami olivat paikalla. Chaimin oli turha luulla, että piilottelisimme Finlandia husetissa. Chaim ei ollut Melech Orenim, Orenimin kuningas, vaikka halusi haaremin. Kibbutsilla ei ollut hierarkiaa, kaikki olivat samanarvoisia, me volutkin olimme samanarvoisia, vaikka olimme täällä vain käymässä. En halunnut alkaa opettaa kibbutsin periaatteita. Tami taputti käsiään muiden mukana nauraen. 

Ilona tarttui käteeni ja kävelimme Tamin ja Chaimin eteen. Olin kauhuissani. Niin olivat muutkin. Maccabee-bakbukit pysähtyivät kuin filmi olisi yhtäkkiä leikattu poikki ja kaikki seurasivat salaa tilannetta. Playboysin ilma ei ollut koskaan ollut näin sakea. Ilma etsi epätoivoisesti pakotietä betonin läpi.

Ilona ojensi kätensä Tamille. – Shabbath shalom. Tervetuloa kotiin.
Tami kyseli ystävällisesti, mistä maasta tulimme, kuinka kauan olimme olleet Orenimilla ja viihdyimmekö siellä. Olimme makeita kuin maito ja hunaja, kun kerroimme, miten nautinnollista aikaa olimme Sirkus Orenimilla viettäneet, miten lämmin kokemus tämä yhteisöllisyys oli ja miten ylväitä sen arvot hyvyys ja tasa-arvoisuus. Ilona oli akateemisellakin tasolla syväluotauksen tähän aiheeseen tehnyt. Chaim oli kutistunut Tamin taakse ja havisi kuin tammen lehti.

Tanssimme Mashinan Baladan tahtiin, vaikka kaasunaamareissa se oli hieman tukalaa. Porukka ympärillämme rentoutui ja jatkoi Maccabeen juomista. Viisitoistakesäiset pikkukibbutsnikit pomppivat vieressämme nyrkit pystyssä ja huusivat Palestiinaa. Otimme heistä mallia, purimme raivon nyrkkeihin ja usutimme koko Palestiinaa käymään kimppuumme.  

Mashina Balada

Gal pysytteli koko ajan lähellä Ilonaa ja kuin vakaa tammi suojasi häntä oksillaan. Ehkä meillä kuitenkin oli joitain ystäviä. Tanssimme kaikki yhdessä. Ulisimme Stingin mukana Can’t stand losing you! Can’t stand losing you! Aivoni olivat täynnä Elite-vodkaa. Olimme täynnä kiihkoa ja intohimoa. Halailimme ja pussailimme. Päätin elää vain sitä hetkeä, ilman mennyttä ja tulevaa. Työnsin pois hetken, jona olisin Gillesin kanssa. Sitten yhtenä hetkenä tanssin ja seuraavana makasin Playboysin lattialla selälläni, mutta humalaisella on hyvä tuuri enkä satuttanut itseäni. Onneksi lähellä oli aina vahvat käsivarret, tällä kertaa Kenkurun, jotka tulivat jostain ja jotka heilauttivat minut pystyyn ja tanssi jatkui keskeytymättä.

Illan päätteeksi Gilles, minä, Ilon ja Gal kömmimme Finlandia husetiin ja nukuimme parisängyssämme. Seuraavana päivänä, kun kiskoin housut jalkaan ja Elite-vodka sai minut edelleen tärisemään, huomasin, että housuni olivat revenneet molemmista pakaroista. Kukaan ei ollut kertonut. Gilles ja Gal olivat kävelleet Ilonan ja minun takana Playboysista ja naureskelleet maisemalle. Revenneet housuni ommeltiin kuntoon vanhusten ompelukerhossa. Hädin tuskin pystyimme vielä sapattilounaan aikaankaan syömään mitään. Join viisi lasia soodavettä hanasta, tiesin haisevani, mutta aloin nousta kuolleista.