24 Skandinaaviarmeija

Partyissa yksi jännäämisen kohde oli, kenet Åsa halusi tänä iltana. Olin jo nähnyt, miten hän sai Taunon. Toki se ei varmastikaan ollut vaikeaa. Åsa ei edes tervehtinyt heitä jälkeenpäin. Taunosta hän totesi, että ihan paska se Tauno. Åsa eteni manner mantereelta. Hän oli valloittanut jo Amerikan ja tällä hetkellä tarjolla oli myös Eurooppaa ja Aasiaa.

Åsa asui aluksi isossa volujen talossa, mutta lienee ajautunut konfliktiin ja muutti Maj-Brittin kanssa Finlandia husetin toiseen vapaaseen huoneeseen. Åsa moitti usein paskakibbutsia, sillä hän kaipasi avarampiin sfääreihin kuin kymmeniä kilometrejä pitkä Jezreelin laakso. Nyt me kuusi blondia muodostimme kibbutsin pohjoislaidalla skandinaaviarmeija, vahvan eturintaman, jos vihollinen tulisi Libanonista pohjoisesta. Siellä kuului olevan nyt kuumat paikat, mutta meitä ei pystyisi yllättämään, meidän vaatekomerossamme kaasunaamarit olivat valmiina.  

Mutta tyttöjen kesken Åsa oli hyvä ystävä. Hänellä oli hyviä ideoita ja valittelimmekin, että jos hän häipyisi, jäisimme häntä kaipaamaan. Mutta kun joku uusi mies ilmestyi näköpiiriin, Åsa ei muistanut skandisiskojaan. 

23 Taunosiskot

 

Meistä suomineidoista oli tullut läheisiä ystäviä ja jaoimme intiimitkin kokemuksemme, joten eräänä sapattiaamuna aamiaisella chadar ochelissa kerroin Kaisalle ja Satulle, miten nopeasti Jordan vaihtoi minut Åsaan. Kaisan hymy hyytyi ja hän kävi poissaolevaksi.

Ilona sen älysi. - Sinäkin olet ollut Jordanin kanssa!

Oli käynyt selväksi, että Jordanilla oli Operaatio Volu tytöt. Tuijotimme Kaisan kanssa toisiamme hämmentyneinä, mutta sitten Kaisa alkoi nauraa ja vähitellen me muut mukana. Ajatus ei ollutkaan hullumpi.

- Shh, kaikki tajuavat, että puhumme hänestä. Sanotaan häntä vaikka ... Taunoksi.

Tauno oli sopiva lempinimi Jordanille. Tauno oli suomalainen miehen nimi, mutta sana tarkoitti myös hieman hupsua ihmistä. Kaisa ja minä olimme siis tauno siskoja ja siitä tuli yhteinen nimi myös meille kaikille. Välillämme oli ikuinen side. Kaksikymppisten huvit olivat ihan ilmaisia.



- Olitteko tekin tuolla, kysyi Kaisa ja osoitti astianpesukoneen suuntaan.

- Ken, kyllä, myönsin.

- Kibbutseilla on krooninen piilopaikkojen puute, kun volujen asumisessa ei ole yksityisyyttä. Onneksi Tauno tuntee piilopaikat, Kaisa sanoi.

- Minä olen miettinyt, missä Orenim pioneerit rakastelivat, kun he asuivat ensin teltoissa ja sitten yhteisissä makuusaleissa ennen kuin saivat omia asuntoja, Ilona pohti.

- Kysy Chaimilta, tuohan on tärkeä tieto tutkielmaasi, ehdotin.

- He olivat varmaan iltaisin tosi väsyneitä, kun he rakensivat tämän kaiken, Kaisa arveli. - Ajatelkaa, että he keskikesän kuumuudessakin käänsivät Jezreelin laakson malariasuot viljaviksi pelloiksi ja hedelmätarhoiksi, tammimetsän Edenin puutarhaksi ja rakensivat kaikki nämä kymmenet ja sadat rakennukset.

 

Jezreelin laakso oli muinoin ollut suota, josta saattoi saada malarian. Pioneereilla ei ollut  helppoa, kun he perustivat juutalaisvaltion. Ei ollut Jumalan luomaa tämän päivän helppous asua Orenimilla, vaikka hän lupasi Israelin juutalaisille. Meidän oli helppo tulla tähän paratiisiin, kun kaikki oli jo valmista. 

 

- Yhden vanhemman naisen neuvon annan teille, Kaisa sanoi. - Nauttikaa täällä ihan vapaasti kaikesta, mistä haluatte, mutta älkää päästäkö rakkausjuttuja tunnetasolle. Muistakaa, että useimmat volut ovat täällä vain käymässä, vaikka nyt voi tuntua, että teistä on tullut maailmannaisia, jotka eivät voi enää asettua Suomeen pysyvästi. Älkää luottako ihan viimeisen päälle kehenkään täällä. Paitsi siskoihinne. Tuollaiset Taunot ovat vain hauskanpitoa, mutta naimisiin menemme Suomessa. Toki joskus käy niin, että joku volu viettää täällä kibbutsihäät ja jää tänne. Niin kuin on ilmeisesti käynyt Albiino Saamelaiselle. Ja house fatherin vaimolle. Mutta riski lienee yksi prosentti. Niinpä kun teette kuten vanha viisas Kaisa neuvoo, silloin täältä on kiva ja kevyt astella pois jonain päivänä ja tulla vaikka toisenkin kerran.

- Paraskin neuvomaan sinä, joka menetit oman sydämesi jollekin tuntemattomalle miehelle, totesi Ilona. - Lisään vielä, muistakaa, että AIDS-hysteria riehuu Suomessa ja maailmalla.

- Ei todellakaan mitään tunnejuttuja täällä. Sirkus Orenim on väärä paikka ja väärä aika tavata sukulaissielu. Aion olla järkevä tästä eteenpäin. Menen Suomessa yliopistoon ja seuraava suhteeni on järkiavioliitto rahakkaan diplomi-insinöörin kanssa. Harhailu elämässäni olkoon ohi, uhosin.

Taunosiskojen välille oli syntynyt side, joka oli kestävä syöksylaskut Karmel-vuoren huipulta äkkirysäyksellä Jezreelin laakson pohjaan.

Aterian päätteeksi pistimme lauluksi. Kaisa opetti meille israelilaisia kansanlauluja ja aamun teemaan sopi kansanlaulu David Melech Israel eli David Israelin kuningas. Mutta  me lauloimme Tauno Melech Orenim chai chai vikkajam. Kauneus oli rapissut silmästä Taunoa katsellessa, moni kakku päältä kaunis. Lauloimme äänekkäästi. Olikohan se hyvää käytöstä chadar ochelissa? Mutta kibbutsnikit katsoivatkin meitä hyväksyvästi. Olimme iloisia ja tyytyväisiä volu kuten Sirkus Orenim halusi. Ketkään muut kuin hullut suomalaiset eivät laulaneet chadar ochelissa israelilaisia kansanlauluja kaikkien iloksi. Onneksi kukaan ei ymmärtänyt salakieltämme eikä ilottelumme todellisia lähteitä. Olimmehan me metsäläisiä viileisiin hillittyihin vanhoihin eurooppalaisiin sivistyskansoihin nähden, mutta heillähän oli jo kristallikruunut kartanoissaan, kun meillä perämetsissä vielä päreet savutupien nurkissa.

David Melech Yisrael

22 Seinäkiipeilyä

Seuraavana päivänä säikky villikauris oli palannut Jasperin silmiin. Hän oli etäinen ja läheisyys, joka oli välillämme gymin katolla, oli poissa. Vaikka hän oli sanonut olevansa onnellinen, kun olin hänen kanssaan, hän itse meni pois. Ehkä se oli hänen sokea pisteensä. Mutta me suomineidot olimme vapaita tekemään aloitteita ja pyysimme häntä seuraamme. 

Parin päivän päästä pihakivet Finlandia husetin edessä kuitenkin rapisivat ja Jasper vieraili luonani.  En ehtinyt saada tietää, mitä hänellä oli mielessä, kun pihakivet taas rapisivat ja ovelle koputettiin.

- Ken, vastasin.

Ken oli järkevä vastaus koputukseen. Hepreaksi se tarkoitti kyllä, suomeksi kuka.

Vieras länsimainen tyttö pyyhälsi huoneeseen kuin pyörremyrsky. Jasper kalpeni ja näytti haluavan kiivetä seinälle ja karata katon läpi. Minulle tuli dejavu-muisto Artosta, josta oli myös tullut hyvin pelokas. Äänekkäästä välienselvittelystä ymmärsin joitain sanoja. Hieman aiemmin Sirkus Orenimilla Dollyn ja Jasperin välillä oli tapahtunut jotain. Nyt Dolly oli palannut takaisin selvittämään asiaa ja epäonneksi Jasper löytyi uuden skandiblondin huoneesta. Dolly vei Jasperin pois omistajan ottein ja  katsoi vihaisesti minua kuin olisin ollut osa tätäkin kolmiodraamaa. Arton vaimo olisi tuskin vain kävellyt ulos. Minua kuitenkin lohdutti tietää, että Jasperilla oli vastikään ollut rakkausjuttu. Ehkä hänen onneton olonsa oli osin rakkaussurua, jonka aika parantaisi.

Dollya en nähnyt enää koskaan, Jasper pysyi kibbutsilla, mutta läheisyys gymin katolla ei johtanut lomaromanssiin. Ehkä Dolly oli kieltänyt sen. Ennen toisen rakastamista piti pystyä rakastamaan itseään. 

Ainakaan Jasper ei tekisi minusta englantilaista leidiä.

21 Söpöjä kibbutsnikeja

Ilona ja Satu tulivat kotiin hieman myöhemmin. Kaisa oli tuttuun tapaan edelleen tanssimassa Playboysissa.

- Minne te piilouduitte Jasperin kanssa?

- Istuimme gymin katolla, se on hänenkin lempipaikkansa täällä. Ei meidän ollut tarkoitus piiloutua, mutta unohdimme ajan, kun juttelimme. Tai hän jutteli enimmäkseen. Ja tiedättekö, minä ymmärsin kutakuinkin kaiken, häntä oli niin helppo ymmärtää. Kuin olisi koulun kielistudiossa kuunnellut BBC-englantia. Uskon, että englannin puhuminen helpottuu pian. Oli harmi, että minua ei ollut kynää ja paperia tehdä muistiinpanoja, koska hän sanoi asiat niin helposti. Miksi englantia opetettiin koulussa niin monimutkaisesti? Opin hyödyllisiä sanojakin kuten cochroach eli torakka. Sitä ei kouluenglannissa mainittu 10 vuoteen.

- Ahaa nyt minä ymmärrän. Me palasimme ison volujen talon kautta. Ilona kertoi. - Jasper istui sängyllään autuas ilme kasvoillaan, vaikka Noblesse leijaili siellä edelleen. Sinä siis olet sen autuuden takana. 

- Hän tarvitsee tosi paljon tukea, kerroin. - Hän ehdotti, että voisi viedä meidät Haifaan, mutta heti perään varmisteli, haluanko ylipäätään olla hänen seurassaan. Tunsin kyllä itseni aika avuttomaksi hänen suuria murheitaan kuullessani. Mutta hän on tosi hyväkäytöksinen.

-Meilläkin oli seikkailu. Menimme pelaamaan korttia Chaimin ja Galin kämpille. Tiedätkö heidät?

- Lo, en.

- He ovat kaksi nuorta kibbutsnikia. Olet varmasti huomannut heidät. He ovat jo käyneet armeijan eli ovat meitä muutaman vuoden vanhempia. Chaim istuu tehtaalla ikkunan edessä, muistathan?

- Ken ken, kyllä kyllä, nyt tiedän. Hän soitti kitaraa tervetuliaisnuotiollamme?

- Hän juuri on Chaim. Hän oli tosi ystävällinen, lupasi auttaa hankkimaan tietoa kibbutseista. Se on paljon helpompaa heprean kielellä, Ilona kertoi innoissaan.

Satu iski minulle silmää Ilonan takana. Chaim oli tehnyt myös minuun vaikutuksen. Hän oli eksoottinen rastapää, jolle voisi helposti menettää sydämensä ikuisiksi ajoiksi.

- He asuvat niissä vaatimattomissa yksinasuvien kibbutsnikien rivitaloissa kibbutsin toisella laidalla. He olivat värkänneet nuotion tervetulopartyihimme.

- Millaisia heidän huoneensa ovat? Ovatko ne parempia kuin Finlandia husetissa?

- Hieman mutta eivät olennaisen paljon. Heilläkin on yhteisvessat ja -suihkut.

- Kukas Gal on?

- Vaaleanruskeatukkainen tosi söpö nuori kibbutsnik, olet sinä hänetkin varmasti huomannut. Hän tekee töitä hedelmätarhassa.

- Ken, kyllä varmastikin, mutta tuntomerkki söpö on täällä aika huono, se pätee noin sataan nuoreen mieheen.

- Totta.

20 Rakettivauhtia

Satuimme tulemaan Jasperin kanssa ulos pommisuojayökerho Playboysista yhtä aikaa vilvoittelemaan. Lähdimme kuin sanattomasta sopimuksesta kävelemään poispäin betonitönöltä, jota myös yökerhoksi kutsuttiin. Musiikki maan alla hiljeni, kun kävelimme kauemmaksi. Ehdotin, että voisin näyttää lempipaikkani kibbutsilla. Lähestyessämme gymia Jasper arvasi, että hänen lempipaikkansa oli sama. Kiipesimme gymin kattoterassille ja Jezreelin laakson teillä autojen valoletkat valaisivat pimeyden. Jasper haki meille tuolit gymista, vaikka sanoin, että voisin istua katolla ilman tuolia. En ollut tasa-arvoisessa Suomessa suomalaisten poikien kanssa "jätkänä jätkien seurassa" moiseen kohteliaisuuteen tottunut. Ulkomaiset miehet tekivät suomalaisesta naisesta naisen. Jasper oli aito englantilainen gentlemanni. Istuimme taittotuoleilla, juttelimme ja läheisen arabikylän kovaääninen soitti eksoottista arabimusiikkia. Oli yksi niitä lukuisia Orenimin hetkiä, joina ei tiedostanut, että oli syntymässä katoamaton muisto.

Jasperilla oli tarve puhua, kun hän löysi kuuntelijan. Hän kuoriutui kuin sipuli, hänellä oli kyyneliä silmäkulmassaan. Hän sairasti vaikeaa masennusta. Tajusin, etten koskaan keskisuomalaisessa tynnyrielämässäni ollut tavannut näin masentunutta nuorta. Olinko elänyt pumpuli tynnyrissä?

Jasperkin oli paennut ongelmia kibbutsille. Hän oli jättänyt huonot vaihtoehdot Englantiin, toivonut, että olisi kolmaskin vaihtoehto kibbutsilla, mutta häntä se ei ollut auttanut. Hän oli tullut etsimään kibbutsilta todellista yhteisöllisyyttä, mutta oli pettynyt. Täälläkin hän oli jäänyt ulkopuoliseksi. Hän kertoi, miten onneton oli ja kuinka vaikeaa hänen oli olla ihmisten kanssa. Partyt ja seurustelu olivat hänelle vastenmielisiä, mutta silti hän roikkui niissä hämillisen, eksyneen ja poissaolevan näköisenä. Hän sanoi olevansa onnellinen nyt, kun olin hänen kanssaan, mutta pian menisin pois. Vakuutin hänelle, että olisin tässä huomennakin. Hän ei ollut liian melankolista seuraa suomalaiselle.

Yhtäkkiä synkkä tilanne sai koomisen käänteen. Taittotuoli hajosi allani ja kellahdin selälleni jalat pystyssä. Nauroin Pohjanmaan kautta, mutta Jasper hypähti pystyyn säikkynä kuin villikauris, oli huolesta sairas, että olin satuttanut itseäni, ja pyyteli anteeksi. Vakuutin, ettei ollut mitään hätää, se ei ollut hänen syynsä. En satuttanut itseäni, mutta hän ei voinut ottaa asiaa kevyesti ja huumorilla.

Kun kävelimme gymilta pois, Jasper otti kädestäni kiinni ja halusi saattaa minut Finlandia husetiin. Ovella hän sanoi, että tavataan aamiaisella.

 

Sirkus Orenimilla asiat tapahtuivat rakettivauhtia. Aamulla herätessäni olin luullut käveleväni yöllä käsikkäin Jordanin kanssa, mutta Jasper oli vienyt Jordanin paikan. Ja jotain taikaa Sirkus Orenimin yötaivaan alla täytyi olla, koska tämä muutos ei harmittanut minua yhtään.

Sirkus Orenimilla oli myös gentlemanneja.

 

19 Letkeää renkutusta

(Otsikko tarkoittaa rentoa heprealaista musiikkia)

Onneton Jasper tuli huoneeseensa, katseli hetken ilmeettömänä ympärilleen, otti kirjan ja säntäsi pois. Hänellä oli säikky katse. Sanoin suomineidoille, jotka juttelivat Keiranin kanssa, että menisin etsimään onnetonta poikaa.

Jasper luki nurmikolla. Kerroin olevani Maria Suomesta ja kysyin, voinko istua hänen seuraansa. Hän myöntyi.

- Mitä luet? Kysyin.

- Aisopoksen satuja, ostin sen eilen Haifasta.

- Aa, minäkin olen lukenut sen.

Kerroin, että minun teki mieli nähdä Haifa, mutta emme olleet vielä käyneet kibbutsin ulkopuolella. Jasper sanoi, että voisi viedä minut sinne jonain päivänä. Jos haluaisin lähteä hänen kanssaan, hän lisäsi. Tottakai halusin. Halusin elämyksiä, tutustua uusiin ihmisiin ja paikkoihin täällä. Eikä Jasper ehdotellut elämänopintoja Amirin lailla tai puristellut polviani.

Vähitellen Jasper paljasti kiukustuneensa, koska hän oli tullut juuri astianpesusta ja aikonut levätä, mutta muut volut olivat tunkeutuneet hänen huoneeseensa kertomatta siitä hänelle ja huone oli nyt täynnä Noblessen savua.

- Milloin sinä kuulit tästä partysta, hän kysyi.

- Lounaalla Keiran ja Brenda suunnittelivat tätä.

Jasperille kukaan ei ollut kertonut partyista, vaikka ne olivat hänen huoneessaan. Hän oli selvästikin jonkin porukan ulkopuolella.


Seuraamme liittyi eteläafrikkalainen tyttö, Fiona ja hetkeä myöhemmin myös Jordan, joka oli palannut partyyn. Jasper muuttui välittömästi kyyniseksi ja lopetti rupattelun. Hänen katseensa oli taas säikky. Minäkään en kaivannut seuraamme muita, koska keskustelu Jasperin kanssa oli alkanut hyvin. Jasper ja Jordan olivat selvästikin aivan erilaisia. Jasperin BBC-englanti oli myös helpointa englantia, johon olin täällä törmännyt, se oli kuin suoraan lukion ääninauhoilta. Hän oli myös niin ajattelevainen, että puhui hitaasti ja selkeästi.


- Mitä te luette, Fiona kysyi.

Jasper ei näyttänyt kirjaa heille. Rikoin vaivautuneen hiljaisuuden ja kerroin.

- Satuja, he nauroivat ja häipyivät pois.

Åsa huiteli myös takaisin partyihin. Hän pyörähti luonamme mainitsemassa, että ihan paska tuo Jordan. Olikohan se tyttöjen välistä solidaarisuutta? Asiat eivät olleet meneet kivasti hänen ja Jordanin välillä. En kuitenkaan alkanut selvittää, mistä oli kyse, kun Jasper oli seurassamme. Hieman myöhemmin seuraamme liittyivät Ilona, Kaisa ja Satu.

Vähän ennen puolta yötä seurueet vaelsivat taas pommisuojayökerho Playboysiin. Jasperkin lähti Playboysiin nyt, kun hänellä oli seuraa. Partyt olivat kivoja, mutta Playboys oli volun elämän huipentuma. Playboysissa paljastuivat sydänten salaisimmat toiveet ja salaisuudet. Me viisi tanssimme. Yhtäkkiä Jasper hoksasi, että hänellä oli neljän naisen haaremi, ei Jordan vaan hän, Jasper, olikin Melech Sirkus Orenim. Sen hetken täytyi olla yksi hänen kibbutsielämyksistään.

Taas soi ensimmäisenä Playboys-iltana tutuksi tulleita eksoottisia hepreankielisiä renkutuksia. Jasper tiesi, että bändi oli israelilainen Mashina ja se oli huippusuosittu myös muuallakin Israelissa kuin vain Orenimin pommisuojassa. Yhdestä kappaleesta ymmärsimme sanan Palestina ja pian muiden lailla pompimme ylös alas, puimme nyrkkiä ilmaan ja kiljuimme Palestinaa. Maassa maan tavalla. Suomessa me lauloimme Juankoskesta, Mäntsälästä tai Pohjois-Karjalasta, mutta täällä Palestinasta. 



Mashina Balada https://www.youtube.com/watch?v=wU9cQVf0A5E

Yllättäen minua haki tanssimaan mies- ja naiskibbutsnikien seurueesta 25-vuotias israelilaisnuorukainen, joka hioi hävittäjän osia toisessa pöydässä tehtaassa. Minulla ei ollut ollut häneen mitään kontaktia, joten ihmettelin, miksi hän pyysi minua tanssimaan. Hän oli suuri mies, jolla oli hyvin herkät kasvot ja suuret silmät. Hän piti minua itseään vasten, muttei sanonut sanaakaan hitaan kappaleen aikana. Lopussa hän kiitti toda raba, kiitos paljon. Hän tanssi kanssani Playboysissa näin aina uudelleen ja uudelleen sanomatta koskaan mitään muuta kuin lopuksi kiitoksen eikä tanssinut koskaan kenenkään muun volun kanssa. En koskaan saanut tietää syytä. Muisteliko hän jotakuta vaaleaa tyttöä, joka oli ollut täällä joskus? Vai kiittikö hän näin ilmailutuotteiden viimeistelystä?

18 Sirkustelua

(Otsikko tarkoittaa elämää tunteiden vuoristoradalla)

Party olivat tällä kertaa sisällä isossa volujen talossa. Tervetulopartyissamme nuotion äärellä kitaraa soittanut volupoika soitti ja lauloi Lennonin Imaginea, kun astuimme volujen yhteiseen olohuoneeseen. Satuin parahiksi näkemään oudon kohtauksen. Åsa vei minun Jordanin tanssimaan. Olin olettanut, että Jordan ja minä viettäisimme party illan yhdessä, ja muut huomaisivat, että uusi skandinaaviblondi oli valloittanut kibbutsin komeimman pojan. Tokihan Jordanilla sai olla naispuolisia kavereita ja sai hän ehkä tanssiakin muiden kanssa. Mutta Åsa ja Jordan tanssivat liian intiimisti. He kuiskailivat, nauroivat ja kappaleen loppuessa säntäsivät määrätietoisesti käsi kädessä kohti volutalon ulko-ovea.

- Jordan, huudahdin.

Minäkin olen olemassa!

- Shalom Maria! Lehitra’ot, nähdään myöhemmin, Jordan moikkasi reippaaseen tapaansa, katsoi iloisesti ja vilpittömästi suoraan silmiini eikä hänen säntäyksensä yhtään hidastunut.

- Voihan vittu, kirosin ja vedin yhdellä huikalla puoli pulloa Fantasia-viiniä.

Ilona hieroi hartioitani ja viesti kosketuksellaan tukevansa minua. Jordan ei ollut Suomessa esiteltävää vävymateriaalia. Mieleni vuoristojuna lähti ensimmäiseen silmittömään syöksyyn Karmel-vuoren huipulta jyrkkää rinnettä alas äkkirysäyksellä Jezreelin laakson pohjaan. Ei kibbuts Orenim ollut mikään rauhan tyyssija. Mitä pellejä, ilveilijöitä, silmänkääntäjiä. Sydämessäni ristin kibbuts Orenimin Sirkus Orenimiksi. Nyt todella tarvitsin puudutetta sydämeni ja Sirkus Orenimin väliin ja pullo Fantasiaa huuhtoi pois kipeimmän hämmennyksen.

Jordanin ja Åsan häivyttyä ahtauduimme suomineitojen kanssa Noblessen-savuiseen huoneeseen, joka oli täynnä voluja. Keiran ja englantilainen Jasper asuivat tässä huoneessa. Jasper oli nimeltään se onnettoman oloinen poika, johon olimme huomanneet nuotiolla tervetulopartyissa mutta jota minä en huomannut, kun Jordan häikäisi minut. Jasper itse ei ollut paikalla.

Istuimme pitkin sänkyjä ja lattioita. Yritin osallistua kansainväliseen keskusteluun, mutta oli kurjaa huomata, että vaikka osasin kutakuinkin täydellisesti englannin kieliopin, puhuin ja ymmärsin selvästi heikommin kuin ruotsalaiset, tanskalaiset ja ranskalaiset. Jäin väkisin keskustelun ulkopuolelle ja yritin lähinnä saada selville, mikä oli kulloinkin puheenaiheena.

Amir tuli paikalle ja istui vieremme. 

- Le’chaim, elämälle, hän kippisti pulloja.

Kumosin Fantasia-pullon viimeiset tipat kurkkuun, nojasin seinään suljetuin silmin ja sukelsin ihanan pyörivän, pyörittävän fantasiaspiraalin syvyyteen.

Englantilaisten volutyttöjen katseista huomasin, että Amir ei ollut mieluinen partyvieras. Kun menin vessaan vajuuttamaan Fantasiaa pois, Brenda ja Helen tulivat perässäni. Tyttöjen välinen solidaarisuus ylitti kansallisuusrajat. Olin jo Arton tapauksesta oppinut jotain tyttöjen välisestä solidaarisuudesta, en halunnut enää kolmiodraamaa. Brenda pahoitteli sekaantumistaan, jos joku meistä oli ihastunut Amiriin.

- No ei todella ole, nauroin.

Amir oli myös tavallaan volu, vapaaehtoinen opastamaan uusia volutyttöjä elämänopinnoissa ja sydämen asioissa. Brendakin oli käynyt ensimmäisellä kibbutsiviikollaan juomassa viiniä Amirin luona. Amir tuli volupartyihin ennen kuin sapatti-iltana kuumat komeat sotilaat saapuisivat kibbutsille viikonlopuksi. Ahaa, Sirkus Orenimin pidot olivat paranemaan päin.

 

Uusi elämäni olisi loputtomasti täynnä elämyksiä kuten Finkiv oli luvannut ja pöytä katettu anteliaasti runsaudensarven lailla.

 

17 Lilalo

 

Volun elämä Orenimilla ei ollut pelkkää vapaaehtoistyötä. Ennen kuin edellisten partyjen univelat oli nukuttu pois, joku antoi jo uuden partykutsun. Arkipartyt olivat haaste kuusipäiväisen työviikon ja varhaisten aamuherätysten maassa. Juhlimista ei kuitenkaan voinut jättää vain yhteen sapatti-iltaan viikossa, vaikka seuraavana aamuna meidän täytyi jatkaa ilmailutuotteiden viimeistelyä.

Aina löytyi syy pitää party illalla. Isossa volujen ja nuorten kibbutsnikien porukassa jollakulla oli aina synttärit tai ainakin nimipäivä tulossa tai menossa, nuori pääkokki George teki siirappisia  pannukakkuja tai joku Yona oli lähdössä kolmeksi vuodeksi armeijaan. Juhlimme perusteellisesti Yonan siirtymäriittiä ja jossain vaiheessa iltaa selvisi, kuka Yona oli.

Partyvalmistelut alkoivat kuten Suomessakin juhlallisella viinakaupassa käynnillä. Kibbutsin Lilalo-kauppa toimitti viinakaupankin virkaa. Israelissa ei ollut alkoholimonopolia kuten Suomessa. Viinan myynti voluille oli kibbutsille varmaankin hyvä bisnes. Lilalo-sana tarkoitti minulle sinulle hänelle, siis viinaa minulle, viinaa sinulle, viinaa hänelle, viinaa meille kaikille. Lilalosta sai myös tupakkaa,  karkkia, suklaata ja pähkinöitä, jäätelöä ja äidille kirjeisiin postimerkkejä, kibbutsiaiheisia postikortteja ja aerogrammeja eli ilmakirjeitä. Myytiin siellä myös muutakin, mutta volu ei tarvinnut muuta. Kibbutsi ja Lilalo antoivat kaiken, mitä ihminen tarvitsi. 

Saimme taskurahaa 9.5 shekeliä eli 30 Suomen markkaa viikossa kuuden päivän työstä, viisi markkaa päivältä, alle markan tunnilta. Olimme halpatyövoimaa ja tulleet tänne täysin vapaaehtoisesti, jopa niin innokkaina, että maksoimme itse lennot, laitoimme rahamme matkasekkeihin ja maksoimme Finkiville toimistokulut. Taskuraha saatiin palkkakuponkina, joka oli käypää valuuttaa vain Lilalossa eli kibbutsin shekeleitä ei tuhlattu kibbutsin ulkopuolelle. Koska kibbutsi periaatteensa mukaisesti antoi volullekin työtä vastaan kaiken, mitä ihminen tarvitsi, taskuraha riitti ruhtinaallisesti volun tarpeisiin eli juhlimiseen. Ihminen tarvitsi lopultakin aika vähän, se kaikki oli täällä. Oli vain yksi poikkeus. Orenimin parturin käsiin en päätäni antaisi, sillä olin nähnyt erään volun leikatut hiukset.

Lilalo oli meille auki vain yhden tunnin viikossa ruokatunnin aikana. Se oli halpa. Viikon palkkakupongilla saisi yhdeksän pulloa Elite-vodkaa ja lisäksi yhden viinipullon. Elite-vodka maksoi shekelin, viisi Suomen markkaa, viiniputeli vain puolet tästä. Maccabee- ja Goldstar-olut maksoivat yhden shekelin. 80-luvun suomineito osasi juoda vain vodkaa ja vermuttia Israeliin saapuessaan, mutta arkipartyihin oli järkevää hankkia jotain laimeampaa seuraavan työpäivän kärsimysten välttämiseksi. Näin muun Euroopan ja länsimaiden juovan olutta ja viiniä, joten ostin itsekin israelilaisia juomia, pari pulloa Maccabee-olutta ja pullon Karmel-viinitilan Fantasia-viiniä. Riittäisivätkö ne yksiin partyihin? Suomalainen tuli hulluksi etelän halvoista hinnoista. Joillain kibbutseilla oli baarikin, mutta vaikka Alonimilla ei ollut, emme siltikään kärsineet nesteen puutteesta tai kuivumisesta. Vain Fantasia-pullo käteen, kielimuuria purkamaan, vanhempien varoituslitaniaa rikkomaan ja partyihin.

        Kuva Facebookin Kibbutz Violunteers -ryhmästä